Väliaikais-yksinhuoltajan lokikirja, päivä 3

Laumanjohtaja ja Koda lähtivät tiistaiyönä pohjoiseen.  

Elämä on aika kummallista, kun perheen seurallisimmat jäsenet ovat poissa. Olemme olleet kolmistaan hyvin, hyvin hiljaisia. Nukkuneet kukin omissa kerroksissamme ja noudattaneet vahingossa minuutintarkkaa vuorokausirytmiä. Olen pessyt täkit, tyynyt, petauspatjan päällisen ja hemmotellut Nidon pilalle (ruoalla, äsken söimme halloumia).

Mutta nyt on kuitenkin jaettava kuva, joka pohjoisesta lähetettiin. Vilkuilen sitä jatkuvasti. Tulee hyvä mieli.

(Oikeasti olen niin väsynyt, että mahdollisesti kaadun tajuttomana naamalleni välittömästi, kun laumanjohtaja huomenna kotiutuu. Ja olen nähnyt hiusharjan viimeksi keskiviikkona. Ja Nidon otsassa on verta vuotava reikä, enkä yhtään tajua, mistä se on tullut. Ja lapsi meinasi syödä tänään pariston. Ampukaa vaan!)

Ei pidä sinun merta edemmäs kalaan menemän

Jos etsit mökille sopivaa pikkupöytää ja olet kiertänyt pääkaupungin sisustusliikkeet ja intterwebin nettikaupat ja ehtinyt jo lannistua, ei ole välttämättä lainkaan huono idea käväistä vielä varmuuden vuoksi mökkiä lähimmän pikkukaupungin sisustusliikkeessä.

On kuulemma Intiasta ja yksittäiskappale. Tosin en välittäisi, vaikka olisi Imatralta ja sarjatuotantoa.

Vaan on täällä muutakin tehty, kuin loikoiltu kynttilänvalossa pöytää ihastellen (ja halloumia syöden. En ymmärrä, miksei kukaan tajunnut pyytää Kreikalta vakuudeksi koko halloumi-tuotantoa. Voisikohan asiaan vielä palata? Ketäköhän asian kanssa pitäisi lähestyä? Tietääkö joku, lukeeko Jutta sähköpostejaan?).

Lapsen nukkumisjärjestelytkin ratkesivat nimittäin just niinkun sisustuslehdissä. Sukulaisen vintiltä löytyi 60-vuotias kaunis sänkyvanhus, joka oli vuosikymmeniä sitten maalattu sekä sävyltään että koostumukseltaan jännän keltaiseksi ja jätetty odottamaan seuraavaa nukkujaa.

Projektiin tarvittiin 1,5 aikuista, neljä päivää, hiekkapaperia, taltta ja kaksi hiomakonetta, mutta lopulta kaiken keltaisen (osittain myös karvaisen, mutta ei puhuta nyt siitä) alta löytyi alkuperäinen valkoinen maalipinta. Sänky saattaa päätyä vielä valkolakkasudin alle, mutta 60 vuoden jälkeen haluan antaa sen ainakin hetken hengittää.

Lastentarvikkeiden turvallisuusmääräykset ovat ilmeisesti viimeisen puolen vuosisadan aikana muuttuneet; sängyn laidat ovat korkeudeltaan n. 1/3 nykystandardista.  Taitavat vanhuksen puujalat lyhentyä heti huomenissa ainakin 20 sentillä...

Hyvä kysymys

Edustamme molemmat internet-sukupolvea, jolle evoluutio on kehittänyt suvereenin kyvyn hallita kaikkia elektroniikkalaitteita ja joka pitää käyttöohjeita lähinnä pakkausmateriaalina.

Ostimme remontin yhteydessä keittiöön uudet kylmälaitteet. Laitoimme töpselit seinään, ruoat sisään ja siinäpä se oikeastaan olikin.

Mutta nyt on herännyt ensimmäinen kysymys.

Tarkoittaako tämä pakastimen oven sisäpuolelle sarvieläimen viereen painettu symboli sitä, että luppakorvaisten koirien liha säilyy pakastimessa 4-8 kuukautta?

Mikäli asia nimittäin on niin, en aio enää jatkossa suosia Boschin kodinkoneita.

Hippaa

Lopputilanne:

Siihen johtaneet tapahtumat:

Pienhenkilö on alkanut leikkiä koirien kanssa yksinhippaa.

Hän valitsee mielivaltaisesti koiran ja juoksentelee sitten kirkuen ja hihittäen valitun koiran ohi, kunnes koira kyllästyy ja pakenee paikalta tarpeeksi ovelaan piilopaikkaan.

Maihinnousu

Eli ne maagiset päivät, joiden aikana viimein kotiuduimme mökille. 

Ajoimme tänne toissapäivänä auton, joka oli valehtelematta niin täynnä tavaraa, ihmisiä ja koiria, että pelkäsin sen hetkenä minä hyvänsä suistuvan tieltä ihan pelkästä painosta. Ja sitten olisivat tulleet ensihoitajat, jotka eivät olisi löytäneet meitä tyynyjen, korien ja maton keskeltä...

 

Sen lisäksi, etten ehkä aio poistua täältä enää ikinä (paitsi huomenna. Mutta sit sen jälkeen en ikinä!), löysivät täältä kodin myös nämä pakolaiset:

Tuolit ovat appivanhempieni - ilmeisesti 70-80-luvuilla - hankkimat. Tuolien alkuperäinen ulkoasu koostui vaaleasta koivusta ja mustasta vakopuuvillasta ja tuolit oli sijoitettu laumanjohtajan bändikämppäkellariin, kun aloimme seurustelemaan. Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin pitää ehkä miettiä tuota verhoilukangasta uudelleen... Mutta tuoleista en enää luovu.

Nidon vanha sänkykin on ollut kovassa käytössä. Ei tietenkään hänen itsensä, mutta sentään jonkun.

Jaa, sukulaisia lappaa ovesta sisään, ja halloumi tuoksuu grillissä...

edit:
Kadotin tämän tekstin blogin asetusten kanssa sählätessäni, joten kommentit hävisivät samalla! Piru vie ja suuri anteeksipyyntö!

Lempituoksu

Se, miltä yksivuotias ja kirpeät oman pihapuun omenat tuoksuvat yhdessä. 

Häneltä menee puolikkaan omenan nakertamiseen helposti tuntikin (kun samalla pitää leikkiä hippaa koirien kanssa, heitellä junaradan palasia alas portaista ja sen sellaista, tiedättehän), joten tuoksu ehtii levitä koko asuntoon. Nuuh!

Uneliaasti huomenta

Olemme olleet kaksi päivää ja kaksi yötä keskenämme kotona. Laumanjohtaja on meren toisella puolella töissä, taas!

Pienhenkilön täytyi tietysti juuri nyt alkaa puskemaan poskihampaita ja muita torapurimia esiin, joten vähän on väsynyt, kyllästynyt ja sumuinen olo itse kullakin.

Tällaisina päivinä ajattelen usein, että koirien paras ominaisuus on se, kuinka ne rytmittävät uneliaatkin päivät. Vaikka niitä kuinka kyllästyttäisi itseäänkin, ne lähtevät mieluummin lenkkiseuraksi kaatosateeseenkin kuin jäävät sisälle.

Siis noin yleensä. Eilen tosin piti pyydystää Nido, että sain sen lähtemään ulos. Ja Koda... no joo...

Ehkä me kaikki mennään vielä pikaisille (esim. 2,5h voisi olla sopiva pituus) päiväunille ennen aamulenkkiä. Meinasin toivottaa kaikille hyvää perjantaita, mutta ei viikko taidakaan olla vielä niin pitkällä.

Tyytyväinen asiakas

Ostan harvoin itselleni vaatteita, mutta sisustamiseen liittyviä juttuja on jatkuvasti ostoslistalla. Viimeisten parin kuukauden ajan saalistin juuri oikeanlaisia vetimiä mökin keittiö- ja kylppärikaappien oviin.

Vain universumi tietää, miksi ylipäätään aloin käyttämään yksiin pirun vetimiin niin älyttömästi aikaa, mutta kun olin jo kiertänyt muutamat sisustusliikkeet ja miljoonat nettikaupat, ei oikein enää voinut alistua ja laahustaa K-Raudan vedinosastolle. 

Onneksi ei tarvinnut. Kyllä väsymätön googlaaminen (ilmeisesti etenkin keskellä yötä tapahtuva) kannattaa!

Country by mail on ruotsalainen yritys, joka toimittaa kaikkialle Eurooppaan ja vaikuttaa ehkä epäilyttävän maalaisromanttiselta. Vaan ei ole! Löysin nettikaupan valikoimista nimittäin muutakin - juuri oikeanlaisen nimikirjaimen lapsen huoneeseen. Vaivaiset 1,5 vuotta sitä etsittiinkin.

Melkein paketin sisältöäkin parempaa on se, että toimitus tuli kotiovelle muutamassa arkipäivässä, maksoi toimituskuluineen alle seitsemänkymppiä ja että lähetyslistaan oli kirjoitettu kiitokset käsin.

Ja kun nyt materianhaaliminen on näköjään aiheena, tiedotettakoon samalla, että sitä tytön katossa roikkuvaa mobilea ja muitakin saman valmistajan mobileita myy nykyään (Artekin lisäksi) myös Finnish Design Shop. 

Aikoinaan tyttöä hänen huoneessaan keskellä yötä syöttäessäni totesin mobilen tuijottamisen niin rauhoittavaksi, että päätin etsiä meidänkin makuuhuoneeseen sopivan. Ei ole vielä löytynyt, joten vasikoikaa, jos tiedossanne on jotain salaisia mobilekauppoja!