Olen yrittänyt piilotella tätä. Ja kyllä, kyllä – tiedän mitä
viimeksi sanoin. Mutta puhutaan mieluummin tästä mahtavasta rahiasiasta.
Sohvan alkuperäinen rahi jouduttiin äkillisen ureatilanteen takia heittämään roskiin tänä kesänä, mikä yllättävällä, dramaattisella ja hyvin kriittisellä tavalla vähensi olohuoneen istumatilaa. Aloimme haaveilla valtavan kokoisesta sohvasta, jolle mahtuisi mukavasti vähintään neljä ihmistä ja ainakin kaksi koiraa... Oletteko muuten koskaan katselleet sen kokoisten sohvien hintoja? Löydettiin sattumalta yksi (1) tosi kiva. Sen hinta alkoi kahdeksikolla. Luku ei ollut kolminumeroinen. Se siitä sitten!
No, viime perjantaiaamuna olimme sitten
kahdestaan Perobassa, taustalla soi Arctic Monkeysin Arabella ja keskellä liikettä seisoi tämä siperianhuskyn kokoinen sohvan sivuvaunu.
Oikeasti halusin sen siksi, että se on niin älyttömän hieno (ja koska sen päällinen on puuvillaa ja koska sen jalkoihin on sorvattu suuret ruuvikierteet, joilla jalat on kiinnitetty suoraan rahin runkoon), mutta kotona ilmeni että se on myös tosi käytännöllinen ratkaisu. Koda valitsee sen mieluummin kuin sohvan, joten sohvalla on yleensä Kodan verran enemmän tilaa. Lapset katsovat telkkaria mieluiten sillä istuen, joten sohvalla on usein myös lasten verran enemmän tilaa. Jes!
Ainoa ihan pikkiriikkinen ongelma on se, että Benir pelkää rahia. Se kiertää sen luimistellen kaukaa tai epäluuloisena haistelee verhoilun keinonahkanappeja, muttei erehdy rahin päälle.
Sekin on kyllä keksinyt rahille muuta käyttöä.
P.S.
Harkitsen nimeäväni pöytäaiheisen postaussarjan uudelleen "Päättymättömäksi pöytätarinaksi", tämä saagan osien juokseva numerointi alkaa olla jo vähän vaivaannuttavaa.
