Tee ite parempi: olohuoneen pöytä

Toivoisin, että muistokirjoituksessani minua tituleerattaisiin (rakastavaksi äidiksi, erinomaiseksi sekä satumaisen kauniiksi vaimoksi ja) nerokkaaksi. Haluaisin olla ihminen joka muistetaan älystään.

Mutta en ole sellainen. Kesti useampi vuosi ja kaksi pöytää ennen kuin hoksasin, että jos on jokaiseen olohuoneeseen hankkimaansa pöytään (Tablo ja se betoninen) tyytymätön (ja itse tehtyyn ruokapöytään erittäin tyytyväinen), kannattaa varmaan lopettaa nuriseminen ja tehdä sopiva pöytä ihan itte.

Tai siis - kannattaa mennä naimisiin jonkun mahtavan tyypin kanssa, joka voi pikkiriikkisen auttaa siinä ihan itte tekemisessä.

Työnjako hoidettiin perinteisesti: minä suunnittelen, laumanjohtaja hoitaa suunnitelmien järkeistämisen ja puutyöt, minä puupinnan käsittelemisen ja siperianhuskyt työvaiheiden valvomisen.

Materiaaliksi valikoitui Herttoniemen Puukeskuksen valkotammi, koska vain se sattui olemaan sekä tarpeeksi paksua että sopivan levyistä. Raakalankkua ostettiin noin neljä metriä. Laumanjohtaja höyläsi ja hioi lankun ja halusi myös myllyttää pinnan niin, että puun syyt nousivat esiin. Loistoidis! Käsittelyyn valitsin Osmo Colorin (tuon puunkäsittelyn messiaan, haluan ajatella että Osmo Color on olemassaoleva henkilö) valkoisen puuvahan.

Koska olohuoneemme on pieni ja sitä imuroidaan joka toinen päivä, pitää pöytää voida liikutella helposti. Siispä pöydän alle haettiin Bauhausista pyörät, joiden metalliosat maalattiin mustiksi. Tämä pyöräasiakin osoittautui loistoideaksi, sillä pelkästään pöydän kansi on niin painava, ettei kokopuista pöytää olisi tullut liikuteltua kuin ehkä seuraavalla muuttokerralla.

Ja sitten vielä aiheeseen liittymättömät (mutta värimaailmaan erinomaisesti sopivat) vauva ja koira:

Koska kuitenkin joku kysyy, niin vastaan jo etukäteen: pöydän hinnaksi tuli aika tarkkaan 200€, jos orjatyövoiman panosta ei lasketa kustannuksiin. Pyörät maksoivat yhteensä n. 80€ ja siitä ostamastamme lankusta käytettiin melkein joka sentti. Pöytää tehtiin viitenä mökkilomailupäivänä ehkä pari tuntia per päivä. Syntynyt äänisaaste- ja sahanpurumäärä merkittävä.

Suunnittelijan tyytyväisyysaste: korkea!

Pupu!

Mökin suuret ikkunat ikään kuin päättyvät pystymetsään niin, että saaren flora ja fauna ovat voimakkaasti läsnä, kun katsoo ikkunasta ulos. Ikkunapinnassa on ihasteltu kaikkia mahdollisia ötököitä ja poukamassa asuu joutsenperhe. Nido on sellainen, ettei sitä hirveästi hetkauttaisi vaikka ikkunan ohi hiipisi hirvi, mutta noin kuukausi sitten kävi pahin mahdollinen - Koda näki ikkunasta pupun.

Se ei muista pupua ikinä mökin ulkopuolella ollessaan (viimeksi näimme mökkireissun lenkeillä kaksi kertaa peuran, että ymmärrän kyllä jos Kodalla on muutakin ajateltavaa), mutta sisällä se ei pysty tekemään enää mitään muuta kuin odottamaan pupun toista tulemista.

Kuvat ovat kaikki eri päiviltä, mutta myös kahdelta eri mökkireissulta.

Pääosin Koda tuijottaa loogisena henkilönä täsmälleen sitä kohtaa, jossa pupun aikoinaan näki, mutta sen lisäksi se tietysti tarkkailee myös esimerkiksi sängyssä istuen sitä, sattuisiko pupu vaikka lentämään ohi.

Julkisuudenhenkilö

Kotona lasten kanssa on aina vähän ulkona seurapiireistä. Mutta silti tuli kyllä yllätyksenä, etten ole tiennyt eläneeni kaikki nämä vuodet julkkiksen kanssa.

Meitä tuli tänään lenkillä vastaan kuuden alle 120-senttisen ihmisen porukka, jota johti päättäväinen saparopää.

"Hei! HEI! Onks toi toinen Koda?! Saaks sitä silittää?"
"Öh, on joo. Saa näitä silittää."
"HEI KAIKKI! TULKAA! TÄÄL ON KODA!"

Viisi muuta ryntäsivät paikalle.

"Oooiii Kodaaaa, Koda on niin ihana! KODA!"
"Tän toisen nimi on Nido!"
"Aha."
"Oi Koooooda, Kooodaaaaa!"
"Kattokaa tää on se Koda!"

Kaksitoista kättä paijasivat Kodan leveää otsaa. Lapsi tuijotti rattaista joukkiota ihmeissään. Nido yrmisteli. Koda heilutteli innostuneena kissanhäntäänsä.

"Meidän täytyy nyt varmaan jatkaa, näillä alkaa olla jano..."
"Joo, MOIKKA KODA!"

Porukasta vähän kauemmas päästyäni kuulin fanien vielä keskustelevan heidän aiemmista tapaamisistaan Kodan kanssa. En ole ollut osallinen yhdessäkään enkä tunnistanut lapsista ketään, joten en tosiaan tiedä, mistä tässä oli kyse.

Koda ei kyllä tule saamaan kotona mitään erityiskohtelua tämän takia. Mutta näitä promokuvien ottamista ja niissä esiintymistä pitäisi varmaan vähän treenata.

Laatikon ulkopuolelta

Mökkiterassin kaikista paras piirre on se, että se on kokonaan ja syvällä katoksen alla. Aurinkoon kyllä pääsee aina halutessaan, mutta siltä olisi vaikeaa suojata terassikalusteita ja terassikoiria ilman kiinteää katosta.

Terassin kalustamisen kanssa piti kuitenkin ajatella vähän laatikon ulkopuolelta. Koska koiratkin oleilevat terassilla, mitkään suuret tilaavievät kalusteet eivät tulleet kyseeseen, eikä ruokailuryhmälle tuntunut olevan tarvetta.

Ratkaisut löytyivät Granitista ja autotallista.

Riippumatto on Granitin valikoiman muistaakseni toiseksi suurinta tarjolla olevaa kokoa - ja olisikohan värejä ollut kolme? Tämä harmaa, musta ja värjäämätön? Ihmiskokeissa olemme todenneet, että hieman alle satakiloisenkin henkilön matto kestää hyvin, mutta kuusikiloiselle silmukat ovat liian suuret ja kaksitoistakiloinen ei uskalla kyytiin ollenkaan.

Siperianhusky ei kommentoi.

Ja sitten se autotallilöytö. Laumanjohtaja oli penkomassa sukellusvälineitä lapsuudenkotinsa varastossa ja löysi sieltä tämän.

Keinun alkuperästä ei ole harmainta aavistusta, mutta tyynyt ovat Granitin alennusmyynneistä. Olen kiitollinen sisustuksen trendinluojille siitä, että tuollainen luonnollinen vaaleanruskea puumateriaali näyttää taas raikkaalta 80-luvun voimakkaiden traumojen jälkeen!

Haluaisin vielä antaa kullanarvoisen vinkin kaikille koiranpennun ja aivan erityisesti siperianhuskyn pennun hankintaa harkitseville, jotka tämän lukevat. Kun muut opettavat koiransa esimerkiksi seuraamaan, ajattele sinä laatikon ulkopuolelta:

Jos ostat koiran, opeta se pakkaamaan.

Siperialaiset ovat sellaista rajoittuneesti kiinnostunutta tyyppiä, että haluavat osallistua kaikkeen, mutta eivät liikaa. Joten kun muut ovat asentamassa laitureita ja keräämässä käpyjä, joudut yksin pakkaamaan kuuden hengen tavarat ja kompastelemaan samalla paikalla parveileviin koiriin, ellet ole opettanut niitä olemaan hyödyksi. Voisivat edes kanniskella kenkiä ulos yksi kerrallaan.

Yhdestä koirasta

Milloinkaan en lakkaa ihmettelemästä sitä, miten yhdestä koirasta voi irrota tämän verran materiaalia niin että jäljelle jää kuitenkin kokonainen koira.

Koda - monenlaisia elämyksiä jo vuodesta 2009.

Olen lukijan suosituksesta ottanut turboföönin hankkimisen vakavaan harkintaan. 

Ajattelin ensin kokeilla sellaisen tehoa kiikuttamalla molemmat koirat mökin lähellä majaansa pitävään, erittäin pätevän oloiseen koirahoitolaan turkkienkäsittelyyn ja paeta sitten nauraen paikalta. Oletukseni on, että parin tunnin jälkeen hoitolan kaikki karvankäsittelylaitteet ovat tukossa, hoitajat irtisanoutuneet ja omistaja ovella meitä vastassa ikuisen porttikiellon kanssa. 

Välineurheilua

Miten sä käytät kaksi koiraa ja kaksi lasta lenkillä silloin, kun oot yksin kotona?

Vastaan aina, että laitan lapset rattaisiin, koirille pannat kauloihin ja astun ovesta ulos. Kuulija alkaa yleensä nauramaan. Mutta juuri niin yksinkertaista se ihan oikeasti on. Olisin huono emäntä ilman hyviä varusteita.

Lastenrattaiden ostaminen noviisina on älyttömän vaikeaa. Vähän kuin ostaisi autoa ilman, että on koskaan autossa istunutkaan. Kun ennen vanhemman tytön syntymää vyöryin vatsa pystyssä vaunuostoksille, sattui myyjäksi nainen, jolla oli itsellään kaksi lasta ja kaksi suurikokoista koiraa. Ilman häntä olisimme olleet pulassa. Hänen viisaiden neuvojensa ja omien käytännön kokemusteni pohjalta julistan täten seuraavaa:

1) Jos koirat ovat suuria ja lapsia on yksi, 

valitse tukevat, nelipyöräiset rattaat, joissa ei ole kääntyviä etupyöriä.

2) Jos koirat ovat suuria ja lapsia on kaksi, 

valitse tukevat, nelipyöräiset tuplarattaat, joissa on kääntyvät etupyörät (jotka saa tarvittaessa lukittua), ja joissa lapset istuvat vierekkäin.

Älkööt hermostuko! Perustelut luvassa!

Ensimmäisiksi vaunuiksi ostimme Emmaljungan Edge Duo Combit. Vaunut painavat kuin synti, vaativat noin farmarivolvon verran kääntymistilaa ja mahtuvat paikallisbusseihin vain tuurilla. Ja laumanjohtajan mielestä näytän niitä työntäessäni pikkulapselta aikuisten rattaiden kanssa. Mutta ne ovat mahtavat! Ne ovat vakaat ja tukevat, kyntävät nuoskalumessa kuin siperianhusky umpihangessa, niissä on lapselle hyvin tilaa ja ne ovat kestäneet kovaa käyttöä.

Kääntymättömät etupyörät ovat olennaiset juuri huonossa kelissä ja siksi, että yhden lapsen vaunut ovat kahden 27-kiloisen koiran kanssa niin kevyet, että koirapuistoissa tai äkillisissä pupu tiellä -tilanteissa kääntyvät etupyörät saisivat vaunut liikkumaan liian herkästi ei-toivotussa sivuttaissuunnassa. Olen lenkkeillyt näiden vaunujen, koirien ja alle kaksivuotiaan kanssa satoja kilometrejä, eikä niissä ole ikinä ärsyttänyt mikään.

Mutta toista lasta niihin ei mahdu.

Kun toinen tyttö ilmoitti saapumisestaan, valehtelematta ensimmäinen ajatukseni oli, että ei saakeli, en löydä sopivia tuplarattaita IKINÄ. Kävin huolestuneena pyörimässä läheisessä lastentarvikeliikkeessä. Googlettelin öisin. Näin painajaisia joista säikähdin hereille. Soittelin laumanjohtajalle töihin (myös öisin).

Halusin tuplarattaat, joissa lapset istuvat vierekkäin, mutta keskenään eri suuntiin, sillä haluan katsoa vauvaa mutta kaksivuotias ei tietenkään halua enää katsella minua. Myöhemmin vierekkäiset istuimet ovat osoittautuneet oikeaksi valinnaksi senkin takia, että niissä rattaiden ja lasten paino jakautuu leveämmälle alalle ja niiden painopiste on alempana kuin sellaisissa rattaissa, joissa lapset istuvat päällekkäin.

Eri vaunuja liikkeissä testaillessani tulin myös siihen tulokseen, että niistä yhden lapsen rattaista kahden lapsen rattaiksi muuntuvista vaunuista ei ole ainakaan meidän käytössämme yhtään mihinkään. Kun vaunujen runko ei ole yhtenäinen, ovat vaunut heiluvaiset ja jotenkin epävarman tuntuiset, ja itse valitsen mieluummin painavat (ja siis luotettavat) vaunut kuin liian kevyet. Ketteryydellä ei lenkkeillessä tee yhtään mitään.

Kun tytön laskettuun aikaan oli pari kuukautta, Emmaljunga lisäsi valikoimiinsa Double Monkeyt ja päädyimme niihin. En jostain syystä löytänyt niitä Emmaljungan sivuilta, mutta Double Vikingit näyttävät samalta. Monkeyn pointti on se, että istuinosia voi käyttää myös yhden lapsen vaunujen Monkey-rungossa, mikä ei tosin ole meille olennainen ominaisuus.

Kääntyvät etupyörät ovat mielestäni tuplarattaissa ehdottoman tärkeät siksi, että jos kaksi koiraa kulkee vierekkäin remmeissä vaunujen toisella puolella, on leveitä tuplarattaita pakko pystyä työntämään yhdellä kädellä, jotta koirat yltävät remmeissään lenkkipolun ulkopuolelle nuuhkimaan. Ymmärsikö kukaan lukemaansa? Ei se mitään, meille voi halutessaan tulla kokeilemaan ihan käytännössä! Monkeyt ovat joka tapauksessa hämmästyttävän kevyet työntää ja kääntyvät verrattain pienessä tilassa. Ja mahtuvat etuovesta sisään (mutta terassin ovesta eivät)! Olen ollut vaunuihin valtavan tyytyväinen, enkä oikeasti voi väittää, että rattaiden ja siperialaisten kanssa lenkkeileminen olisi vaikeaa. Ei se ole. Mutta kyllä siinä hengästyy.

Monkey-rattaiden ainoa huono puoli on sama, jota voi varmasti odottaa kaikilta tuplarattailta - niissä on lapsille aika vähän tilaa. Kuvan viehättävä ponnaripää on ikäisekseenkin pienikokoinen, mutta silti vähän jännittää, mahtuuko hän talvihaalarissaan istuimeensa. Vauva sen sijaan on saanut kokogeeninsä isältään, ja hän on jo nyt kolmekuisena sen mittainen, ettei enää kovin kauaa mahdu mukavasti koppaansa. En tiedä miten nämä ongelmat ratkaistaan (ehkä ostamalla seisomalauta Edge Duo Combeihin). Ratkaisuun tarvitaan varmaan taas öistä googlettelemista, ympäriinsä soittelemista ja lastentarvikeliikkeissä pyörimistä.

Mutta toivon, että joku tämän paasauksen avulla säästyisi ainakin yhdeltä valvotulta yöltä!

Mitä tulee koirien ja rattaiden rinnakkaiseloon, on se meillä sujunut erinomaisesti, koska molemmat koirat oli opetettu juoksemaan pyörän vierellä kauan ennen kuin lastenrattaista oli tietoakaan. Jos siis epäilette ettei koiranne totu rattaisiin ihan hetkessä, ehdotan totuttelemaan ensin pyörän kanssa. Ja niin joo - jos tätä lukee joku, joka etsii hyviä juoksurattaita, en osaa auttaa, mutta kehotan soittelemaan Lauttasaaren Vaunu-Aittaan, josta olen löytänyt esimerkiksi erinomaiset matkarattaat ja josta löytyy myös vähemmän tunnettuja, laadukkaita vaunumerkkejä. Ja josta saa aina mainittavan erinomaista palvelua.

Pahoittelen kännykkäkuvia, kameralla otetuille tapahtui jotakin mystistä ja nyt on jo kiire. Olen täällä pakkaillut tavaroita ja huomasin juuri, että laukkuuni on ujutettu hedelmiä ja macaron-leivoksia.

Tuo patsas on sentään minun pakkaamani.