17.3.2010

Tänään mieleen juolahtaneita asioita

Muistuttakaa minua, että muistan tulevissakin kodeissa asettaa vähintään yhden sohvan tai nojatuolin niin, että sen päältä makoillessa näkee ikkunasta ulos. Tänään kotiin tullessani minua tuijotti ikkunasta tomera koiranpentu, joka seurasi katseellaan, kun parkkeerasin autoa ruutuun. Olettaisin maailman parhaan varkaudenestojärjestelmän olevan sellainen, joka näyttää tältä:


Tämä ei myöskään vie sähköä. Tosin virran loppumisen merkiksi se piippaa samaan tyyliin kuin viallinen palovaroitin.

Käytin taannoin viimeiset rippeet vuosi sitten kihlautumisen johdosta ansaitusta Marimekon lahjakortista. Kannoin (=laumanjohtaja kantoi) alennuslaarista kotiin uudet pussilakanat. 

(tyynyt Turkista, Mokosta ja Finlaysonilta)

Marimekon petivaatteissa on se koira- ja lapsiperheiden kannalta loistava piirre, että ne kestävät hyvin pesemistä ja värit säilyvät kirkkaina pitkään. Satun itse inhoamaan kaikkia maailman päiväpeittoja, joten on tärkeää, että koirienkin petivaatteina ja ruokalappuina satunnaisesti toimivat vuodevaatteet kestävät tiuhaa pesutahtia.

Edellisen innoittamana vuorossa blogihistoriani ja mahdollisesti koko blogosfäärin inhorealistisin kuva:

(edit: Jos albiinokampela söisi juustoneliön, näyttäisikö se tältä?)

Tämä viehättävyys on luonnonkuminen petauspatja, joka on oletettavasti Piscinan peruja. Ystäväni kertoi joutuneensa juuri heittämään petauspatjansa roskiin sängyssä asioillaan (juuri niillä asioillaan) käyneen rottweilerin ansiosta ja mietin, miksi oma mielenterveyteni ja meidän petauspatjamme on kestänyt kaksi siperianhuskya (joista toinen piilottaa oksennuksensa mielellään sänkyyn ja aivan erityisen mielellään juuri emännän tyynyn alle) ja yhden koiranpentuajan. Salaisuus lienee tässä. 

Patja ei ime mitään itseensä ja se on tarvittaessa helppo pestä. Petauspatjan päällinen on kunnolla topattu, joten harva tuotos on meilläkään imeytynyt itse patjaan saakka. Olen pessyt päällisen ainakin kolmeen kertaan henkisen tasapainoni säilyttäen (pesukone menee muuten rikki, jos sinne tunkee (jalkojaan apuna käyttäen) parisängyn petarinpäällisen). Ainoaksi miinukseksi laskisin sen, että patja tuoksuu uutena todella vahvasti kumilta. Meillä asia korjattiin perusteellisella tuulettamisella ja hajunpoistosuihkeella. Koda kyllä nokkii patjaa innokkaasti, joten olettaisin patjan tuoksuvan edelleen. Pentu tosin saattaa myös eräästä laumanjohtajan kehittämästä leikistä johtuen epäillä, että sängyssämme asuu myyriä.

5 kommenttia:

  1. Täällä silmä lepää ja mieli rauhoittuu kun on niin levollisen harmaata... oih. Vähän tuo "inhorealistinen" kuva pistää silmään mutta liian täydellistähän täällä ilman sitä oliskikin ^^. Ekan kuvan kuono on KUONO ^^.

    VastaaPoista
  2. No kun kuitenkin joku olisi halunnut ehdottomasti nähdä, miltä patja näyttää sisältä, niin jouduin olemaan kaukaa viisas ^^

    Ajattelin muuten teikäläistä kuonokuvaa ottaessani, ja Koda asiasta ilmeisen tietoisena esitteli nuuhkutintaan ihan koko pituudelta :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, taas kuulumisia! Aivan ihanat lakanat! Tykkään itsekin kovasti Marimekon lakanoista! Meilläkin ne ovat kovassa kulutuksessa kun 8 tassua ja 4 jalkaa (juurikin tässä järjestyksessä) koittavat mahtua samaan punkkaan.

    Patjanrumiluskin meiltä löytyy. Luonnonkumi on siitäkin hyvä, että se on aika painavaa, joten pysyy kohtuullisesti paikallaan, vaikka ne samat 8+4 möyrivät.

    Meidän pahnan pohjimmainen, (Ines-westie kohta 10v.) on myös erittäin aktivinen sänkyyn yrjöäjä. Eräänäkin aamuna heräsin siihen, että hän yrjösi antaumuksella peiton alta sojottavien(!) jalkaparkojeni päälle, nice!

    VastaaPoista
  4. ihanaa lukea susien lisäksi myös teidän kodista! tätä lisää!

    VastaaPoista
  5. annamari, oot muuten ihan oikeassa tossa painoasiassa - en oo ajatellut patjan painoa tätä ennen muuten kun silloin, kun yritän kääntää sitä yksikseni ympäri ja mietin, onko kaikki maailman asiat kääpiökokoisia kohtaan kokorasistisesti suunniteltuja. Nyt kun asiaa muistelen, aiemmassa parisängyssä patja olikin aamuisin puoliksi lattialla, vaikka meitä oli silloin vaan 4+4, ja toisella kaksijalkaisella (ei mulla :D) oli varmaan 15 kiloa vähemmän painoa.

    Anonyymi: kiitos :) Tai oikeasti halusin vastata "kiitos palautteesta", mut eikö se kuulosta jotenkin automatisoidulta? :D

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.