20.5.2016

Ennen

Kaikki huojentavat kertomukset alkavat samalla sanaparilla: no niin. Nyt ehdin istua alas!

Maanantaiaamusta alkaen olemme olleet talolla noin puolet jokaisesta vuorokaudesta, kolmena viimeisimpänä kaikkien lasten kanssa (pienin on kyllä ollut mukana joka päivä, olen hänen remonttihermoistaan tavattoman ylpeä). Nyt perheen toinen aikuinen on hetken töissä, joten me muut olemme olleet jo monta tuntia kotona! Olen pakkaillut, siivoillut, sen sellaista.

Remontti-inferno on nyt siinä syvimmässä ytimessään, jossa mikään ei ole enää ehjää mutta ei myöskään vielä valmista. Alakerrassa eteisessä, olohuoneessa, keittiössä ja kodinhoitohuoneessa lattiat ovat purua. Yläkerran lankkulattiat saatiin hiottua maalikerroksista tänään illalla, aloitan niiden maalaamisen huomisaamuna.

Mutta hei! Nyt olis niitä ennen-kuvia! Pahoittelen ylivalottumisia ja typeriä kuvakulmia, oli mieletön kiire. On itse asiassa ollut kuvaushetkestä lähtien koko ajan mieletön kiire. Tässä kuitenkin kuvia niistä tiloista, joiden valmistumista itse odotan eniten. Ennakkosuosikkini on kodinhoitohuone!




Ennen kuin kukaan ehtii ihastua, sanottakoon että molemmat tapetit on jo peitetty ja että kaikista pinnoista tulee aika vaaleita. Valitsemieni pintamateriaali- ja väriratkaisuiden virallinen selitys on se, että talo on oikeastaan aika funkkis – suuri, selkeälinjainen kuutio, eikä näytä yhtään rintamamiestalolta tai muiltakaan ikäisiltään suomalaisrakennuksilta. Talossa on ollut vähän outo tunnelma. Huoneet eivät ole nivoutuneet toisiinsa, talossa eksyy (!) helposti ja sen sisäosat tuntuvat olevan kuin useammasta eri rakennuksesta, joista mikään ei ole se, miltä talo ulkoapäin näyttää.





Kaikki lattiat on revitty siis auki, lankku säästetään useimmissa huoneissa. Eteiseen tulee kyllä laattaa ja keittiöön sekä alakerran olohuoneeseen (tuo limenvihreä huone jonka keskellä on kuvassa vielä outo seinänpätkä) uutta lankkua. Olohuoneen lankun tuhoaminen oli vaikea päätös, joten ilahduimme todella, kun purkutyön aloittaessamme totesimme ettei olohuoneen lankkua olisi edes saanut pelastettua. Ikäviä yllätyksiä on tähän mennessä ollut yksi: pojankaan huoneen lankkua ei voi pelastaa.

On ollut hienoa päästä tökkimään talon rakenteita piikillä. Kaikkialla kuivaa, puhdasta, hyväntuoksuista puuta. Emme muuta odottaneetkaan, mutta näin hyvää kuntoa ei 70-vuotiaassa puutalossa voi pitää itsestäänselvyytenä, vaikka kuntokartoitus tietysti tehtiinkin.

Hienoa on ollut myös (väsyneenä, pölyisenä, hikisenä ja helpottuneena) halata kaikkia niitä ystäviä, jotka viikon aikana ovat tulleet talolle auttamaan. Talolla häärivä maalarikin kysyi, että mistä te olette näin hyvää porukkaa löytäneet. Ihmettelen sitä vähän itsekin.


Tässä ihmetellään sitä, miten kauas ikkunoista näkee. Aika kauas! Vanhassa talossa keskellä ikivanhoja peltoja tuntuu ihan erilaiselta kuin missään muualla, missä olen aiemmin asunut. Joskus täytyy selvitellä tarkemmin sitä, keitä talossa on asunut meitä ennen. Ovatkohan hekin tykänneet katsoa kauas?

11 kommenttia:

  1. Nätti paikka:) Voi että,miten tilava. Ajattele,niten ihanan paljon olisi tilaa jos asuisi tuollisessa talossa yksin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) On kyllä tilava, neliöt käytetty todella hyvin mielestäni! En kyllä asuisi yksin... Luulen että jos mun pitäisi asua yksin, asuisin ehdottomasti alle 50 neliössä vaikka olisin juuri voittanut lotossa!

      Poista
  2. Aikamoisia värejä seinissä... Odotan innolla miten upean tuosta teette! Ihana olisi nähdä livenäkin.. ;)

    T. Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tässä vielä kaikki: tyttöjen huoneiden lattiat oli verenpunaiset ja seinät siniset. Vierashuone oli laventelinvärinen. Kaikki tämä särki silmiä!

      Poista
  3. Odotan innolla, kuinka upea teidän kodista tulee. :-) Melkoisia valintoja tehty nähtävästi...

    VastaaPoista
  4. Voihan videopelit! Onnea uudesta torpasta ja tasantarkkaan jään innolla seuraamaan uusia päivityksiä! :)

    VastaaPoista
  5. Graaah, ihana tuo limenvihreä, ihana!!!! Onnea uudesta talosta, jälkeen-kuvia odotellessa :)

    VastaaPoista
  6. Arvaa vaan tuliko ikävä edellisen kodin lautalattiaa...nyyh! Ihana kodistanne tulee♥

    VastaaPoista
  7. ♥_♥ Minäkin seuraan innolla tätä projektia!

    VastaaPoista
  8. Voi hitsi kun tulee menneisyys mieleen!
    Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa ja repinyt
    riemulla alas Laura Ashleyn kukkatapetteja, lattioita
    ja kaikenmaailman kaakeleita. Ja sitten kun sieltä pölyn
    keskeltä pääsee nousemaan selkeyteen ja omaan kotiin
    tietää tehneensä jotain arvokasta.
    Hyvältä näyttää. Todella hyvältä!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille tsempeistä, ne ovat lämmittäneet mieltä kaiken remonttipölyn ja sekasorron alla <3

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.