Mökin olemassaoloaikana perheemme ihmismäärä on kasvanut kolmesta viiteen, joten parviremontin yhteydessä ajattelimme samalla haalia lisää säilytystilaa. Vaatimukset olivat, että kaapin pitäisi olla käytetty, korkeintaan 130 senttiä leveä, jokseenkin kivan näköinen ja tietenkin puuta.
Joku puukäpyläläinen nuorimies halusi Tori.fin kautta eroon mummonsa vanhoista huonekaluista ja niin tiemme kohtasivat.
Ihan jees. Kaappi ei ole kovin raskastekoinen, kuten kuvasta ehkä näkeekin, vaan sellaista kevyempää puulevyä – sotkaa, iskua tai muuta suurivolyymistä sarjatuotantoa. Takaseinämä on melkein läpikuultavaa kovalevyä ja kaappi taipuu kun sitä kallistaa. Ostan kotiin mieluiten raskaspuisia (huomatkaa asiantunteva terminologia) kalusteita, koska niitä pystyy huoltamaan, päivittämään ja muuntelemaan tarpeen mukaan siten että ne silti kestävät muuttoja asunnoista toiseen. Ajattelin kuitenkin, että mökkikalusteet kestävät aikaa pienemmällä rasituksella, koska ne saattavat seistä vuosikymmeniä paikoillaan tulematta siirrellyiksi.
Tämä kaappi kesti juuri ja juuri Käpylästä mökille ja rämisi siirreltäessä kuin virvelirumpu. Käsihiomakoneella sen pinnan olisi saanut helposti puhki ja hiomapaperilla käsin hinkkaaminen ei oikein kiinnostanut, joten ajattelin levittää maalin ihan vaan suoraan kaapin pinnalle.
Kiiltävän mustaa Tikkurilan Empireä oli puoli purkillista jäljellä vauvan huoneeseen raskauspäissäni maalaamani lipaston jäljiltä. Purkin kyljessäkin luvataan maalin tarttuvan hyvin, joten ajattelin sen sopivan oikein hyvin juuri tähän. Jes!
En ole ikinä tehnyt pensselillä mitään näin kamalaa. Maali luisteli kaapin muovimaisella pinnalla kuin voi pannulla ja valui, vaikka olisin yrittänyt mitä. Lopulta päätin, että koska entisaikojen talonpoikaiskaapitkin olivat aina maalattu aika reippaalla otteella, reipas ote kelpaisi ihan hyvin tähänkin.
Vetimet kävin hakemassa mökkimatkalla SevenArtista kolmen lapsen, kahden koiran ja yhden laumanjohtajan odottaessa autossa (ostin samalla myös yhdet kumpparit ja kahdeksan hiuslenkkiä, aikaa suoritukseen kului seitsemän minuuttia). Nupit maksoivat yhteensä 17€, joten 85€ maksaneen kaapin kokonaishinnaksi tuli siis 102€.
Pyysin 2-vuotiasta tulemaan kuvaa varten mannnekiiniksi kaapin eteen. Hän ei suostunut (itse asiassa hän sai ehdotuksestani mökkiviikon teatraalisimman raivokohtauksen), mutta onneksi edes joku osallistuu aina mielellään. Benir piti urheasti seuraa kun maalasin: yritti tunkea itseään märän kaapin ja seinän väliin ja seurasi kuonollaan pensselin liikkeitä. Kaapin kuivuttua nypin yhdestä ovesta siihen kiinni kuivuneita siperianhuskyn häntäkarvoja.
Aika hyvä! Jalkojen maalaamisen ajattelin ottaa tehtäväksi seuraavalla mökkireissulla, koska mökkeily ilman öljypohjaista maalinkäryä on kuin... Öö... Kuin koti ilman sahanpurua?
Vaikka parven portaita operoidaan vielä, en malttanut olla ostamatta niihin säilytyslaatikoita Granitista.
Löysin Granitista samalla teltan! Viime kesänä homehdutin vahingossa lapsille ostamani tiipiin, joten olin heille teltan velkaa. Laumanjohtaja pystytti sen tyttöjen kanssa parvelle.
***
Tuntuu siltä kuin koko kesän olisi tuoksunut maaleilta, öljyiltä, lakoilta ja työkaluilta, kun koko ajan on tehty vähän jotain pientä. Seuraavat viikot tuoksuvat varmaan harmaalta taivaalta ja lenkkipolulta: laumanjohtaja palaa kesälomaltaan töihin huomenna aamukuudelta ja hänen kalenterissaan näyttäisi olevan aika pitkiä työreissuja.
Mikäli pinnani alkaa hallitsemattomasti kiristyä, aion ajatella tätä myrskyä mereltä odottavaa siperianhuskyn pyllyä.
