16.7.2009

Yksin kotona 1


Viime päivien päällimmäinen puheenaihe on ollut lähinnä Kodan valtava koko. Pari iltaa sitten laumanjohtajalla oli vieraita, joista yksi - itsekin ison koiran omistaja - tiedusteli koiriamme uteliaana katsellen, kumpi koirista "on se pentu". Ja Koda täytti siis pari päivää sitten 5 kuukautta. Hämmentävää, ja myös jokseenkin pelottavaa.

Positiivista on sentään se, että suurin osa Kodan maitohampaista on kadonnut jäljettömiin. Jäljellä on enää pari sitkeästi mukana roikkuvaa kulmahammasta, jotka pitää kuulemma yrittää irrottaa itse. Neuvon antaneella lääkärillä on selvästi harhainen käsitys 5-kuisten koiranpentujen yhteistyökyvystä. Koda on nyt tajunnut, että sen suulle halutaan tehdä jotain ja se on päättänyt pitää sen hinnalla millä hyvänsä tiukasti suljettuna.

Huomenna suuntaamme laumanjohtajan kanssa kuuntelemaan jazzia toiselle puolen Suomea. Olemme saaneet värvättyä koiranhoitajaksi muuan näyttelijän, joka urheasti irtautuu omasta elinympäristöstään ja muuttaa jazzailun ajaksi meille. Yritän tässä samalla tehdä kodista näyttelijäystävällistä. Tiedättehän, terävät esineet piiloon, lääkekaappi lukkoon ja punaviinit pöydälle.

Pojat eivät ole aiemmin olleet yötä kotona ilman meitä, eikä kyseinen näyttelijä tunnetusti pidä koirista, joten jännitysmomentti on suuri. Ja mieleni levoton.

Puolet laumasta kykenee kuitenkin rentoutumaan jännityksen keskellä.


Näin meillä laitetaan koko lauman voimin yhdessä ruokaa
- yksi kokkaa, kaksi makaa ja yksi esittää kiireistä kameran kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.