29.11.2016

Talvesta hyvää

En ole koskaan varsinaisesti pitänyt talvesta, mutta olen kyllä ajatellut siitä hyvääkin.

Ensimmäinen positiivinen ajatus tuli, kun olin ehkä 10-vuotias ja ystäväni kanssa luistelemassa. Urheilukentän sisäänkäynnille kasaantui talvisin meitä paljon korkeammat kinokset, ja muistan katselleeni lumisateista, valaistua kenttää kinoksen päältä ja ajatelleeni, että talvella on kyllä kaunista.


Seuraavan kerran pidin talvesta Nidon ensimmäisenä talvena. Nido rakasti lunta ja opetti minut arvostamaan talvea sellaisella vähän lapsekkaalla tavalla. Aamuna jona Nido kuoli, paistoi aurinko ja satoi suuria, painavia lumihiutaleita koko taivaan täydeltä sulaan maahan. Sellaista säätä ei ole usein, mutta kun on, Nido juoksee mieleeni leikkimään.


Kolmannen kerran olen pitänyt talvesta nyt, kun se on palannut tänne. Lunta ja pakkasta on molempia hieman. Aurinko roikkuu alhaalla puiden latvoissa melkein koko päivän, mutta paistaa tänne niin kirkkaasti sisään, että tekee mieli pestä ikkunat.


Pakkasella Benirin tekee mieli syödä ulkona aivan kaikkea. En tiedä, meneekö sillä kylmässä jokin ahmimista aiheuttava selviytymisvietti päälle, vai häiritseekö pakkanen sen hajuaistia niin että kaikki ällöttäväkin alkaa vaikuttaa sille hyvältä. Tai sitten se pitää siitä rapeasta suutuntumasta.

25.11.2016

Nopea katos

Välttelimme systemaattisesti kaikkea remontointiin liittyvää tekemistä pitkään (myös koska remontin tekninen ja taktinen vastaava on tehnyt oikeissa töissään lähinnä pitkiä reissuja), mutta nyt alamme päästä takaisin kärryille.

Aloitimme varovasti, helpolla jutulla yhteen lapsenhuoneeseen.

Tässä lapsen nukkumisnurkkaus ennen.


Tuli kerran paikallisen kangaskaupan kohdalla mieleen, että kaikista yksinkertaisin sänkykatosratkaisu ei tarvitse hirveästi tarvikkeita, ja ne jotka meiltä puuttuvat, on helppo hankkia heti.


Ostin neljä metriä valkoista pellavaa ja paksua lankaa. Oksa on odottanut hetkeään vuosia askartelutarvikkeideni joukossa, mutta mikä tahansa paksu, mielellään vähän mutkitteleva, kuorittu ja kuivattu oksa käy. Ripustamiseen esim. paksua juuttinarua tai siimaa, valitsin juuttinarun koska olen juuttinaruihminen. Lisäksi tarvitaan kaksi kattoon ruuvattavaa koukkua.


Paksun narun kanssa on mielestäni parempia mahdollisuuksia narun sitomiseen. Leikkasin narusta kaksi noin metrin pätkää, porasimme reiät oksan päihin ja solmimme narujen toisiin päihin solmut, jotka eivät tule rei'istä läpi. Toisiin päihin solmittiin silmukat, joista katos ripustetaan koukkuihin. Meinasin ommella kangasta kiinni oksaan, mutta en sitten ommellutkaan.


Valmis! Tuoreimmat käyttäjätutkimukset viittaavat siihen, että katosta ei tarvitse ainakaan lähiaikoina leikata verhoiksi.

Lopuksi haluaisin näyttää tämän luontevan ylösalaisinhymyn. Benir pitää valkoisen kankaan kosketuksesta otsallaan etenkin silloin, kun on tullut pihalta sisään.


Aamu oli tänään kuulas ja maa jäässä, toivon sen tarkoittavan sitä ettei kovin suuri osa viikonlopustani kulu tassujen pyyhkimiseen. Vaikka enhän minä siinä se kärsivä osapuoli ole.

17.11.2016

Politiikka, pihasuunnittelu ja mitä näitä nyt on

Anteeksi, mutta olisiko teillä hetki aikaa keskustella politiikasta, pihasuunnittelusta ja musiikista?


Niin, kelläpä ei olisi!

Ensin haluaisin sanoa politiikasta, että vasta sen jälkeen kun sain äänioikeuden 10 vuotta sitten, olen alkanut ymmärtämään paremmin sitä, miksi äänestämisen statistiikka on kiinnostavaa. Silloin kun vaalien lopputulos aiheuttaa tunnekuohun, olen yrittänyt keskittyä numeroihin ja prosentteihin ja jakaumaan. Se rauhoittaa aina jollakin tavalla, ainakin minua.

En ole siksi jaksanut hirveästi tohista siitä, mitä vaikutusalueeni ulkopuolisessa maailmanpolitiikassa tapahtuu. Olen sen sijaan kääntynyt vähän sisäänpäin ja keskittynyt niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa.

Yksi asia johon pystyn 100-prosenttisesti vaikuttamaan, on musiikki jota meillä kuunnellaan. Ja talo tuntuu vaikuttavan siihen, millaista musiikkia haluan kuunnella. Talo (haluan uskoa tämän johtuvan nimenomaisesti talosta) on saanut minut kuuntelemaan esim. Beatlesia, räppiä ja japanilaista jazzia vinyyliltä. Samalla olen miettinyt paljon sitä, millaista musiikkia talossa on joskus vuosikymmeniä sitten kuunneltu, ja että kuuntelenkohan koskaan sattumalta samaa. Beatles täällä on varmasti soinut aiemminkin!


(Aiheeseen ohittamattomasti liittyvä kuva ystävästäni Dahliasta istumassa Hendrixin päällä. Dahlia on käynyt meillä usein! On huippua, että ystävät voivat tulla meille nyt kylään koiriensa kanssa. Neljä koiraa on jo käynyt ja heistä kolme on ollut yökylässäkin!)

Tämän syksyn suosikkini on ehdottomasti Solange Knowlesin A Seat at the Table, joka vie mielen sellaiseen maisemaan, jossa tuoksuu vihreälle ja on paljon vapaasti liikkuvaa ilmaa.


Lopuksi siitä pihasuunnittelusta vielä.

Ensi keväänä koko takapihalle olisi tarkoitus vetää nurmikko. En ole vielä ihan varma, miten tämä käytännössä toteutuu (koska valmisnurmi maksaa ja siemennurmen kasvuvaihe ei koirien kanssa ehkä suju kovin hyvin), mutta nurmikko tulee kuitenkin. Nurmikkohan siellä tänäkin kesänä oli, mutta sitä ei ajettu kertaakaan ja sen keskellä on autotallin kokoinen aukko, minkä lisäksi koko nurmikon pohja on kummallisen muhkurainen, joten teemme kaiken uudestaan.


Eilen keksin, että sen sijaan että pihakasvillisuus olisi pelkkää nurmikkoa, haluaisin sinne jonkinlaisen... kasvipenkin! En kukkapenkkiä, koska en välitä hirveästi kukista jotka ovat kivannäköisiä viikon ja alastomia muutoin, eivätkä hyötykasvitkaan oikein kiinnosta, mutta jotain kasveja pihalle haluaisin.

Kasvialueen voisi rajata pieneksi karsinaksi...  jollakin matalalla aidalla? En tiedä kasveista yhtään mitään, mutta tuntuu että haluaisin kasvikarsinaan ainakin paljon saniaisia ja muita sellaisia reheviä asioita. Jos luet tätä ja mieleesi tulee heti jokin rehevä viherasia, kerro ajatuksistasi!