23.2.2009

Maanantaitouhuja, part 2

Tänään on ollut yksi niistä harvoista päivistä (joita on n. 2/kk), kun Nido ei ole päässyt leikkimään muiden koirien kanssa. Tämä kuitenkin eroaa muista vastaavista päivistä niin, että saimme kerrankin taltioitua sen, mitä tapahtuu silloin kun Nidolla on tylsää.

Se nimittäin leikkii itse.

Ja leikkiminen ei tarkoita sille sitä, että vähän vedetään solmulelua isännän tai emännän kanssa. Sen lempileikki on sellainen, jossa se hyppii sohville ja sängylle juosten ympäri asuntoa, heitellen itselleen lelua (samalla kun emäntä yrittää epätoivoisesti tehdä koulutöitään, kuten esimerkiksi parisivuista tutkielmaa...). Se näyttää tältä:






Suunnittelin ensiksi kirjoittavani pokkana postauksen, jossa kerron kuvien kera siitä, kuinka Nido harjoittelee cha-chata. Katsokaa nyt tuota keskimmäistäkin kuvaa! ...Tulin sitten siihen tulokseen, ettette olisi kuitenkaan uskoneet, joten luovuin aikeistani.

Nyt keittiöstä kuuluu jo kovaäänistä, tyytyväistä tuhinaa. Valmistautuu varmaan seuraavaan erään. Leikki päättyi tällä kertaa siihen, että Nidoon iski äkillinen laulamistarve ja se esitti minulle joitakin tarkoin valikoituja operettiteoksiaan asianmukaisella ulvonta-asennolla tehostettuina. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.