Laumanjohtaja ja Koda lähtivät tiistaiyönä pohjoiseen.
Elämä on aika kummallista, kun perheen seurallisimmat jäsenet ovat poissa. Olemme olleet kolmistaan hyvin, hyvin hiljaisia. Nukkuneet kukin omissa kerroksissamme ja noudattaneet vahingossa minuutintarkkaa vuorokausirytmiä. Olen pessyt täkit, tyynyt, petauspatjan päällisen ja hemmotellut Nidon pilalle (ruoalla, äsken söimme halloumia).
Mutta nyt on kuitenkin jaettava kuva, joka pohjoisesta lähetettiin. Vilkuilen sitä jatkuvasti. Tulee hyvä mieli.
(Oikeasti olen niin väsynyt, että mahdollisesti kaadun tajuttomana naamalleni välittömästi, kun laumanjohtaja huomenna kotiutuu. Ja olen nähnyt hiusharjan viimeksi keskiviikkona. Ja Nidon otsassa on verta vuotava reikä, enkä yhtään tajua, mistä se on tullut. Ja lapsi meinasi syödä tänään pariston. Ampukaa vaan!)