31.1.2016

Hankikato

Viime sunnuntaiaamuun mennessä lunta oli parissa päivässä tullut niin paljon, että tarvitsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna (no, ehtihän sitä tässä jo kuluakin...) lastenhoitoapua, jotta pääsin koirien kanssa ulos. Kävimme kahlaamassa.


Siperianhuskythan ovat hankieläimiä. Ne jotenkin virittyvät siitä, kun lunta on niin paljon että se ulottuu mahaan saakka. Ne muuttuvat koiranpennuiksi (tai siis Koda muuttuu, Benir ei ole vielä siirtynyt koiranpentuudesta seuraavaan vaiheeseen) ja kylpevät ja tonkivat ja könyävät lumessa.


Tänään tuossa samassa kohdassa näytti tältä:


Benir ei voi käsittää! Tämä on sen ensimmäinen todella luminen talvi. Nyt se luulee, että vuodenaikoja on neljä ja että niistä paras kestää kolme viikkoa. Itse olen 80-luvun lapsi ja muistan sen, kun talvi kesti ikuisesti. Joo, varmasti pitäisi aina ajatella koirien ja lasten ja itseäni lapsenmielisempien parasta, mutta valitsen silti mieluummin tämän tiivisversion.

***

Meillä on tänään se kerran kuukaudessa toistuva erikoissunnuntai, jolloin kukaan ei ole töissä. Heräsimme tänään aamulla siihen, että parhaillaan intensiivisesti lukemaan opetteleva henkilö hiippaili lukunurkkaan lukemaan.


Myös siihen on ihan kiva herätä, että Benir hyppää sänkyyn ja riemuitsee olemassaolostani loikkimalla piruetteja päälläni, mutta kyllä tämä silti kuitenkin on kaikista paras herätys.

Muita hyvän herätyksen osatekijöitä: Jenny Wilson!

25.1.2016

Maanantaihirviö

Maanantaitanne vauhdittaakseni ajattelin kertoa, että olen kuluneen kuukauden aikana kunnostautunut mm. unohtamalla pussillisen (koiran) kakkaa koko yöksi eteiseen rattaiden alatasolle, unohtamalla kokonaisen kukkakaalin yöksi kattilakaappiin (tein risottoa ja kukkakaali hävisi kädestäni, joten oletin kuvitelleeni koko kaalin) ja heittämällä pissaa päälleni.

Mutta tänään kaikki lähti heti aamusta hienosti liikkeelle!

Ystäväni lisääntyy pian ja pidämme toisillemme seuraa samalla kun Benir pitää lapsille seuraa. 


Nyt he leikkivät yhdessä sellaista kriittistä avaruustilannetta, jossa hirviösusi yrittää pyrkiä sukkulaan ja toinen astronautti sankarillisesti pelastaa tilanteen hirviösutta pyllyllään työntämällä.

19.1.2016

Kokonaan valkoinen ja osittain harmaa

Oletteko nähneet Pienen suklaapuodin? Siinä ovela tuuli puhaltaa aina niin, että pääosahenkilöiden on pakko vaihtaa maisemaa, kulkea punaisissa nutuissaan kylästä ja kaupungista toiseen, koska eivät osaa asettua aloilleen.

Aika samanlainen tilanne heillä, kuin meidän sohvapöydillä! ...Mutta silleen, että minä olen ikään kuin se tuuli, eikä kellään ole punaista nuttua. 


Istuimme joulunpyhinä aikuisporukalla iltaa meidän mökissä, kun tulin ajatelleeksi, että vitsi olisi kiva voida pitää kodinkin olohuoneen pöydällä a) tavaroita ja etenkin b) kukkia! Joten koska auto ei olisi ollut lähtiessämme tarpeeksi täynnä tavaroita ja ihmisiä noin muutoin, pakkasin mökiltä mukaan myös tämän Normann Copenhagenin Tablon, jonka olin sinne suutuspäissäni hylännyt. 


Hylkääminen tapahtui silloin aikanaan siksi, että pöydän pinnoite oli alkanut lohkeilla ja paljastaa altaan mustaa, mikä ei mielestäni ole asiallista käytöstä laadukkaalta pöydältä. Olisi pitänyt valittaa silloin Finnish Design Shopiin tai suoraan Normann Copenhagenille, mutta jotenkin se jäi (ehkä siksi, että oltiin vasta muutettu tähän, remontti oli osittain kesken ja sitten aloin odottamaan toista lastakin).

No, tämä menee ihan kivasti näin, että päällä on koko ajan niin paljon tavaraa ettei pinnan virheisiin kiinnitä huomiota. Ja muotoilultaan tämä on sitä paitsi oikein oivallinen ja miellyttää silmääni etenkin siksi, että silloin mökille sen viedessäni valkolakkasin jalat ja pöytä on siksi nyt kokonaan valkoinen. 


Huomasin eilen, että Koda on alkanut harmaantua, keskeltä korviensa taustoja. 


Koda täyttää helmikuussa seitsemän. Mielestäni se on vielä nuori, mutta eihän se isoksi koiraksi oikeastaan enää ole. Mietin heti yhtä tiettyä Kodasta ottamaani kuvaa, jossa Koda istuu keittiössä, ja sitä että eihän se silloinkaan ollut vielä yhtään harmaa! Sitten tajusin, että se kuva on otettu yli kolme vuotta sitten. 

Ja että sen jälkeen meille on tullut kaksi lasta ja tämä yksi kaheli.



Seuraava harmaantuja olen melko varmasti minä. 

15.1.2016

Veljeni sudenmieli

Silloin kun Benir 14-viikkoisena tuli meille, meillä oli yksi 3-vuotias ja yksi 1-vuotias ihmislapsi. Lapset (siis nämä kaikki mainitut kolme) kasvoivat aika tiiviisti yhteen ja oppivat nopeasti ymmärtämään toisiaan, mutta tätä kolmatta lasta odottaessani mietiskelin aina välillä sitä, miten Benir mahtaa ymmärtää vauvoja.

Hyvällä ystävälläni oli vauva silloin kun Benir oli pieni ja siihen vauvaan Benir suhtautui aika asiallisesti – vähän turhan innokkaasti kyllä. Benir on vouhottaja. Ajattelin että omankin perheen vauvan kanssa Benir varmasti vouhottaisi aikansa ennen kuin tottuisi, enkä voinut muuta kuin toivoa että se aika olisi lyhyt.


Mutta vouhotusta ei tullutkaan. Nämä ovatkin olleet ihan alusta saakka näin.



Heillä onkin kyllä aika tavalla yhteistä! Molemmat tuoksuvat metsältä (Benir ehkä enemmän puilta, vauva mustikanvarvuilta). Molempia lellin. Molemmat ovat aika paljon lattialla. 


Ja molempien silmiin katsoessa tuntuu siltä, että maailmassa on kaikki oikeastaan aika hyvin.

 

9.1.2016

Pakkaspiste

Benir täyttää huomenna kaksi. Kuvittelin tämän kuluneen viikon alkuun saakka, että emme ehkä koskaan saa tietää sen pakkaspistettä, eli sitä, mikä on sille jo liian kylmää, koska täällä ei ole ollut muutamaan vuoteen todella kovia pakkasia ja ajattelin että niitä ei ehkä enää ikinä tulekaan. 

Tuli ne! Opimme niiden myötä kaksi asiaa: 

1) Koda on nyt 7-vuotiaana kylmäkestävämpi kuin viimeksi lämpötilan pudotessa alle -20C:n. Viimeksi kun täällä oli niin kylmää, Koda oli parivuotias ja nosteli tassujaan heti jos pakkanen kävi -15C:n tietämillä (Nido kesti pakkasta muuten melkein kolmeenkymppiin saakka, vaikka tykkäsi myös ottaa aurinkoa lasitetulla parvekkeella...). Nyt, vaikka täällä on liikuttu -25C:n ja -30C:n välillä, Koda ei ole ollut kylmästä sen kiinnostuneempi kuin muistakaan ääritilanteista. 

2) Benirin pakkaspiste on noin -24C. 


Sillä on ollut hirveä kiire sohvalle heti kun olemme tulleet lenkeiltä sisään. Toissa päivänä Benir nosteli lenkillä tassujaan niin, että aloin jo googlailla koirien talvikenkiä – mutta sitten ilma lauhtui. Tuli taivas täyteen pilviä ja rätin kokoisia lumihiutaleita, ja lämpötila nousi kymmenisen astetta.

Sohvalla on kyllä siitä huolimatta ollut jatkuvasti väkeä (esim. minä, mutta myös nämä muut).


4.1.2016

Tuoreimman pienhenkilön huone

Tänään aiheena on julki-imetys.


Viiitsi vitsi! Mutta tämä teriniitti-teemaan löyhästi liittyvä yksityiskohta sattuu olemaan elämäni pienimmän herrasmiehen lempparikohta huoneensa seinäjulisteessa. Se saattaa johtua siitä että juuri tämä kohta on hänen vieressään kun hänen vaippaansa vaihdetaan, mutta se voi johtua myös siitä, että tässä kohdassa näkyy tissi. 


Lupasin joskus näyttää tarkemmin tätä meille kasattua toista lapsenhuonetta, ja koska huonekalut sen sisällä ovat vähän hakeneet paikkojaan tähän saakka, teen sen vasta nyt! 

Huone oli alunperin tila jossa on petivaate- ja työkalusäilytyksen lisäksi kirjahylly, vierassohva ja laumanjohtajan työvaaterekki. Kolme viimeistä vietiin muualle, kaksi ensimmäiseksi mainittua ovat edelleen huoneen yhden seinustan kiinteässä kaapistossa, joka ei näy kuvissa.


Huoneeseen tarvittiin vanhempiakin lapsia palvelleen pinnasängyn lisäksi vaatesäilytys ja tuoli jossa vauvaa voi syöttää öisin. Haluaisin kerätä jokaista lasta varten muutaman kestävän peruskalusteen jotka he saisivat halutessaan joskus (n. 35-vuotiaina) kotoa muuttaessaan mukaansa. Tämä sininen tuoli taitaa olla pojan Se Tuoli. Löysin sen tori.fistä ja maksoimme siitä muistaakseni 90€. Voi tietysti olla että 1960-luvun kalusteilla sisustaminen ei sitten 2040-luvulla ole enää in... Mutta tykkään joka tapauksessa siitä ajatuksesta, että samat kalusteet kestävät lasten kanssa ainakin heidän koko lapsuutensa ajan.

Vaatesäilytykseksi päätyi tuo maalaamani lipasto (jonka maalipinta on muuten kestänyt käytössä oikein hyvin).  


Lohikäärmemobile on Tingelingistä, ostimme sen vauvalle (eli siis meille vanhemmille, itse olen leikkinyt sen kanssa salaa jo ainakin kolme kertaa) joululahjaksi. 


Meillä on yksi ystävä, joka tykkää harrastuksenaan käsitellä puuta. Saimme hyllylevyn häneltä ja kiinnitimme sen kulmaraudoilla suoraan seinään. 


Mikäli tämän lukee joku joka kaipaa jotakin spesiaalia lastenhuoneeseen, voin suositella lämpimästi (tori.fi:n lisäksi) Tingelingiä, Ombrellinoa (Pohjois-Esplanadilla) sekä Alnilamia (Lönnrotinkadulla). Alnilamista on hankittu sekä tuo kuumailmapallo että seinäkartta, joka on muuten tiedoiltaan vuodelta 2013. Ettei penska siinä tissinkuvia kohti hamuillessaan vahingossa omaksu kovin vääriä valtiorajoja.