12.4.2016

Siirtymäaikatuolit

Unelmatuolini on, on aina ollut ja tulee aina olemaan Hans J. Wegnerin CH24, kavereiden kesken Wishbone eli toivomusluu.


(kuva täältä)

Tuoli on täydellinen – sen selkänojan ja käsinojat muodostava kaari jättää pöydän viereen paljon tilaa. Se on kaunis, se saa ajattelemaan käsityötaitoja ja muotoilua ja puuta ja luontoa ja elämää. Ja siinä on myös todella hyvä istua!

Mutta tuolin istuinosa on punottu paperinarusta, joka ei materiaalina sovi hirveän hyvin yhteen esim. askartelevien kolmevuotiaiden kanssa. Ja haluamallani viimeistelyllä sen hinta olisi noin kahdeksansataa euroa per tuoli. Näiden seikkojen takia en ole edes harhaisimpina hetkinäni harkinnut Wishboneja lapsiperhekäyttöön.

Olen kuitenkin etsiskellyt meille uusia tuoleja. Vuonna 2008 ostin meille Artek Aitasta viisi Noomia, joiden valmistus oli lopetettu jo silloin. Toisen lapsen syntymän jälkeen hoksasin, että jos perheessä on neljä henkeä, tuoleja on pakko olla enemmän kuin viisi, koska meillä käy ruokavieraita usein ja aika usein useampi kuin yksi kerrallaan. Ainoat vaatimukset uusille tuoleille ovat olleet, että tuoleja täytyy olla saatavilla kuudesta kahdeksaan ja niiden täytyy ehdottomasti olla mustat, selkänojiltaan matalat ja mieluiten umpinaiset.


Joten luonnollisesti, kun olin eilen etsimässä Cobellosta lelukoreja uuteen kotiin, löysin nämä korkeat, metallinväriset Chair 150:n mukaelmat.


Yleensä suhtaudun vihamielisesti tunnettujen huonekalujen kopioihin, mutta näköjään olen valmis joustamaan siitäkin periaateestani. Pidän alkuperäisestä, puisestakin tuolista ja hypistelen sitä aina siihen törmätessäni, mutta mielestäni se ei sovi meille. Näistä metallisista sen sijaan pidin heti sillain omistushaluisemmin! Nämä ovat mittasuhteiltaan mielestäni tasapainoisemmat ja metalli on kiinnostava materiaali klassikkotuoliin, joka on useimmiten muotoiltu puusta.

Tuoleja on nyt kuusi, mutta ajattelin ehkä ostaa yhden lisää sitten, kun näen pöydän tuoleineen uuden kodin ruokailutilassa. Ja sitten kun kukaan ei enää istu syöttötuolissa, tuoleja voisi ostaa kahdeksannen.


Ja Wishbone-yhteensopivaa elämäntilannetta odotellessa näiden pinta kestää varmasti kaikki mahdolliset tahrat ja käsistä yllättäen livenneet teräaseet. 


P.S.
Kun toukokuussa saamme uuden kodin avaimet, meillä on kaksi viikkoa aikaa saada pinnat sellaiseen kuntoon että voimme muuttaa tavaroinemme sisään, sitten täytyy luovuttaa nykyinen koti uusille omistajilleen. Olemme taktikoineet kesälomien ja isyysvapaiden kanssa, jotta varmasti saamme mahdollisimman suuren osan toukokuusta rauhoitettua remontille ja muuttamiselle. 

Mutta sitten ilmeni, hieman yllättäen, että pääremontoija saattaakin olla suurimman osan toukokuusta koulutuksessa, joka arkipäivä kahdeksasta neljään. Tilanne vähän naurattaa, silleen hermostuneesti ja vähän pelokkaastikin.

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo kuva lasten jaloista pöydän alla!
    Ookko miettiny, löytyskö semmosta wishbone- tuolia metallisena? Vois olla aikas jännän näkönen. Jotenkin voisin kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään tosta kuvasta! Eikä ole lavastettu, he syövät siinä.

      En oo kyllä ajatellut enkä nähnyt ikinä, mutta HITTO että olisi varmaan siistit!

      Poista
  2. Ihanat tuolit ja sopivat hyvin askartelevan kolmivuotiaan kotiin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Lasten kanssa jotenkin alkaa arvostamaan todella, todella äkkiä todella paljon kaikkia asioita, jotka on helppo puhdistaa tai helpottavat jonkin puhdistamista :D

      Terv. nimim. Pesuaineetkin kiinnostaa

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.