17.8.2009

Säilytyspoliittisia ratkaisuja

Lauantaina teemanamme oli fysiikan lakien taivuttaminen.

Alkuiltapäivästä rentouduimme laumanjohtajan ja 30 000 muun kanssa Helsinki International Airshowssa taitolentonäytöksiä katsellen ja illalla suuntasimme (ilman niitä 30 000:a muuta) Saareen. Päätin ilmeisesti päivällä näkemästäni innostuneena uhmata massan liikkuvuuden lakia ja kuvittelin voivani pysäyttää minua kohti vyöryneen siperianhuskypennun.

Ei onnistunut.
Sen sijaan päädyin rähmälleni juurakkoon ihmettelemään sitä, olisiko kannattanut käydä kaatumassa esimerkiksi parin metrin päässä rantahiekalla. Muistoksi sain viisisenttisen haavan kämmeneen ja uudelleenmuotoillun polven, joka nyttemmin on vaihtanut väriä syksyisen lilahtavaksi.

Pari päivää on mennyt siis osaltani hyvin rauhallisissa ja liikkumattomissa merkeissä vyöryvää pentua vältellen. Vyöryvä pentu on selvästi omantunnontuskissa aiheuttamastaan vahingosta ja on tänään yrittänyt sovitella tapahtunutta sukkalaatikkoa oma-alotteisesti inventoimalla.


Pentu oli eilen kuunnellut, kuinka emäntä valitti vaatekaappien tilanpuutetta, joten tänään se esitteli suunnitelmansa vaatteiden ulkoistamisesta olohuoneeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.