26.9.2016

Usva

En muista ikinä mitään, joten en muista että olenko tämän jo kertonut – mutta täällä on aina usvaista. Yöt ja aamut ovat kauniita ja valo lempeää (ja heinikko märkää ja tarvitsisin vaihtokumpparit). 



Vuosia sitten joku ystäväni huomautti, että olen alkanut sisustamaan kotia koirien väritykseen sopivaksi. En oikeasti usko sen johtuvan koirista, mutta johtuu se sitten mistä tahansa, tässä kodissa ilmiö on mielestäni jonkin verran voimistunut.


(Mutta se että Kodan lempihuone on se kaikista mustavalkoisin, on kyllä sellainen sattuma jolle en voi mitään.)

Ajattelin ensi kerralla esitellä jomman kumman työmaan piinaavimmista vitsauksista, eli joko pihan, tai sitten pian remonttiin pääsevän pienen kylpyhuoneen. Molempien ajattelemisestakin tulee vähän paha mieli, joten olen yrittänyt ajatella kaikkea muuta. 

Esimerkiksi kirkkaita iltoja! Puhuimme vuosia siitä, että sitten kun meillä on paikka kaukoputkelle, ostetaan kaukoputki. Tämä oli juhlallisessa hengessä tehty päätös, koska luulimme että kaukoputket ovat kalliita. Eivät muuten ole! Kaukoputken saattaa saada esimerkiksi seitsemälläkymmenellä eurolla, mikä mielestäni on varsin kohtuullinen hinta siitä että näkee avaruuden lähempää. 


Siispä odotan kirkkaita iltoja. Luulen, että pakkanen osuu tänne aika lujaa talvisin, joten ehkä pian kirkastuu. 

llmeisesti sääolosuhteiden tarkkaileminen on nousemassa ihan oikeasti olennaiseksi osaksi blogin sisältöä, mutta so be it. Aloitin tämän kirjoittamisen seitsemän vuotta sitten koiranpentua odottaessamme, joten ehkä sisällön vaihtelut eivät tule shokkeina kellekään. Tai ehkä blogien sisältö ei ylipäätään ole sellainen aihe, josta kannattaisi shokeerautua... Olen miettinyt aika paljon motivaattoreitani ja blogin menneisyyttä ja tulevaisuutta sen jälkeen kun taannoin totesin jälleen, että väärinymmärretyksi tulemisen mahdollisuus on olemassa silloin, kun internetiin jakamansa sisältö ei ole läpileikkaus koko elämästä, vaan oikeastaan aika pikkuruinen kurkistusaukko valitsemieni filttereiden ja rajausten raameissa.

Mutta noh, tämmöistä tämä täällä on. 

Ja tänään täällä on usvaista. 

13.9.2016

Aamuja

Pidän ensimmäistä kertaa elämässäni siitä tunteesta, että on vain aamuja toistensa jälkeen. Aika pitkään oli niin kaoottista ja keskeneräistä ja siksi ahdistavaakin, että nyt kun se tunne on poistunut, aika tuntuu pysähtyneen jokaiseen aamuun.


Muistin, että vaikka kaikkia ongelmia ei voi ratkaista asennettaan muuttamalla, jotkut ongelmat voi. Yksi sellainen ongelma on se, että kaikissa latenhuoneissa on jotakin kesken. Nyt olen yrittänyt ottaa ongelmaan sellaisen lähestymistavan, että kaikissa lastenhuoneissa on kuitenkin jo ainakin puolet valmiina, vaikka toisella puolella olisikin listattomia seiniä ja purettuja huonekaluja.





Viimeisenä käyttökelvottomana pysynyt asuintila eli pojan huone saatiin valmiiksi viime viikolla. Tein siellä kaikki pinnat itse ja kannoin huonekalut ja tavaratkin sisään itse, joten huoneen valmistuminen tuntui aivan eri tavalla tärkeältä etapilta kuin muut.  Ja olen kyllä valmis myöntämään, että tätä kirjoituspöytää yksivuotias ei ehkä ihan vielä olisi tarvinnut, mutta koska se oli edullinen ja koska siitä tulee hyvä mieli, se muutti meille.

Mielestäni huonekalut pitäisi useammin mahdollisuuksien mukaan valita sillä perusteella, tuleeko niistä hyvä mieli.

Tästä tiipiistä esimerkiksi tulee aina hyvä mieli, vaikka se vie vaatekaapin verran tilaa ja imee siperianhuskynkarvoja itseensä.


Siellä kuitenkin istuu aika usein joku.

(P.S. Löysin oman kamerani laturin!!! Kaikessa on tolkkua taasen!)