25.4.2016

Arkut, lankut ja naatti

Jokin aika sitten löysin vihdoin uuden aarrearkun. Se oli tärkeää, koska vanha näytti tältä. 


Tämä on hamsteriudeni ydin. En kerää tavaroita nurkkiin enkä ole säilyttänyt vanhoja esseitä tai valokuviakaan hirveästi – mutta kaikki se tunnearvokas, järjetön tavara jonka olen säilyttänyt, on tässä arkussa. Aika paljon on keikkalippuja, kutsu- ja joulukortteja sekä vanhoja rihkamakoruja!

Uusi arkku löytyi tori.fistä ja maksoi seitsemänkymppiä. Arkun myi nainen, joka oli saanut sen nuorena tyttönä isältään poikaystävänsä kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin muuttaessaan. Siitä poikaystävästä tuli naisen puoliso ja lasten isä, ja pariskunta oli luovuttanut arkun henkilökohtaiselle aarteenmetsästäjälleni (tai... aarteennoutajalle?) kuulemma hyvin hartaissa tunnelmissa. 



Toinen, joulukuun alussa alkanut arkkuhanke jatkuu sen sijaan edelleen. Tarvitsisin vähän vastaavan mutta isomman arkun kaikille juhla- ja kausikoristeille, ja tavoitteena olisi löytää sellainen ennen muuttoa, jotta lasisia kuusenkoristeita ei menisi muutossa rikki yhtä ainutta...

***

Remonttisuunnitelmat saivat viime viikolla dramaattisen käänteen, kun lattiaurakoitsija täysin yllättäen hinnoitteli itsensä (mielestäni tahallaan, mutta ei nyt puhuta siitä) ulos urakasta joka hänen kanssaan oli sovittu kuukausia aiemmin. Sinä yönä lähti aika monta epätoivoista sähköpostia muihin firmoihin, mutta saimme työlle tekijän kaikkien osapuolten kannalta asialliseen hintaan. 

Työ on ainoa, johon lakisääteisten töiden (eli sähkö- ja putkityöt) lisäksi tarvitsemme väistämättä ulkopuolisen ammattilaisen. Talossa on paljon hiottavaa, vanhaa lankkua, yhteensä yli 120 neliötä. Osaisimme hiota lankun itsekin, mutta sitä varten täytyisi vuokrata laitteisto ja varata todella paljon aikaa, jota meillä ei ole yhtään ylimääräistä. 


Kuvassa näkyy laminaattia (jostakin 2000-luvun puolivälistä), sekä pieni vilaus nykyisestä ruokahuoneesta alkuperäisine lankkulattioineen (1940-luvulta). Keittiö on tuosta nykyisestä kylmälaitteiden paikasta seinän takana oikealla. Ensimmäistä kertaa talossa käydessäni olin kuulevinani keittiölaminaatin alta lankun narahduksen. Katsoin nopeasti, että yhden laminaattia rajaavan kynnyksen saa helposti irti, joten seuraavaan näyttöön otimme ruuvimeisselin mukaan. 


Löydös oli tässä vaiheessa ilahduttava – vanha lankku ulottuu kaikkien alakerran uusien lattiapintojen alle! 

Viikon verran tilannetta puntaroituamme (ja isän kanssa aiheesta lounastettuani, minulle oli hirveän tärkeää saada häneltä synninpäästö) tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että vanha lankku vaihdetaan uuteen erikoislankkuun alakerran niistä tiloista joita koirat kuluttavat eniten, eli keittiöstä, uudesta ruokahuoneesta ja olohuoneesta. Tiedän, että nyt joku pui nyrkkiä näytölleen ja minulle, mutta seison päätökseni takana kuin tammi! Vanha lankku tuhoutuisi koirien kynsien alla nopeasti, joten sen kanssa olisimme joko joutuneet kierteeseen jossa lattiaa toistuvasti hiotaan ja maalataan, tai vaihtoehtoisesti olisimme joutuneet vaihtamaan lattian kokonaan sitten kun talo joskus myydään. Tiedän, että vanhojen lattioiden viehätys on myös niiden kulumissa ja elämää nähneissä pinnoissa, mutta vakuutan, että siinä tavassa jolla siperianhuskyjen kynnet lattioita kuluttavat, ei ole mitään viehättävää. Edes minun mielestäni.

Aloitin eilen pakkaamisen. Yksi muuttolaatikko on jo täynnä! 

Meillä oli lauantaina kaksikymmentä vierasta. Benir on sen kokemuksen jäljiltä ollut tällaisessa kellahtanut hylje -tilassa.


Olisi aika siistiä, jos voisin jollakin tavalla selittää koirille, mitä pian tapahtuu. Kodahan on muuttanut kerran ennenkin ja silloin käytettiin ihan samoja muuttolaatikoita kuin nytkin, joten sillä olisi ainakin teoreettinen mahdollisuus tietää, mitä on meneillään. 


Voi toki olla ettei sitä kiinnosta. 

12 kommenttia:

  1. Ihanaa, että saatte otettua vanhan lattian esille...meillä, kun edellisen kodin lattia maalattiin, mies teki kaiken itse...hioi ja maalasi pariinkertaan...olisi siinä homaa ja asuimme samanaikaisesti siellä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yläkertaan tulee pelkkää vanhaa lattiaa, ja alakerran makuuhuoneisiin myös :) Hei kuule! Jos ehdit ja viitsit, voisitko kysyä mieheltäsi vähän vinkkejä siihen maalaamiseen? Hionta ostetaan ulkopuoliselta tosiaan, mutta maalaan kaikki lattiat itse. Oon maalannut lankkua niin vähän, että mitään kikkakolmosia ei ole mielessä. Ja niitä varmasti tarvitsee siinä kun maalaa yli sataa neliötä.

      Poista
    2. Kannattaa vinkata paikalliselle rakennuskierrätysliikkeelle, tai vaikka facebookin purkukierrätysryhmään laudoista. Vanhoista lattialaudoista maksetaan ihan hyvin, eikä niitä liiemmälti ole tarjolla. Ostajakin mielellään purkaa itse niin pääsee siitäkin vaivasta. :)

      Me ostettiin keittiöömme vanhat mäntylaudat, poistettiin hilseilevät vanhat maalikerrokset, hiottiin ja maalattiin pellavaöljymaalilla. Samojedin ja malamuutin painimisen pehmeä maalipinta kestää hyvin. Maali ei irtoa, kynsistä jää vain lattianvärinen naarmu. Öljymaalia en kyllä muutoin suosittele, kuraiset tassunjäljet pinttyy heti kiinni ja jos haluaa pitää lattian siistin näköisenä, on se kuurattava ainakin kerran viikossa.

      Pariin muuhun huoneeseen ollaan asentamassa koivulautalattia, jonka pitäisi kovempana materiaalina kestää kynsimistä hieman pidempään, mutta saapa nähdä.

      Poista
    3. Hyviä vinkkejä, Venni, kiitos! Lautoja tullaan kyllä hakemaan, meillä on kaveripiirissä pari puuintoilijaystävää :)

      Oletan ja toivon että koirat hengaavat talossa myös yläkerrassa, koska portaat on sellaista umpimallia. Yläkerta on kokonaan maalattua lankkua sitten, mutta olen ajatellut että maalaisin sen Betoluxilla. Alakerrassa maalipinta tulee lankkuihin vaan makuuhuoneisiin, niihin kaikista eniten kuluviin kohtiin tulee kestävämpiä materiaaleja. Saas nähdä, kuin lattioiden käy. Jos talo ei olisi tuon ikäinen tai jos joskus esim. rakennettaisiin talo, haluaisin alakerran lattian kyllä kokonaan laattapintaiseksi. Se on ihan ylivoimainen koirien kanssa.

      Poista
    4. Betolux lienee kovalle kulutukselle alttiille puulattioille parhaita vaihtoehtoja. Helppo maalata ja kuivuu järkevässä ajassa, eli ei ehdi kerätä kaikkea pölyä itseensä kiinni. Toisin kuin tuo meidän pellavaöljymaali, jonka kuivumisessa kesti ensimmäisellä kerralla viisi kuusi päivää ja toisellakin vielä viitisen. Eli käytännössä jouduttiin lähtemään evakkoon molemmilla maalauskerroilla...

      Me harkitaan kanssa vakavissamme ulkoeteisen täyslaatoitusta ja siitä omaa sisäänkäyntiä kodinhoitohuoneeseen, jossa olisi koiranhuuhtelua varten kura-allas. Pitäisi vain saada rakennettua se khh ensin.

      Poista
    5. Tällaista puolta en ole pellavaöljymaalista tiennytkään! Meillä ei to-del-lakaan olisi mitenkään viittä päivää :D Tai edes kolmea. Mutta Betoluxin käyttöön olen päätynyt lähinnä siksi, että se on ainoa lattiamaali jota olen itse testannut joskus ja tykkäsin tosi paljon sen viskositeetistä ja maalattavuudesta. Ja yhdellä sellaisella kerroksella saa sellaisen pinnan, jota nyt tavoittelen... Mutta täytyy miettiä tätä vielä, tässä on pari viikkoa aikaa ennen kuin täytyy jo melkein tarttua pensseliin (tai telaan?).

      Meidän eteinen tulee joo kanssa taas kokonaan laatalle, ilman laattaeteistä en osaa enää näiden kanssa olla. Ja kodinhoitohuoneeseen on oma sisäänkäynti. Ei kura-allasta, mutta lattiakaivo kyllä ja käsisuihku vessassa, johon on käynti kodinhoitohuoneesta. Tällainen kokonaisuus kun tuli vastaan tuon ikäisessä talossa, olin aika äkkiä myyty.

      P.S. Luin äsken sun ihan koko blogin läpi. IHANAA! KAIKKI OLI IHANAA! LISÄÄ KAIKKEA!

      Poista
    6. Joo se on vähän sellaista hankalasti kuivuvaa ja oikein kovasti hankalasti maalattavaa tavaraa. Jos maalaa normaalilla otteella, tulee liian paksu kerros, joka ei ainakaan kuivu ja tulee ruma pinta, tai sitten saa hiertää kädet rakoilla (oikeasti) siitä sellaista nanonpaksuista kelmua. Ja sillä maalataan meillä melkein kaikki mahdollinen. Yksikerrosbetolux hiipii mieleen aika ajoin, mutta ei me vielä luovuteta.

      Keittiön lattia vaatii vielä kolmannen kerroksen (katto neljännen), koska oksankohdista kului maali puupinnalle vielä viikonkin kuivumisen jälkeen. Pakataan varmaankin elokuussa auto, maalataan pikapikaa valmiiksi ja lähdetään ainakin viikoksi lomalle. Järjetöntä.

      Telan materiaalista kannattaa ainakin kysyä tikkurilan tädiltä, jos sillä aikoo, väärällä telan huokoisuudella ja tietyillä maaleilla on mahdollista saada aikaan jotain mikrokuplia maalipinnan sisään jotka epätasoittaa jälkeä. (Luin internetistä, on varmasti totta.)

      Teidän tuleva kurareititys herättää kyllä kateutta, silleen sopivan keski-ikäistyvän hillityllä lailla. Meillä kuratassut kulkee parin räsymaton kautta, suihkuverhoa pyyhkien rapaisella loikkauksella ahtaaseen ammeeseen ja ravistusten kautta sille Juudaksen pellavalattialle.

      Me ollaan seurattu varmaan kolme vuotta teidän blogia, niin tarkkaan, että ollaan siirrytty jollekin somen metatasolle, tyyliin: "Kato äkkiä, Kuutti näyttää ihan siltä miltä Benir siinä uudessa kuvassa!" tai "Miksiköhän Kuutti ei makaa koskaan samalla lailla eteisessä, kuin sudenhetken koirat". Vasta lattialankkujen kohtalo ylitti pelkän passiivisen seuraamisen haamurajan. :)

      Poista
    7. Todella hyvää ensikäden vinkkistöä lattian maalaamisesta, kiitos. Mä en ole vielä siirtynyt tässä lattioiden maalaamisen toteuttamisessa siihen aktiiviseen tiedonkeruuvaiheeseen, ajattelin hoitaa sen silleen vikana yönä ennen rautakauppakeikkaa ja ainoastaan internetitse.

      Ällös kieriskele keski-ikäiskypsänkään kateuden liejussa! Meidän tänhetkinen kuratilanne on se, että jos koirat täytyy pestä heti ulkoilun jälkeen, heidät täytyy kuljettaa yläkertaan avonaisia puuportaita pitkin. Eli siis joko kurainen siperianhusky syliin (mikä ei edes teoreettisella tasolla onnistu multa ollenkaan), tai sitten kurainen siperianhusky PORTAISIIN :D Siksi olen tästä tulevasta huonejärjestyksestä aika fiiliksissä. Noh, iso kylpyhuone on kyllä kylmässä kellarissa, joten jos koirat täytyy pestä ihan kokonaan, matka sinne on aika pitkä. Mutta kurainen siperianhusky hepuloimassa kellarin portaissa on kokonaisuutena mielestäni paljon parempi kuin kurainen siperianhusky hepuloimassa avoportaissa olohuoneen päällä :D

      Täytyy kyllä jatkossakin ottaa lähikuvia lattioista, jos sillä saan sut ryömimään varjoista esiin!

      Poista
  2. Kellahtanut hylje -tila, YES mikä osuva ja aivan ihana ilmaisu. Ja todellakin voi olla, ettei kumpaakaan kiinnosta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän olevani tässä juuri itsekin kuin kellahtanut hylje. Mutta mun maha ei ole noin paljon valkoisempi kuin selkäpuoli, oon tasaisemman kalpea!

      Poista
  3. Benir <3 Kovin tutun näköinen asento myös meillä - sohvalla, kolminkertaisesti niin ettei sinne ihmisiä mahdu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisen tärkeää on tosiaan se, että sohvalle asemoidutaan sillain aivan totaalisen keskelle. Ja sitten jos sohvalla on jo joku, tungetaan siihen pienimpään mahdolliseen jäljelle jäävään väliin. Kodan erikoisuus meidän edellisellä sohvalla oli mieluisan vieraan selän taakse smoothisti tunkeminen.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.