28.6.2009

Auringonpalvoja

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa moneen viikkoon Saaressa.

Samalla muistin, miksi olen hirveän onnellinen siitä ettei koirapuistoissa tarvitse enää käydä välttämättömien koirakontaktien takia. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että koirapuistoon tai -saareen ei missään nimessä tule lähteä ainakaan silloin, kun keli on erinomainen. Silloin liikkeellä ovat nimittäin nekin koiranomistajat, jotka eivät ulkoiluta koiriaan kuin hyvän sään aikana. Samat omistajat pelkäävät yleensä kuollakseen siperianhuskyja ja nimeävät koiransa esim. Mikaela-Elisabethiksi.

Poikien polskiessa meressä jäimme juttelemaan vanhan koiratutun kanssa ja saaressa kului kevyesti pari tuntia. Kotimatkalla takapenkillä näytti tältä:


Nido on alkanut toimimaan laumanjohtajan kartturina. Olen itse kova antamaan ajo-ohjeita istuessani pelkääjän paikalla, joten Nido on oletettavasti oppinut viehättävän tapansa minulta.


Koska tiesin saavani olla kerrankin rauhassa eilisen saarikeikan uuvuttamalta parivaljakolta, asettauduin tänään auringonottoon heti kun heräsin. Nousin välillä vilvoittelemaan, syömään aamiaista ja lukemaan loput sivut Hesarista ja kun sitten suuntasin tyytyväisenä takaisin parvekkeelle, auringonottotuolini oli vallattu röyhkeästi.


En oikein tajua, miksi Nidon on asettauduttava juuri sille kaikista aurinkoisimmalle paikalle, sillä parvekkeella voisi makoilla varjossakin. Lisäksi tuon Nidon päälleen asettaman tyynyn funktio on minulle toistaiseksi hieman epäselvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.