Heräsin silloin siihen, kun unisen pennun kynsi raapaisi säärtäni. Tilanteesta (joka tapahtui heinäkuussa 2006!) on tämä kuvakin.
Viime yönä alakerran sohvalla nukkuessani heräsin täsmälleen samaan tunteeseen, kun Benir asettui jalkojeni päälle kerälle ja raapaisi samalla vähän jalkaani. Tuon Nidon ensimmäisen kotiaamun muisto palautui niin kirkkaana mieleen että sydän jätti muutaman lyönnin väliin.
Muistan miltä Nido tuoksui pentuna – aivan toisenlaiselta kuin muut meillä kasvaneet pennut. Muistan miltä sen turkki tuntui.
Silitin sitä aina pitkin vedoin tuosta silmien välistä, juoksutin kynsiäni valkoista raitaa pitkin.
Tätä katsettakaan en unohda.
P.S. Talon kuntotarkastus meni hyvin! Meidän pyykinpesukone on rikki ja korjaaja pääsee varaosineen paikalle kolmen päivän päästä! Meistä on eriasteisissa flunssissa 4/5 henkeä! Tänään on luvassa talokauppojen ensimmäinen vaihe! Tänään täytyy myös tulostaa purkuilmoitus uuden kotikunnan rakennusvirastolle...