11.5.2009

Penska ja meri


Tänään pikkukundi pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa Suomenlahden rannalle Koirasaareen. Veteen ei uskaltanut mennä kertaakaan ilman Nidoa, mutta rantakivien välissä sen sijaan möyri mielellään yksikseenkin. Koda pääsi todistamaan myös elämänsä ensimmäistä ukkosta salamoineen ja sadekuuroineen päivineen. Ei tuntunut huomaavan mitään.

Nido on aina pitänyt sateesta kovasti, johtuen oletettavasti siitä että itse nautin sadesäästä ja olen usein vienyt sen lenkille sateeseen. Nyt se kuitenkin sai lopulta tarpeekseen ja aikansa sateessa seistyään lähti lampsimaan korvat luimussa likomärkänä portille päin. Kun sitten huusin sen perään, se otti jalat alleen. Siellä se hullu nyt huutaa eikä me päästä ikinä kotiin, pelastukoon ken voi!


Verenhimoinen sudenpentu tarkkailuasemissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.