Huhtijoulu

Isotädilläni oli tapana pitää sääpäiväkirjaa. Hän kirjoitti vallitsevan säätilan ylös joka päivä. Kun kuulin tästä lapsena, muistan ajatelleeni että vanhuuteen kuuluu varmasti se, että alkaa seuraamaan säätä aktiivisesti.

No olen nyt aloittanut sään seuraamisen.

Herätessäni käyn aina ensimmäisenä katsomassa omenapuutani kodinhoitohuoneen ikkunasta ja totean samalla vallitsevan säätilan. Usein myös kuvaan sen – toissa päivänä (olen muuten luovuttanut tämän toissapäivänä-asian suhteen, mutta ruokaa en suostu vielä muuttamaan ruuaksi) otin tämän kuvan Saksassa asuvalle ystävälleni, jolle raportoin että meillä on täällä huhtikuu. Meillä on huhtikuu muutenkin juhlakuukausi, joten huhtijouluun on ollut helppo sopeutua!

Remonttihenkilö on ollut melkein kaksi viikkoa lomalla (paitsi että vähän kävi töissä välillä), joten olemme myös edistäneet täällä sisustuksellisia ja remontillisia asioita. Yläkerran kylpyhuoneen remontti aloitettiin. Olen tehnyt makuuhuoneeseen tilaa pönttöuunille ja siihen liittyviä osatekijöitä puntaroidaan. 

Ja sitten aiheeseen liittymätön kuva Kodasta. Paitsi että tästä haluaisin sanoa, että sen turkki on paksuuntunut täällä! Nidon kuoltua Koda alkoi harmaantua, mutta mielestäni se on nyt myös tummentunut. Toisaalta, jos se vaalentuisi lisää, siitä tulisi käytännössä lammas, mikä olisi sekin huikea kehityssuunta henkilölle joka kuulostaa lehmältä.

Jäätyisipä maa taas tällaiseksi. Tai vaihtoehtoisesti – tulisipa oikea huhtikuu.

En ehtinyt jouluntoivotukseen ajoissa, mutta vaihtoehtoista joulumusiikkia tarjoan tänäkin vuonna. Kyllä sitä välipäivinäkin saa kuunnella!