Avaintenluovutuspäivänä keittiö näytti tältä.
Kaapeissa ei mielestäni ollut muuta varsinaisesti häiritsevää kuin se, että ovet olivat hyvin lämpimän kermansävyiset ja vetimet tyylillisesti epämieluisat. Tasot olivat massiivipuuta, mutta koska uuni ja liesi olivat kapeampaa mallia kuin mitä koemme tarvitsevamme, oli tasot vaihdettava samalla kun leveämmälle uunille tehtiin tilaa. Halusin myös yläkaapeista eroon ja uusia seinän laatoituksen.
Keittiön toiminnalliseen järjestykseen emme puuttuneet noin muutoin, mutta kylmälaitteiden paikka vaihdettiin ylläolevassa kuvassa näkyvän valkoisen astiakaapin tilalle.
Kotimaisista remonttiblogeista ehdoton suosikkini on Isyyspakkauksen Tommin pitkään hiljaiseloa viettänyt Putkiremonttipäiväkirja, jota seurasin aikoinaan innokkaasti. Eniten olen inspiroitunut Tommin ja hänen puolisonsa keittiöfilosofiasta – keittiön voi koota erilaisista osista, haalia niitä sieltä ja täältä! Se oli minulle mullistava ajatus. Täällä olen päässyt vähän toteuttamaan sitä.
Tänään keittiö näyttää tältä.
Tänään keittiö näyttää tältä.
Jos suunnittelisin keittiön alusta alkaen, kaapistoista tulisi mustat, mutta tähän tilaan halusin mieluummin mahdollisimman paljon valkoista. Koska viimeisin kokemuksemme kaappien maalauttamisesta oli huono, päätin maalata kaappien ovet itse. Uudet vetimet löytyivät Helakaupasta. Seinälaataksi valitsin saman laatan jota alunperin tilasimme jo edelliseen asuntoon, mutta joka jäi valmistajan toimitusvaikeuksien takia silloin saamatta.
Yläkaappien tilalle ostimme tori.fistä vanhan seinäkaapin (120€!), joka on tiettävästi muinoin ollut jonkinlaisen alakaapin päällä. Kivimassatasot ja valkoinen lavuaari ovat Kvikin.
Näiden kuvien hyllyt ovat ensimmäiseen asuntoomme itse tehdyt eteishyllyt. Teimme niitä tänne pari lisää, koska niihin käytettyä puumateriaalia oli vielä tallessa. Ei pidä sinun hyvää puuta pois heittämän! Ikinä! (Tämän talon vanhasta keittiötasosta tehtiin muuten lapsen työpöytä.)
Käytännössä suurin ero aiempiin käyttämiini keittiöihin on se, että täällä kaikki astiat ovat yhdessä erillisessä astiakaapissa (joka löytyi Jean Vernetistä) ja yläkaapissa on pelkkää ruokaa.
Jako on toiminut mielestäni oikein hyvin – yletänkin nyt astioihin paremmin (terv. nimim. 157cm hyvin venytelleenä). Tiedän että kaikki eivät ehkä pitäisi riisipakettiensa katselemisesta, mutta itse tykkään siitä että ruoat ja astiat näkee kaappien ovia avaamatta.
Sekin on ehkä mainittava, että täällä ei ole mikroa. Päädyimme tähän ratkaisuun alunperin visuaalisista lähtökohdista, koska keittiösuunnitelmassani ei ollut mikrolle tilaa. Höyryuuni (jota suosittelen kaikille!) lämmittää ruoka-annokset kuitenkin alle kymmenessä minuutissa, joten mikroa ei ole kyllä kaivannutkaan, varsinkaan sen jälkeen kun lasten setä opetti minut tekemään popcornia kattilassa.
Vielä puuttuu: verho terassin oven ikkunasta, lattialistat kaikkialta sekä uusi tiskikone (koska nykyinen on liian pieni ja jättää tiskit likaisiksi keskimäärin joka pesukerralla).
Kuvan henkilölle erityismaininta siitä, että hän piti minulle uskollisesti seuraa silloin kun hioin ja maalasin kaappien ovet (ja porraskaiteet). Kiitos, vauva! Ja eilen hän oppi kävelemään. Yritän seuraavien 20 vuoden aikana vähitellen lopettaa hänen kutsumisensa vauvaksi.
Käytännössä suurin ero aiempiin käyttämiini keittiöihin on se, että täällä kaikki astiat ovat yhdessä erillisessä astiakaapissa (joka löytyi Jean Vernetistä) ja yläkaapissa on pelkkää ruokaa.
Jako on toiminut mielestäni oikein hyvin – yletänkin nyt astioihin paremmin (terv. nimim. 157cm hyvin venytelleenä). Tiedän että kaikki eivät ehkä pitäisi riisipakettiensa katselemisesta, mutta itse tykkään siitä että ruoat ja astiat näkee kaappien ovia avaamatta.
Sekin on ehkä mainittava, että täällä ei ole mikroa. Päädyimme tähän ratkaisuun alunperin visuaalisista lähtökohdista, koska keittiösuunnitelmassani ei ollut mikrolle tilaa. Höyryuuni (jota suosittelen kaikille!) lämmittää ruoka-annokset kuitenkin alle kymmenessä minuutissa, joten mikroa ei ole kyllä kaivannutkaan, varsinkaan sen jälkeen kun lasten setä opetti minut tekemään popcornia kattilassa.
Vielä puuttuu: verho terassin oven ikkunasta, lattialistat kaikkialta sekä uusi tiskikone (koska nykyinen on liian pieni ja jättää tiskit likaisiksi keskimäärin joka pesukerralla).
Kuvan henkilölle erityismaininta siitä, että hän piti minulle uskollisesti seuraa silloin kun hioin ja maalasin kaappien ovet (ja porraskaiteet). Kiitos, vauva! Ja eilen hän oppi kävelemään. Yritän seuraavien 20 vuoden aikana vähitellen lopettaa hänen kutsumisensa vauvaksi.