10.4.2010

Vilukissan vinkkejä

Lyhyen, kolmivuotiaana läpikäydyn nudistikauden jälkeen olen palellut koko ikäni ja vihannut talvia. Laumanjohtajan mielestä se johtuu siitä, että olen niin pieni, ettei lämpö pysy sisälläni, mutta todennäköisempi syyllinen on huono ääreisverenkierto.


Talven vältteleminen sisätiloissa lymyillen toimi melkein pari vuosikymmentä. Sitten laumaan liittyi ensimmäinen talvesta hullaantuva siperianhusky (yllä, sarvi ei kuulu koiraan), ja piti keksiä jotain, jonka avulla voi seistä kaksi tuntia paikoillaan paukkupakkasessa katsomassa, kun koira sukeltelee umpihangessa. Ymmärsin nopeasti, että talvessakin on oikeastaan kyse välineurheilusta. Parhaiten varusteltu voittaa korkeimman ruumiinlämmön.

Äidin kutomat villasukat pysyvät jaloissa elokuusta toukokuuhun, ja pari vuotta sitten löysin niiden vahvistukseksi maailmankaikkeuden parhaimmat kengät. Minulla on niitä vaatimattomat viisi paria, ja koska en kylähulluksi leimautumisen pelossa uskalla pitää niitä enää vapun jälkeen, kolme talvisinta paria siirtyvät tämänpäiväisten pesu- ja huoltotoimenpiteiden jälkeen kellariin odottamaan seuraavia pakkasia.



Varpaat eivät ole muuten palelleet enää pariin talveen. Äitini kutomat sukat lämmittävät ainakin toistaiseksi vain lähipiirin tassuja, mutta näitä saa onneksi kaupastakin.


Saappaat ovat Suomessa ymmärrettävistä syistä sikamaisen kalliita, mutta heti rapakon toisella puolen hinta on jo lähes kohtuullinen. Kenkiä voi tilata netistä, mutta korkeiden tulli- ja rahtausmaksujen takia kannattaa tilata vaikka kaverin kanssa useampi pari kerralla. Joka tapauksessa suosittelen kenkiä kaikille, jotka joutuvat poistumaan kotoa pakkasesta huolimatta, ja joilla ei ole Siperian olosuhteisiin suunniteltua kiinteää lämpökerrastoa. Toisin kuin eräillä.



P.S.
Naispuoliset opiskelukaverini kehtasivat olla sitä mieltä, että uggeissa ei voi mennä naimisiin, ja että morsiamella pitää aina olla korkokengät. Olen järkyttynyt.

7 kommenttia:

  1. Viidet! Että sitten kun jostain tykätään niin... No ei vaan, kateellisen panettelua. Minäkin 'löysin' ko. kengät viime syksynä ja olen niihin aivan rakastunut. Itselläni tosin on tasan yksi pari, joka sekin tuntui kukkarossa tuskalliselta. Mutta kyllä olen niitä sitten käyttänyt koko talven ja jalat on pysyny lämpiminä. Mun ehdoton suosikki on pitää niitä paljaissa jaloissa. Miten niin ei voi mennä vihille? Onpa pientä! Ü

    VastaaPoista
  2. Mullahan ei tosiaan ole sitten mitään muita talvikenkiä (eikä esim. kumisaappaita), ja käytän noita suunnilleen elokuusta huhtikuun loppuun joka päivä. Myös siis muutenkin kuin ulkoilessa - en kirjaimellisesti poistu kotoa mihinkään ilman niitä. Joten jos asiaa ajattelee niin, viisi kenkäparia kahdeksalle tai yhdeksälle kuukaudelle ei olekaan ihan hirveän paljon :) Etenkään, kun ne ovat kerääntyneet nurkkiin kahden, kolmen vuoden aikana.

    Niitähän kuuluisikin pitää paljaissa jaloissa. Tai siihen ne on ainakin suunniteltu, lämmittävät silloin paremmin kun lampaankarvan ja ihmisnahan välissä ei ole turhia eristeitä. Osittain kait samasta syystä popoja pitäisi voida pitää myös kesän kuumimpina päivinä. En ole vielä edellämainituista kylähulluussyistä kokeillut :D

    Joo, käsittämättömän kapeakatseista jengiä meidän opiskeluryhmässä. Tosin myönnän, että hääpuvun alta vilkkuessaan saappaat eivät ehkä aiheuttaisi suuria ihastuksenhuokauksia juhlavieraissa. Täytyy tutkia UGG:in nettisivuja, josko niiltä löytyisi tapahtumaan sopivia ballerinoja...

    VastaaPoista
  3. KOIRAN ELÄMÄNOHJEET

    * Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
    * Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
    * Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
    * Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
    * Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
    * Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
    * Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
    * Syö halukkaasti ja innostuneesti.
    * Ole uskollinen.
    * Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
    * Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
    * Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään
    ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
    * Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
    * Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
    * Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
    * Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
    * Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin
    kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.
    by Veronica Hay

    Minä ja Rosa vihataan kans talvea, kylmää ja märkää. Olen ollut tänään NIIN iloinen auringosta, lumen vähenemisestä ja keväästä! Törmäsin tolaseen 'koirien viisauteen' ja päätin, että sekin pitää jakaa, kun oli niin osuvia ohjeita itse kullekin... Ü

    Ps. Mitä Ronjalle kuuluu? Tykkääkö Ronja talvesta?. Meidän Ines tykkää kaikista säistä, uskomaton tyyppi!

    VastaaPoista
  4. Suuria viisauksia! :) Joista tuli mieleen, että kannattaa katsoa se uusi animaatioelokuva Up!, ellet jo ole nähnyt. Muuten se on ehkä omaan makuun vähän liian nuorille suunnattu, mutta animoijat ovat tehneet ihan uskomatonta duunia koirahahmojen kanssa :D Squirrel!

    Ronjalle kuuluu muuten hyvää, mutta sillä on taas silmätulehdus, sen molemmat kannuskynnet on jotenkin kummasti tulehtuneet ja turvonneet juurestaan ja se on jyrsinyt itselleen paljaan kohdan toiseen tassuun... Aika avuton olo, en oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä.
    Ronja tykkää talvesta silloin, kun lumi on kuivaa :D Märällä kelillä se ei suostu poistumaan kotipihasta. Ihme tyyppi se teidän Ines :D!

    VastaaPoista
  5. Toi Ronjan tilanne kuulostaa ikävä kyllä kovin tutulta, samoin kuin avuton olo. Meidän Rosa on just tollanen. Soittakaa HauMauhun ja laittakaa ne siellä koville. Uskon, että sieltä löytyy ainakin kovasti yritystä.

    Rosahan on syönyt nyt varmaan 5 vuotta kortisonia, jotta iho, kutina, korvat yms. pysyis jotenkin kurissa. Siitä on ollu ihan valtavasti apua. Mä olen lääke- ja erityisesti kortisonivihaaja ja olin pitkään kortisonin alottamista vastaan. Mua huolestutti sivuvaikutukset yms. Edelleen inhoan vahvojen lääkkeiden antamista niin paljon, että en pysty suosittelemaan tätä vaihtoehtoa suoraan kenellekkään muulle. Ehkä sanoisin kuitenkin, että haitat ja hyödyt kannattaa punnita tarkoin ja että Rosan kohdalla tämä on ollut huonoista vaihtoehdoista paras.

    Kiitos elokuvasuosituksesta! Mun on pitkään pitäny katsoa Up ja nyt sen teen. Sen traileri on jo niin hauska, että uskon pitäväni. Ü

    VastaaPoista
  6. Kortisonissa itseäni mietityttää lähinnä toleranssin kasvaminen. Suhtaudun lääkkeisiin aivan samoin kuin sinä - omiin hankaliin allergioihini ei auta mikään muu asia maailmassa kuin kortisoni, jota en tällä hetkellä edes omista, vaikka se saattaisi jossain tilanteessa pelastaa henkeni :D Kun olen kipeä, molempien vanhempieni lisäksi mieskin kyttää, otanko lääkkeet vai jätänkö salaa ottamatta. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että on AIKA suuri kynnys lääkitä koiraa silloin, kun ei ole edes tiedossa eksaktia vaivaa, saati sitten siihen varmasti sopivaa täsmälääkettä.

    Täytyy kyllä soittaa sinne HauMauhun.

    VastaaPoista
  7. Joo, tee se! Uskon että ette pety!

    Rosan kohdalla kortisonia pystytään onneks antamaan aika pieniä annoksia. Alun isommasta vähennettiin asteittain ja se on toistaseks ollut ihan toimiva. Ja TODELLA ymmärrän sun suhteen kortisoniin yms. lääkkeisiin. Eräilläkin eläinlääkäriparoilla meinas varmasti mennä mun kanssa totaalisesti hermot, kun siitä aikoinaan puhuttiin, sori-sori-sori...

    Raportoi sitten tänne kaikki aiheeseen liittyvä, niin me muutkin viisastutaan. Ü

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.