Miten sä käytät kaksi koiraa ja kaksi lasta lenkillä silloin, kun oot yksin kotona?
Vastaan aina, että laitan lapset rattaisiin, koirille pannat kauloihin ja astun ovesta ulos. Kuulija alkaa yleensä nauramaan. Mutta juuri niin yksinkertaista se ihan oikeasti on. Olisin huono emäntä ilman hyviä varusteita.
Lastenrattaiden ostaminen noviisina on älyttömän vaikeaa. Vähän kuin ostaisi autoa ilman, että on koskaan autossa istunutkaan. Kun ennen vanhemman tytön syntymää vyöryin vatsa pystyssä vaunuostoksille, sattui myyjäksi nainen, jolla oli itsellään kaksi lasta ja kaksi suurikokoista koiraa. Ilman häntä olisimme olleet pulassa. Hänen viisaiden neuvojensa ja omien käytännön kokemusteni pohjalta julistan täten seuraavaa:
1) Jos koirat ovat suuria ja lapsia on yksi,
valitse tukevat, nelipyöräiset rattaat, joissa ei ole kääntyviä etupyöriä.
2) Jos koirat ovat suuria ja lapsia on kaksi,
valitse tukevat, nelipyöräiset tuplarattaat, joissa on kääntyvät etupyörät (jotka saa tarvittaessa lukittua), ja joissa lapset istuvat vierekkäin.
Älkööt hermostuko! Perustelut luvassa!
Ensimmäisiksi vaunuiksi ostimme Emmaljungan
Edge Duo Combit. Vaunut painavat kuin synti, vaativat noin farmarivolvon verran kääntymistilaa ja mahtuvat paikallisbusseihin vain tuurilla. Ja laumanjohtajan mielestä näytän niitä työntäessäni pikkulapselta aikuisten rattaiden kanssa. Mutta ne ovat mahtavat! Ne ovat vakaat ja tukevat, kyntävät nuoskalumessa kuin siperianhusky umpihangessa, niissä on lapselle hyvin tilaa ja ne ovat kestäneet kovaa käyttöä.
Kääntymättömät etupyörät ovat olennaiset juuri huonossa kelissä ja siksi, että yhden lapsen vaunut ovat kahden 27-kiloisen koiran kanssa niin kevyet, että koirapuistoissa tai äkillisissä
pupu tiellä -tilanteissa kääntyvät etupyörät saisivat vaunut liikkumaan liian herkästi ei-toivotussa sivuttaissuunnassa. Olen lenkkeillyt näiden vaunujen, koirien ja alle kaksivuotiaan kanssa satoja kilometrejä, eikä niissä ole ikinä ärsyttänyt mikään.
Mutta toista lasta niihin ei mahdu.
Kun toinen tyttö ilmoitti saapumisestaan, valehtelematta ensimmäinen ajatukseni oli, että
ei saakeli, en löydä sopivia tuplarattaita IKINÄ. Kävin huolestuneena pyörimässä läheisessä lastentarvikeliikkeessä. Googlettelin öisin. Näin painajaisia joista säikähdin hereille. Soittelin laumanjohtajalle töihin (myös öisin).
Halusin tuplarattaat, joissa lapset istuvat vierekkäin, mutta keskenään eri suuntiin, sillä haluan katsoa vauvaa mutta kaksivuotias ei tietenkään halua enää katsella minua. Myöhemmin vierekkäiset istuimet ovat osoittautuneet oikeaksi valinnaksi senkin takia, että niissä rattaiden ja lasten paino jakautuu leveämmälle alalle ja niiden painopiste on alempana kuin sellaisissa rattaissa, joissa lapset istuvat päällekkäin.
Eri vaunuja liikkeissä testaillessani tulin myös siihen tulokseen, että niistä yhden lapsen rattaista kahden lapsen rattaiksi muuntuvista vaunuista ei ole ainakaan meidän käytössämme yhtään mihinkään. Kun vaunujen runko ei ole yhtenäinen, ovat vaunut heiluvaiset ja jotenkin epävarman tuntuiset, ja itse valitsen mieluummin painavat (ja siis luotettavat) vaunut kuin liian kevyet. Ketteryydellä ei lenkkeillessä tee yhtään mitään.
Kun tytön laskettuun aikaan oli pari kuukautta, Emmaljunga lisäsi valikoimiinsa Double Monkeyt ja päädyimme niihin. En jostain syystä löytänyt niitä Emmaljungan sivuilta, mutta
Double Vikingit näyttävät samalta. Monkeyn pointti on se, että istuinosia voi käyttää myös yhden lapsen vaunujen Monkey-rungossa, mikä ei tosin ole meille olennainen ominaisuus.
Kääntyvät etupyörät ovat mielestäni tuplarattaissa ehdottoman tärkeät siksi, että jos kaksi koiraa kulkee vierekkäin remmeissä vaunujen toisella puolella, on leveitä tuplarattaita pakko pystyä työntämään yhdellä kädellä, jotta koirat yltävät remmeissään lenkkipolun ulkopuolelle nuuhkimaan. Ymmärsikö kukaan lukemaansa? Ei se mitään, meille voi halutessaan tulla kokeilemaan ihan käytännössä! Monkeyt ovat joka tapauksessa hämmästyttävän kevyet työntää ja kääntyvät verrattain pienessä tilassa. Ja mahtuvat etuovesta sisään (mutta terassin ovesta eivät)! Olen ollut vaunuihin valtavan tyytyväinen, enkä oikeasti voi väittää, että rattaiden ja siperialaisten kanssa lenkkeileminen olisi vaikeaa. Ei se ole. Mutta kyllä siinä hengästyy.

Monkey-rattaiden ainoa huono puoli on sama, jota voi varmasti odottaa kaikilta tuplarattailta - niissä on lapsille aika vähän tilaa. Kuvan viehättävä ponnaripää on ikäisekseenkin pienikokoinen, mutta silti vähän jännittää, mahtuuko hän talvihaalarissaan istuimeensa. Vauva sen sijaan on saanut kokogeeninsä isältään, ja hän on jo nyt kolmekuisena sen mittainen, ettei enää kovin kauaa mahdu mukavasti koppaansa. En tiedä miten nämä ongelmat ratkaistaan (ehkä ostamalla seisomalauta Edge Duo Combeihin). Ratkaisuun tarvitaan varmaan taas öistä googlettelemista, ympäriinsä soittelemista ja lastentarvikeliikkeissä pyörimistä.
Mutta toivon, että joku tämän paasauksen avulla säästyisi ainakin yhdeltä valvotulta yöltä!
Mitä tulee koirien ja rattaiden rinnakkaiseloon, on se meillä sujunut erinomaisesti, koska molemmat koirat oli opetettu juoksemaan pyörän vierellä kauan ennen kuin lastenrattaista oli tietoakaan. Jos siis epäilette ettei koiranne totu rattaisiin ihan hetkessä, ehdotan totuttelemaan ensin pyörän kanssa. Ja niin joo - jos tätä lukee joku, joka etsii hyviä
juoksurattaita, en osaa auttaa, mutta kehotan soittelemaan Lauttasaaren
Vaunu-Aittaan, josta olen löytänyt esimerkiksi erinomaiset matkarattaat ja josta löytyy myös vähemmän tunnettuja, laadukkaita vaunumerkkejä. Ja josta saa aina mainittavan erinomaista palvelua.
Pahoittelen kännykkäkuvia, kameralla otetuille tapahtui jotakin mystistä ja nyt on jo kiire. Olen täällä pakkaillut tavaroita ja huomasin juuri, että laukkuuni on ujutettu hedelmiä ja macaron-leivoksia.
Tuo patsas on sentään minun pakkaamani.