30.3.2010

Kevät-gourmet

Kun koiranpentu melko tarkalleen vuosi sitten tuli meille, aloimme heti odottamaan innokkaina pennun ensimmäistä kesää, perhosten jahtaamista, uimista, kaikkia uusia juttuja. Itse odotin sydän sykkyrällä ensimmäistä syksyä, sillä syksy on lempivuodenaikani, ja lentelevien lehtien perässä juoksevat eläimet ovat ehkä parasta mitä tiedän. Ja sitten tuli pennun ensimmäinen talvi, ensimmäiset kosketukset lumihankeen. Ensimmäiset lumisateessa taivaalle luodut kummastelevat katseet.

Olimme kuitenkin molemmat tyystin unohtaneet ensimmäisen kevään.

Asia valkeni eilisellä iltalenkillä, kun normaalisti korvat pystyssä joukon etunenässä ravaava Koda laahustikin minun perässäni. Kaksi askelta ja pysähdys. Kolme askelta ja pysähdys. Spontaani hyppy ojaan. Nuuhkimista. Maiskuttamista. Innostunutta vikinää.

Lumen alta on paljastunut kirjava valikoima kaikenvärisiä ulostekasoja, tupakantumppeja, karkkipapereita ja puoliksi maatuneita lehtiä, jotka ovat saaneet muhia koko talven paksun hangen alla aromeja itseensä keräten.


Nyt se uneksii huulet lörpällään tienvierustan herkuista. Ja kärsii vatsataudista.

2 kommenttia:

  1. Yrps, ei kovin herkullista laisinkaan ollenkaan, yöks! Mutta koiruus on varmasti eri mieltä ^^.

    Tuo lamppu on mykistävä, en ole ennen nähnyt!

    VastaaPoista
  2. On selvästi eri mieltä. Eikä auta muu kuin keskittyä lenkeillä katsomaan, mitä herra tekee, en nyt oikein kuonokoppaankaan viitsisi laittaa :)

    En ollut nähnyt itsekään sitä ennen kun avasin pahvilaatikon :D

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.