Vihaan sitä biisiä ja koska se on soinut päässä pari päivää, velvollisuuteni on tietysti pistää vahinko kiertämään. Olkaa hyvä vaan!
Kävimme maanantaina hakemassa eteispenkin Lippajärven rivitaloalueelta ja kun ovi avattiin, vastaan juoksi kolme länsiylämaanterrieriä. Vieläkin on siitä hyvä mieli! Ylipäätään ei ole maailmassa kovin montaa ilahduttavampaa juttua kuin se, että kohtaa jossain yllättäen eläimen (silloin kun kyse ei ole esim. yllätyshirvestä moottoritiellä).
Kotona: sisustan kaikkia nurkkia joista jokaisessa jokin tuntuu väärältä. "Tosi" hyviä ideoita tulee jatkuvasti. Näin jokin aika sitten sisustuslehden kotiesittelyssä viinipullonkorkkeja valtavassa lasipullossa ja ajattelin, että sellainen voisi toimia meilläkin koristeena.
Sattuipas taas niinkin sopivasti, että meidän makuuhuoneessa on jo jonkin aikaa lorvaillut sellainen pullokin. Haalin tämän joskus tarkoituksenani tehdä siitä itsenäinen ekosysteemi (älkää kysykö), mutta projekti on seissyt projektipäälliköiden ratkaisemattomien näkemyserojen takia.
Ja kuinka ollakaan, olen myös kerännyt viinipullonkorkkeja siitä saakka kun muutimme edelliseen asuntoomme vuonna 2008. Olen valtavan hyvä pitkäjänteisissä projekteissa! Ajatelkaa, että olen seitsemän vuoden ajan orjallisesti muistanut ottaa ihan jokaisen korkin talteen!
Ne korkit ovat tässä.
Noin 12kpl. Siis seitsemässä vuodessa. Näillä saisi ehkä peitettyä tuon isomman pullon pohjan. Jos tahti on tähän mennessä ollut 1,714 kerättyä korkkia vuodessa, voi olla että sisustuselementiksi kannattaisi kehitellä jotakin muuta... Jos vaikka täyttäisi tuon pullon siperianhuskynkarvalla! Uhka vai mahdollisuus? Olisiko lopputulos satumaisen utuinen vai pikkuisen ällö ja vähän kammottava?
Kun nyt vihdoin tuli lämmintä, olen yrittänyt saada ympäristöäni myös kesäkuntoon (koska itseäni en ainakaan saa, höhöhö). Imuroin eilen leikkimökin ja pesin siellä lattiat. Ja seinät, joihin oli piirrelty multaseoksella.
Haluaisin myös pestä olohuoneessa käytössä olleen lampaantaljan ja laittaa sen kesäksi kaappiin, mutta siinä päällä on koko ajan tämmöinen eläin.
Lisäksi sen päällä on syöty keppejä ja sitä puukalikkaa, joten se on rastoittunut puupiikikkääksi ja näyttää vähän siltä, ettei ole enää pelastettavissa.
Ja lapsilla on kuulemma ulkona kylmä, joten täytyy toimia vielä kun ne sentään ovat pelastettavissa.
Olemme lasten ja koirien kanssa taas keskenämme yötä kotona ja liikun jotenkin hidastettuna. Ja hääjännittyneenä! Ihan parhaat tyypit, vanhimman lapsen kummivanhemmat, vihitään kesäkuussa ja olen kaasona. Tiedättekö, kun omat häät menevät kaikilta aina vähän ohi? En muista kovin paljoa omista häistäni tai niiden järjestelyistä, joten olen aika innoissani näistä.
Muita innostuttavia: laumanjohtajan kesäloma työjuhannuksen jälkeen, Pori Jazz & viimeisin artistilisäys Asa – ja elokuu. Lasken aamuja, päiviä ja öitä elokuuhun ja mietin, millaista elämä on sitten kun meistä ihmisistä viides saapuu. Aika harvoin pääsee tapaamaan loppuelämänsä kannalta olennaisia ihmisiä niin, että tapaamista osaa odottaa hyvissä ajoin etukäteen.
