30.3.2016

Välilyönti

Olen kaivannut Nidoa. Tällä kertaa siksi, että viime yönä mieleen pulpahti tärkeä muisto siitä: ensimmäinen yhteinen aamu.

Heräsin silloin siihen, kun unisen pennun kynsi raapaisi säärtäni. Tilanteesta (joka tapahtui heinäkuussa 2006!) on tämä kuvakin.


Viime yönä alakerran sohvalla nukkuessani heräsin täsmälleen samaan tunteeseen, kun Benir asettui jalkojeni päälle kerälle ja raapaisi samalla vähän jalkaani. Tuon Nidon ensimmäisen kotiaamun muisto palautui niin kirkkaana mieleen että sydän jätti muutaman lyönnin väliin.


Muistan miltä Nido tuoksui pentuna – aivan toisenlaiselta kuin muut meillä kasvaneet pennut. Muistan miltä sen turkki tuntui.


Silitin sitä aina pitkin vedoin tuosta silmien välistä, juoksutin kynsiäni valkoista raitaa pitkin.


Tätä katsettakaan en unohda.

P.S. Talon kuntotarkastus meni hyvin! Meidän pyykinpesukone on rikki ja korjaaja pääsee varaosineen paikalle kolmen päivän päästä! Meistä on eriasteisissa flunssissa 4/5 henkeä! Tänään on luvassa talokauppojen ensimmäinen vaihe! Tänään täytyy myös tulostaa purkuilmoitus uuden kotikunnan rakennusvirastolle...

19.3.2016

Pieni perkussionisti

Se että vauva oppii ryömimään on kaikista hienointa sen takia, koska silloin alkaa selkeämmin näkymään se millainen hän on ihmisenä. Vasta silloin hän pystyy itse todella vaikuttamaan siihen, mihin aikansa käyttää.


Ja kuulkaa, tämä tuorein ihmisemme käyttää aikansa kaikista mieluiten erilaisten äänten muodostamiseen ympäristöstään löytämillään välineillä (perkussionisti-isän poika, joo, aika yllätyksetön käänne tämä). Ja mikään ääni maailmassa ei tietenkään ole niin täydellinen, kuin se joka koirien ruokakupeista kuuluu kun niitä hakkaa lattiaan, toisiinsa tai seinäpatteriin.



Olen huomannut, että myös vaara kiehtoo häntä, mutta ei tyhmänrohkeasti (isänsä kaltainen tässäkin). Ei yritä pyrkiä portaisiin, ulos ovesta tai alas rattaista, mutta tykkää seurata koirien leikkiä mahdollisimman läheltä.

11.3.2016

Tulossa: touhukevät 2016

Halusin tulla kertomaan, että mikäli mitään yllättävää ei tapahdu, muutamme lähiaikoina omakotitaloon.

Saavun luoksenne tästä ilosanomasta riemuiten, koska tämä on blogin sisällön kannalta useammallakin tavalla yllättävän olennainen käänne!

Ne teistä, jotka lukevat tätä koirien takia, ovat mahdollisesti kiinnostuneita kuulemaan että muutamme tavallaan niiden vuoksi. Eivät koirat taloa tarvitsisi, tai niin ainakin uskoisin näiden kanssa kerrostaloissakin pitkään asuttuani... Mutta meitä on nyt sellainen joukko, että en mielelläni lähde koko porukan kanssa aina lenkille, mikäli vaihtoehto on – ja se että on aidattu piha, tarjoaa vaihtoehdon niille hetkille joina vaihtoehto olisi kiva olla olemassa. Tietysti myös lisätila on ihan tervetullutta, talossa on lapsille omat huoneet, vierashuone ja paremmin meille toimiva huonejärjestys.

Siitä puheenollen: mikäli joku lukee tätä sisustusjuttujen takia, niin tiedoksi, että taloon täytyy tehdä pintaremontti. Osa lattioista vaihdetaan ja säilytetyt osat kunnostetaan, kaikki seinät tietysti maalataan. Lisäksi uusitaan keittiötä, portaikkoa, yksi kokonainen kylpyhuone täysin ja ainakin yksi tulisija. Ja aivan varmasti aion kirjoittaa ihan kaikesta siitä.

Mutta ensin talossa täytyy tehdä kuntokartoitus ja muutama muukin asia on vielä epäselvää. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin! Itse tietysti ajattelen että nyt kun olen tätä hehkuttanut näin avoimesti, kaikki alkaa varmasti menemään pieleen, koska jostain syystä kuvittelen universumin toimivan niin.


Summa summarum:
1) täällä ollaan, mutta mikäli postaustaukoja seuraavan kahden kuukauden aikana ilmenee, syy on tämä
2) tästä tulee kohta pitkäksi ajaksi aika remontti- ja sisustuspainotteinen blogi, sori siitä!
3) jännittää, innostuttaa!
4) joo ei tuo lasikuula liity mihinkään, mutta eikö olekin jotenkin tosi kiva kuva? Kuulin että alakerrassa leikitään lasikuulalla ja kun tulin katsomaan, asetelma oli tuollainen.

2.3.2016

Lukemattomuudesta

En lue enää, mitään.

Noin 20. ikävuoden jälkeen olen kyllä joitakin hajanaisia kirjoja välillä ahminut, mutta ei sitä oikein voi lukemiseksi kutsua. Kuvittelen hyvien aikakauslehtien tarkan syynäämisen intellektuoivan ja tasoittavan sitä etten lue juuri mitään muuta Facebook-statuksia ja pitkiä WhatsApp-keskusteluita pidempää, mutta eihän se oikeasti tasoita. Olen huomannut, että näinkin kypsällä (...) iällä lukemattomuus vaikuttaa valtavan paljon ja todella haitallisesti sekä luku- että kirjoitustaitooni. Lisäksi olen huomannut, että olen kulttuurinnälkäinen ja tulen siitä kylläiseksi tavalla, johon muut ajanvietteet eivät yllä. Siksi olen alkanut kuluttamaan sitä enemmän: kuuntelen musiikkia todella keskittyen siihen, huolehdin itse siitä että pääsen keikoille ja konsertteihin, olen saanut laumanjohtajan balettiinkin. Mutta kirjojakin selvästi tarvitsisin.

Onneksi olen tehnyt reippaan ryhtiliikkeen! Noin vuodesta 2011 lähtien olen joka vuosi uudenvuodenlupauksena vannonut aloittavani lukemisen tänä vuonna uudestaan.

Tässä kuvassa on kaikki romaanit jotka luin vuonna 2015.


Tänä vuonna olen jo oppinut, että uudenvuodenlupaukset eivät kohdallani toimi. Uuden lähestymistapani ensimmäinen askel oli se, että totuttelin kirjoihin valitsemalla niitä huolellisesti muille joululahjoiksi. 


Supervoimani on muuten se, että olen hyvä valitsemaan muille kirjoja vaikka en olisi lukenut niitä itse! En vaihtaisi lentotaitoon, ajanpysäyttämistaitoon tai näkymättömyystaitoon! Tällä kerralla onnistuin esimerkiksi valitsemaan puolisolleni kirjan, josta tuli hänen uusi suosikkinsa. 

Ajattelin, että tästä eteenpäin en lukemisissani pyri mihinkään, en aseta tavoitteita. Alan vaan suorittamaan ja olen jokaiseen etappiin tyytyväinen. Lukemisen aloittaminen uudelleen pitkän tauon jälkeen on aluksi ihan kamalaa, joten siihen täytyy pakottautua. 


Nämä haluan lukea seuraavaksi. Tuo Hemingway on ollut pari vuotta jo kesken, se on tottumattomalle raskaslukuinen. Nuorempana idealistina luin aina kaikki aloittamani kirjat loppuun, mutta nyt olen alkanut lipsumaan siitä (mm. Catcher In The Rye on ollut ehkä kolme vuotta kesken). Senkin tapani yritän parantaa. En tänä vuonna, en uuden vuoden kunniaksi, mutta aion.

P.S.
Tässä kuva, jossa piti olla Koda osallistumassa tiskikoneen täyttämiseen, mutta jossa onkin taas pelkkää Beniriä. 


P.P.S.
Meillä on täällä jännät paikat, mutten kerro miksi, koska haluan vaan että kiinnostuksenne herää ja jotta sen takia tulette myöhemmin takaisin tänne. Hohohohoho!