24.9.2018

Yoda on väärässä

On ilmennyt, että elämäntilanne jossa kaikki kirjoittaminen jää tekemättä, on tämä.

Ja sanoinkohan näin edellisestäkin vuodenajasta? No sanon joka tapauksessa viimeisimmästä: kesä ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta meni kuitenkin.


Koska myös epäsuosituista mielipiteistä täytyy voida puhua avoimesti, haluan kertoa tulleeni tässä mm. siihen tulokseen, että Yoda on joskus väärässä.

Luulin hirvittävän pitkään, että "Do or don't, there is no try" on hyvä kiteytys olemassaoloon vaadittavasta asennoitumisesta, mutta hyvänen aika – ei olekaan! Se päteekin vain tietyin reunaehdoin! Esimerkiksi kylmään veteen hyppäämiseen se toki pätee, rokkitähteyden tavoittelussa ei. Tatuoinnin ottamisessa pätee, remontoimisessa ei.

Tämä saattaa olla sellainen asia jonka jokaisen massiiviremontoijan on opittava kantapään kautta itse, mutta siltä varalta että joku kuitenkin uskoo sanomalla, haluan kertoa, että joskus ei voi kuin yrittää. En tarkoita sitä, että pitäisi tavoitella lopputulosta jossa on yritetty, mutta ehkä mitään lopputulosta ei tarvitse tavoitella aina silloin kun jotain aloittaa.

Saatiin kesän aikana kaikesta huolimatta tosi paljon aikaiseksi, koska aiemmin kammoksuttu ilmastonmuutosfaktori toimikin yllättäen meidän puolellamme – kuumassa ja kuivassa on hyvä tehdä pihaa! Ikkunaremonttia vähän harjoiteltiin yhdellä huoneella, mutta muutoin tehtiin kesän aikana ulkona kaikki se mikä oli tarkoituskin tehdä: keinu, liuskekivipolut ja pyörävaja.


Keinussa käytetyt puut kaadettiin (itse en kyllä kaatanut) ystävänystävän metsästä, kuorittiin, koottiin ja kesän lopulla käsiteltiin säänkestäväksi. Renkaaseen käytin yksityistä rengasdiileriä, lautakeinu on Aconilta ja hämähäkkikeinu Motonetistä.

Ja jos 80-luku soittaa ja haluaa liuskekivensä takaisin, kertokaa sille että en anna!


Pyörävajan ovet saatiin valmiiksi pari päivää sitten, salpa puuttuu vielä. Tämä vajaprojekti oli pitkä, tuhottomasti aikaa meni tarkkojen mittojen päättämiseen, koska vaja ei saanut tulla talon ikkunoiden peltonäkymien tielle. Päädyimme ns. leprekaunimittaan, vajan korkein kohta on päälakeni korkeudella. Vajan materiaalit maksoivat kattohuovat mukaanlukien n. 150€, seinäpaneelit ostettiin Facebookin remppakirppisryhmästä valmiiksi käsiteltyinä. 

Kaivonrenkaassa on muuten lipstikkaa ja minttua, vaikka marjapensaalta näyttääkin!

*

Toinen asia jonka suhteen Yodan näkemys ei päde, on bloggaaminen. 


(Kuvassa näkyy muuten esim. yksi kädellinen ja yksi hulavanne puussa. Lisäksi mainittakoon että kuvan henkilöistä kaksi karkasi pihasta pari viikkoa sitten. Viiden pisteen vihje: ei Koda eikä ko. kädellinen.)

Koska olen kokeillut bloggaamista jo sekä onnistumis- että luovuttamismentaliteetillä eikä kumpikaan toimi, jäljelle jää yrittäminen. Joten ainoastaan sitä lupaan jatkossakin.

30.3.2018

Remonttipalasia

Tämä on pelkkää remonttiasiaa sitten, mutta heti alkuun on sentään myös romantillinen kertomus, ehtaa strömsöä.


Koska kodinhoitohuoneen lattiaan satsattiin, täytyi muut valinnat siellä tehdä säästeliäästi. Halusin tilaan avohyllyt, mutta koska seinällä oli jo valmiiksi kaappi, puolet siitä otettiin käyttöön ja sitten jäin odottamaan paremman ratkaisun ilmaantumista.


(Nämä kaksi edellistä kuvaa kaivoin blogin arkistosta, koneelta ei löytynyt muuta kuvamateriaalia kodinhoitohuoneesta. Löysin yhden kuvan, joka on otettu oikealta paikalta, mutta väärään suuntaan, joten laitan sen kuitenkin varmuuden vuoksi tähän: )


Ratkaisun kodinhoitohuoneeseen kohtasin, kuten romanttisissa tarinoissa kaikki kohtaamiset tapahtuvat – yllättäen. Ystäväni kotona!

Ystäväni suoritti keittiöremontin vuosia sitten ja massiivipuista työtasomateriaalia oli jäänyt silloin yli pari metriä. Hän oli käyttänyt ylijäämäpalaa milloin missäkin ja olin kieltämättä katsellut sitä hänen kodissaan jo aika monta vuotta ns. sillä silmällä.

Syksyllä olin hänen luonaan ja siirtelimme huonekaluja, kun tasopalaa siirtäessämme hän ohimennen kirosi sen olemassaoloa. Ymmärsin tilaisuuteni tulleen ja tartuin siihen heti, tarjouduin ostamaan tason kuultopuuterilla (tähän liittyisi pitkä taustatarina, mutta en nyt mene siihen) ja tarjoukseni hyväksyttiin.

Tasosta tehtiin kodinhoitohuoneen hyllyt (ja puuta jäi ylikin!). Hyllynkannattimet löytyivät Helakaupasta.



**

On vielä vähän epäselvää että mitä kaikkea aiomme ehtiä tehdä ulkona tällä kaudella. Läsnä on myös ilmastonmuutosfaktori: entä jos kuivia päiviä ei tulekaan, tai niitä ei tule tarpeeksi tai oikeaan aikaan? Liuskekivipolut, keinut ja pyörävaja on pakko tehdä, pitkän tähtäimen pihatyölistalla ovat myös mm. kasvihuone, kesäkeittiö, ja autokatos.

Seikkaperäinen postaus rullanurmesta tulee sitten, kun näen mitä sille on tapahtunut talven ja koirien suorittamien salakaivausten (tätä on ilmennyt lähinnä siinä kohdassa, johon se kasvihuone olisi tulossa, joten voi olla että ovat reippaina poikina vaan aloittaneet ajoissa) vaikutuksesta, eli kun pystyn muodostamaan sen käytännön kestävyydestä jonkinlaisen mielipiteen.

Ennen kuin pihatyökausi alkaa, on kuitenkin muutama asia, jotka sisätiloissa olisi hyvä saada kuntoon, niin kuin alkupaloina! Tällä viikolla suoritimme vanhan sisäänkäynnin kunnostamisen kausivaatevarastoksi.

Talon näytössä löysin tilan yhden oven takaa, hain puolisoni paikalle ja esittelin hänelle innoissani:

"Katso, kausivaatevarasto!"


Hän ei ihan välittömästi hahmottanut visiotani.

Joku oli n. 15-20 vuotta sitten sulkenut tästä uloskäynnin, mutta jättänyt hankkeen sitten villojen jälkeen kesken. Käytimme kaksi vuotta siihen, että suunnittelimme löytävämme alkuperäistä vastaavaa seinäpaneelia. No, sitä ei tapahtunut. Nokkelina hoksasimme kuitenkin, että voimme laittaa seinään ihan mitä tahansa muutakin paneelia, joten lähimmästä rautakaupasta haettiin sitten pyöreää. 

Vasta myöhemmin ymmärsimme, että lattiakin kannattaa vaihtaa, uusi lattia on alakerran oleskelutiloihin asennetun lankun ylijäämää. Kattoon asennettiin vaatetanko ja huoneen varustukseen kuuluu myös itsellinen rekki. Kaikkien talvihaalarit, takit ja saappaat mahtuvat! 


Löysin kuvia etsiessäni myös tämän loppukaneetiksi erinomaisesti soveltuvan väärinpäinkoiran, joten senkin laitan vain tähän.


P.S. Työstän blogin ulkoasua hitaasti ja ammattitaidotta, joten mikäli tulet paikalle ja toteat kaiken hirvittävän näköiseksi, ällös hätäänny!

14.3.2018

Lähes päättymätön ja vähän romanttinen kertomus makuuhuoneesta

Takallinen makuuhuone -tavoite syntyi ehkä kymmenen vuotta sitten, mutta silloin asuimme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Ja sen jälkeen rivitalossa. Sitten etsimme sopivaa omakotitaloa useamman vuoden ja kun päädyimme katsomaan tätä, olimme näytössä toisistamme tietämättä tarkistaneet, että makuuhuoneessa on hormin seinäpintaa eli takkamahdollisuus. Mielestäni tosi romanttista!

Tässä huone muuttopäivänä.


Jokaisella seinällä on ovi tai ikkuna. Lisäksi on pintavedettyä paksua patteriputkea ehkä 11 metriä ja kaksi muhkuraiseksi tapetoitua seinää. Ja huoneeseen oli pakko asentaa iso vaatekaappi. 

Takan suunniteltu paikka on tuossa yläkuvassa kengistä oikealle. Ensimmäisen asuinvuoden mietimme sitä, kannattaako takka todella tehdä huoneeseen joka on jo lähtökohtaisesti liian ahdas. Ensimmäisenä talvena valkeni, että ainakin lämmityksellisistä syistä se kannattaa.

Viime kesänä paikalle kutsuttiin vanhoihin taloihin erikoistunut nuohooja selvittämään hormin käyttömahdollisuuksia tarkemmin. Hormi piti ensin piikata auki ylhäältä – ja sitten päästiinkin heti yllätysmomenttien äärelle! Hormi ei koostunutkaan oletetusta hormiparista, vaan oli sisältä kuuden pienemmän mutta onneksi kuitenkin tarpeeksi suuren hormin kenno.


Toisekseen, hormi ei kulkenutkaan makuuhuoneen kohdalla siinä kohdassa, missä sen ensin luultiin kulkevan. Seinään tehtiin siis yksi hutiosuma ennen kuin oikea kohta löytyi, minkä jälkeen hormista lapioitiin kahdeksan säkillistä jonkinlaista eristepapanaa.

Sitten käytettiin muutama kuukausi tulisijan valintaan ja sopivan kohdan määrittelemiseen – ja näistä jälkimmäinen oli todella vaikeaa. Valitsemani pönttöuuni ei tarvitse alleen kuin itsensä levyisen valun, joten oikea kohta piti määritellä puolen sentin tarkkuudella jo ennen kuin lattiaa avattiin. Lopulta pääsimme avaamishommiin vasta viime marraskuussa.


Tässä yllä näkyisi lattiaan piirretty rinkula, jollei edessä olisi samojedinhäntää.


Mutta tässä rinkula näkyy vielä huonommin...


Lattia avattiin, valun perusta tuettiin kellarin seinien päälle, se raudoitettiin ja sitten takalle valettiin pohja. Talteen saatiin aika paljon purua ja ihan vähän lattialankkuakin!


Pönttöuunin muuraaminen kesti yhdeltä muurarilta ja yhdeltä erinomaiselta apumieheltä vajaat kaksi päivää. 


Pönttöuuni on Tiilerin Aino. Hormiliitos on tehty tulisijan takapuolelta erillisellä komponentilla, jonka yhteydessä on savupelti. Pari osaa vielä puuttuu: tarvitaan metallisuoja hormiliitosta ympäröivän villavaipan päälle ja suojapelti takan eteen, ne teetetään erikseen peltitöinä.


Makuuhuoneen saaga ei toki pääty tähän, sillä seuraavaksi pitäisi ratkaista tämä oviaukko. 


Aukko jatkuu pönttöuunin takana seinään saakka, mutta nyt takan tultua sitä täytyisi leventää mielellään sekä sivulle (tuosta missä valonkatkaisija on) että ylöspäin (seinäkellon kohdalta). Ei ole aavistustakaan siitä, onko se edes teknisesti mahdollista. Kukaan ei ole vielä uskaltanut kurkkia seinän sisään. Aukon suurentamisen jälkeen se pitäisi sulkea jonkinlaisella ovisysteemillä, jonka toteutustapaa vielä mietitään. 


(Tämän postauksen kirjoittaminen kesti melkein kaksi viikkoa, koska kuvia piti kaivaa ties mistä, ja jostain käsittämättömästä syystä suurimmassa osassa takan vaiheista löytämistäni kuvista oli tällä tavalla vähän liian paljon koiraa.)

22.2.2018

Yleiskatsaus

Säätila-, lemmikki- ja villieläinkatsauksesta, hyvää iltaa.

Koska talon ominaisuuksia observoidaksemme toivoimme viime talveksi tällaisia olosuhteita kuin nyt on, koska auton akku ei ole vielä kyllästynyt työhönsä ja koska löysimme Varustelekasta vahingossa lasten lämpökerrasto-osaston, säätilanne on meidän kannaltamme toistaiseksi oikein hyvä.

Talokin on suoriutunut pakkasista hyvin! Viime talvena ajattelin kaukolämpöä monta kertaa, tänä talvena en ole ajatellut kertaakaan!

Koirien mielestä säätilanne on tietysti paras mahdollinen.


Huskyt eivät haluaisi koskaan sisään, mutta sisällä ne ovat sitten lähinnä muodostelmassa takan ympärillä ja poikkeuksellisen kiinnostuneita nukkumaan ihmisen vieressä. Ne ovat 100% normaalia eläväisempiä ja leikkisämpiä kovilla pakkasilla. Karat pitää näistä huskyjen kausiominaisuuksista hirveästi, muuten ne ovat Karatin näkökulmasta ehkä vähän... tosikkoja.

Karat on pitänyt tänä talvena todella paljon myös siitä, että ensilumi on tavallaan tullut ehkä viisi, kuusi kertaa. Se on ollut joka kerta yhtä ällistynyt saapuvasta valkoisesta aineesta, sen saapumissuunnasta ja siitä, että se mahdollistaa oikeastaan ihan kaikkien asioiden syömisen tai vähintään nuolemisen.


(Joskus ällistyttää myös: Benirin saapumissuunta)


(Karat yritti taas poistua ns. linssin kautta.)

Sitten villieläinosioon:


Koska tiedän että tätä lukee ainakin neljä ihmistä joita kiinnostaa pupu-uutiset kaikkina hetkinä, haluan kertoa että aidan ulkopuolella on käynyt joko yksi tosi touhukas tai useampi pupu! Jäniini! Kaninchen! Olen luullut ettei täällä ole jäniksiä lainkaan, koska en ole nähnyt yhtään, mutta ehkä nämä agenttikanit ovat kiertäneet meitä kuin kuumaa puuroa. Tai kuin aidattuja pystykorvia.

Mutta miksi en ainakaan muista nähneeni niitä lenkillä (hirviä olen nähnyt)? Ovatko ne niin paljon villimpiä kuin kaupunkipuput, että huomaavat pystyt korvat kaukaa? Katselenko täällä enemmän horisonttia kuin pusikkoja? Harhauttavatko hirvet?

Olisi vielä pitkä ja romanttinen sisustusjuttu, mutta paneudun siihen ensi kerralla. Pähkinänkuoressa olennainen:


Eli takapuolikuva sopivasti ennen näitä pakkasia valmistuneesta tulisijasta huoneessa, jonka lähtökohta oli kaksi ikkuna- ja kaksi oviseinää – eikä valmista paikkaa takalle.

5.2.2018

Pieni mutta kulmikas

Kylpyhuoneremontin narratiiviin sisältyy koettelemuksia, joista voi lukea esimerkiksi täältä. Pidän kertauksen minimissään ja toistan vain tämän yhden kuvan kylpyhuoneesta alkuperäisessä muodossaan:


Koska kylpyhuoneita on kaksi, kaikki muut remontoitavat huoneet priorisoitiin tämän edelle, mikä oli sekä hirveää että hirveän hyvä. Hirveää tietysti siksi, että talon muita osia remontoidessa oli varsin ikävää tiedostaa pahimman olevan koko ajan vasta edessä, mutta myös hirveän hyvä, koska kylpyhuoneen saattoi rauhassa pyhittää remonttivälineiden pesemiseen. Oli mahtavaa pestä vanhassa ammeessa maaliteloja ja pensseleitä välittämättä siitä, miten paljon samalla tulee sotkeneeksi, mikä säästi aikaa ja etenkin kaikkien henkisiä resursseja.

Olimme kylpyhuoneen suhteen varautuneet järkyttäviin yllätyksiin, mutta yllätyksiä tulikin vain kaksi, joista toinen neutraali (se seinän sisältä paljastunut mysteeriovi) ja toinen riemastuttava: peilikaapin seinän takaa löytyi talon toisen hormin tiilipinta!

Aikataulussa ei pysytty: kylpyhuoneen piti alunperin olla valmis jouluna -16, sitten keväällä -17, kunnes lopulta vesi saatiin virtaamaan vasta syyskuussa -17. Suunnitelman sisällössä kyllä pysyttiin! Vanhat remonttikerrostumat purettiin ja putkivetoja järkeistettiin, ikkuna, lattialämmitys ja mahdollisimman suuri amme lisättiin.



Koska emme viikkoja jatkuneista yrityksistä huolimatta onnistuneet löytämään sopivaa vanhaa ikkunaa, kylpyhuoneen ikkuna päädyttiin tekemään lasitiilistä. Tiedän mitä ihmiset ajattelevat lasitiilistä, mutta itse olen aina pitänyt niistä ja joku on käyttänyt niitä talossa innokkaasti meitä ennenkin, joten vääryyttä tässä ei ole tapahtunut!

Lavuaari on Temalin, iso peili ja sen kautta näkyvä seinähyllykkö löytyivät pitkän etsinnän huipentumina tori.fistä (hyllykkö maksoi 15€ ja peili 25€! Kannatti!). Pisaranmuotoinen pieni peili on Nougatista. 


Amme on Hafan, valitsin valumarmorisen, koska pelkäsin että perheen satakiloinen kylpijä onnistuisi kellahtamaan akryyliammeen kanssa. Sekä seinälaatat että lattian kuusikulmainen kivipuristelaatta ovat Kaakelikeskuksesta. Suihkuverho kuuluu asiaan, mutta odottaa vielä kaapissa yhteisymmärrystämme siitä, millaiseen tankoon se ripustetaan. Myös ovi puuttuu, koska en suostu päästämään irti siitä tavoitteesta että se löytyisi käytettynä.

**

Edellisestä remonttipostauksen lopetuksesta on niin paljon aikaa, etten osaa enää. Harhautan siis luontoaiheisella kuvalla.


Ja kyllä – Karat kiihdyttää taas linssiä kohti. Nyt osasin jo väistää.

31.1.2018

Vanhalle ystävälle

Tämä tuntuu siltä niin kuin tapaisi vanhan ystävän pitkän ajan jälkeen tietämättä mistä pitäisi aloittaa ja mitä pitäisi kertoa tai kysyä ensimmäisenä. (&


Loppuvuoteni, tai -vuotemme, oli uskomaton surkeiden sekä muilla tavoin suuritöisten sattumusten sarja, jonka jälkeen oikeastaan vasta nyt kaikki alkaa olla taas tolkullista. Siitä sattumussarjasta blogin näkökulmasta merkittäviä asioita on kuitenkin ollut vain yksi, josta on pakko aloittaa, ja siksi tämän kirjoitustauon katkaiseminen on tuntunut niin vaikealta.

Ronja jatkoi matkaansa täältä ikuisuuteen syksyllä, 14-vuotiaana.


Se oli hieno koira, tuittupäinen mutta uskollinen. Ronja oli ensimmäinen koira jonka kanssa elin yhdessä ja hyvä ihmistuntija, jota saan kiittää siitä että kissaihmiseksi jo julistautunut puolisoni löysi sisimmästään koiraeläinten veljessielun. Ilotulitusraketteja Ronja kyllä vihasi niin paljon, että tuntui vuoden vaihtuessa helpottavalta tietää, ettei sen tarvitse enää ikinä sietää ilotulisturakettien kaltaisia ihmisten sietämättömyyksiä.

**

Blogin kannalta merkityksellisiä hyviä asioita on kuitenkin tapahtunut myös lukuisia! Yksi niistä on ollut se, että vaikka olen ihmiskunnan tunnetun internet-historian huonoin julkaisija, olette käyneet täällä siitä huolimatta toivomassa lisää. Olen siitä valtavan kiitollinen! Tiedän, että olisitte ehkä ottaneet kiitoksena mieluummin edes jonkinlaista sisältöä kuluneiden kuukausien aikana, mutta teistä johtumattomista syistä vei aikaa ennen kuin kannustus tehosi.


Joka tapauksessa: olen saavuttanut ymmärryksen siitä, että mikäli aion edelleen jatkaa tämän blogin kirjoittamista,  se on pakko aloittaa jostain, koska asiaa on kertynyt niin paljon että jollen pian aloita, kirjoitan seuraavat vuodet takautuvasti.

Joten tässä ollaan. Aloitan tästä.

Kuluneiden kuukausien aikana olemme mm. saaneet yläkerran kylpyhuoneen valmiiksi, rakentaneet yhden tulisijan makuuhuoneeseen ja ostaneet merkittävän määrän käytettyjä kalusteita. Näistä asioista ajattelin jossakin järjestyksessä kirjoittaa seuraavaksi, nyt halusin vain saattaa nämä tärkeimmät asiat tiedoksenne ensin. Kuvituksena kuvia, joita kuvasin ihan äsken!


Ja tiedän, että olen valittanut ennenkin siitä miten vaikeaa koiria on kuvata, mutta kyllä kuulkaa on niin, ettei ketään ole niin vaikea kuvata kuin Karatia. Tätä kuvaa ottaessani en esimerkiksi tiennyt, että sen aikeena on juosta kirsu edellä täysiä linssiä päin niin, että kolautan kameralla itseäni silmäkulmaan.


P.S.
Ajattelin ottaa käyttöön sellaisen systeemin, että kun kesken kaiken tulee mieleen joku tarpeettoman pitkä anekdootti, merkitsen kohdan (& -merkkiyhdistelmällä ja siirrän sivujuonteen postauksen loppuun. Sillä tavalla ne, joita ei kiinnosta, voivat lukea edes vähän tiiviimmän postauksen ja kaikki ovat tyytyväisiä!

Ja tiedän kyllä, että tämmöiset kuuluisi merkitä tähdellä, mutta koska olen anarkisti, koska "&" näyttää useimmissa fonteissa paljon kivemmalta kuin tähti ja koska varhainen bloggaajaidolini Tyttö sinä olet rätin tyttö käytti tähteä, en voi käyttää tähteä. Joten:

(&
Täsmälleen näin kävi kesällä, kun olin käymässä ystäväni työpaikalla ja henkilökunnan tilojen ovella vastaan tuli ihminen vuosien takaa. Ensin totesimme samanaikaisesti ääneen, että onpa todella outo tilanne. Sitten hän sanoi, ettei ole ihan varma, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, joten ehdotin, että mitä jos ihan pokkana ollaan kuin ei oltaiskaan. Teimme sitten niin, rupattelimme kevyesti säästä ja olosuhteista. Lopuksi halasimme toisiamme lujasti rutistaen ja erotessamme huusimme "Nähdään!"