11.3.2016

Tulossa: touhukevät 2016

Halusin tulla kertomaan, että mikäli mitään yllättävää ei tapahdu, muutamme lähiaikoina omakotitaloon.

Saavun luoksenne tästä ilosanomasta riemuiten, koska tämä on blogin sisällön kannalta useammallakin tavalla yllättävän olennainen käänne!

Ne teistä, jotka lukevat tätä koirien takia, ovat mahdollisesti kiinnostuneita kuulemaan että muutamme tavallaan niiden vuoksi. Eivät koirat taloa tarvitsisi, tai niin ainakin uskoisin näiden kanssa kerrostaloissakin pitkään asuttuani... Mutta meitä on nyt sellainen joukko, että en mielelläni lähde koko porukan kanssa aina lenkille, mikäli vaihtoehto on – ja se että on aidattu piha, tarjoaa vaihtoehdon niille hetkille joina vaihtoehto olisi kiva olla olemassa. Tietysti myös lisätila on ihan tervetullutta, talossa on lapsille omat huoneet, vierashuone ja paremmin meille toimiva huonejärjestys.

Siitä puheenollen: mikäli joku lukee tätä sisustusjuttujen takia, niin tiedoksi, että taloon täytyy tehdä pintaremontti. Osa lattioista vaihdetaan ja säilytetyt osat kunnostetaan, kaikki seinät tietysti maalataan. Lisäksi uusitaan keittiötä, portaikkoa, yksi kokonainen kylpyhuone täysin ja ainakin yksi tulisija. Ja aivan varmasti aion kirjoittaa ihan kaikesta siitä.

Mutta ensin talossa täytyy tehdä kuntokartoitus ja muutama muukin asia on vielä epäselvää. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin! Itse tietysti ajattelen että nyt kun olen tätä hehkuttanut näin avoimesti, kaikki alkaa varmasti menemään pieleen, koska jostain syystä kuvittelen universumin toimivan niin.


Summa summarum:
1) täällä ollaan, mutta mikäli postaustaukoja seuraavan kahden kuukauden aikana ilmenee, syy on tämä
2) tästä tulee kohta pitkäksi ajaksi aika remontti- ja sisustuspainotteinen blogi, sori siitä!
3) jännittää, innostuttaa!
4) joo ei tuo lasikuula liity mihinkään, mutta eikö olekin jotenkin tosi kiva kuva? Kuulin että alakerrassa leikitään lasikuulalla ja kun tulin katsomaan, asetelma oli tuollainen.

22 kommenttia:

  1. Tämä oli erittäin hyvä uutinen meille, jotka seuraavat blogia kys. nilkkojen jatkeen lisäksi myös remonttisyistä. Itsehän en ole kauheasti remppaillut, koska viime vuodet olen asunut saman katon alla max. kolme kuukautta kerrallaan, joten koko kodin käsite on hiukan monimutkainen ja ajatus omistusasunnosta, jossa saa järkätä kaiken mielensä mukaan, yhtä kaukainen kuin vakiduuni tai nyt vaikka Narnia. Mutta ehkä juuri siksi on niin hauskaa lukea remppa- ja sisustusjuttujakin blogeista, kun omiin toteutuksiin ei juuri ole mahdollisuuksia (toki ihan omista valinnoista johtuen).

    Jos saa muuten kysyä, niin miten meinaatte asumisen järjestää, muutatteko rempan keskelle vai laitatteko ensin talon kuntoon? Oli miten oli, niin odotamme innolla kuvia siperialaisista Erittäin Hyödyllisistä Apulaisista ja Laadunvalvojista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että uutinen kiinnosti! :D

      Kyllä meidän on pakko muuttaa remontin keskelle... Tämä on vielä yksi niistä vähän epäselvistä jutuista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että meillä on talon avaimien saamisen jälkeen pari viikkoa aikaa ennen kuin tämän asunnon avaimet täytyy luovuttaa :D Pahimmassa tapauksessa joudutaan asumaan hetki muualla (siis esim. mökillä, ja on tässä muitakin vaihtoehtoja, ei aivan mahdotonta siis), mutta toivottavasti ei tarvitse. Mutta missään nimessä remontti ei voi mitenkään olla valmis silloin kun muutamme sisään. Nyt pohdimme kuumeisesti esim. sitä, kannattaisiko se mainittu kylpyhuoneremontti tehdä kokonaan vasta muuton jälkeen (kylppäreitä on siis kaksi, pienempi saunaton on se joka on tuhottava kokonaan).

      Poista
  2. Ihanaa!! Onnea talon ostolle...pidän pukkuja..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Peukkuja varmasti tarvitaan <3

      Poista
  3. Oijoi, mahtava uutinen!!! <3 Sormet ja varpaat on ristissä! Remppa/sisustuspostaukset saavat myös hyväksyvän nyökkäyksen! Itse tyydyn vielä vain kuolailemaan toisten koteja...Talokuume on kova, mutta meidän universumissa tähtimerkit ei oo vielä kohdillaan. Ehkä vuoden/parin päästä.

    -Krista ja Sumu (ja kohta toinen karvainen perheenlisäys!!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsemppauksesta! Meillekin planeetat sattuivat linjaansa aivan sattumalta. Kirjoittelen joskus myöhemmin siitä, miten me ja talo lopulta löydettiin toisemme, mutta siis ihme ja kumma ettei toi mennyt meiltä ohi.

      Poista
  4. Minä kyllä asuisin mielelläni huskejen kanssa mökillä.

    VastaaPoista
  5. Oon seurannu tätä blogia kauan, ja aion seurata jatkossakin sillä omassakn elämässä on taloremppaa ajateltu. Oon vaivihkaa koittanu irroitella vessasta laattoja ilman että pää-isäntä näkee :D Aion jäädä linjoille kuulostelemaan. Mutta yksi toive, älä lopeta ikinä näitä hullunkurisia kuvia jossa yleensä Benir töllöttää kuvattavan kohteen edessä niinku photobombina..... :D Terveisiä vaan Kainuun tyttöiltä, ollaan sporttisia ja harrastetaan erimuotoisten mutalammikkojen kaivelua, poronluutaidetta sekä kuorolaulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, en lopeta :D Näitä tulee ihan haluamattakin... Laattojen irroitteleminen vaivihkaisesti kuulostaa tosi kiinnostavalta projektilta! :D

      Poista
  6. Onneksi olkoon!
    Minä muistan sen tunteen niin, kun itse laitoin oman talon oven kiinni sisäpuolelta ensimmäisen kerran. Tunsin suunnatonta vapautta.
    Ystävät ja tuttavat varoittelivat venyvästä remontista ja hermoromahduksista. Tehtiin ennätysajassa eikä ehditty edes riidellä.
    Hymyä huuleen jne...
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, se tunne on varmasti kaiken odottamisen arvoinen. Nyt kun tiedän odottaa sitä, aion painaa sen hetken mieleeni. Kerron sitten, millainen se oli!

      Poista
  7. Myrsky ja Tuisku ja Nettimartta13. maaliskuuta 2016 klo 6.20

    Onnistunutta muuttoa!

    VastaaPoista
  8. Oon kyllä niin iloinen teidän puolesta! :) Kerrostalossa kaikki lähteminen on työläämpää, muttei sen vaikeampaa kuin muuallakaan. Koirien ulkoilutus on otettava asiakseen eikä voi raahautua takapihalle kaitsemaan juoksevia koiria kahvikuppi kädessä. Tai siis ilmeisesti voi, näin meidän taloyhtiön chihu omistajineen toimii, eivätkä mitä ilmeisemmin myöskään näe tarpeelliseksi pitää koiraa hihnassa. Ja kahvin tilalla on jotain väkevämpää...
    No mutta! Minä kyllä odotan innolla kaikkia postauksia! Meilläkin on yksi mahdollinen kohde (taas) kiikarissa, mutta sen suhteen ollaan vasta hintaneuvotteluvaiheessa. Saa nähdä, kuinka käy, mutta jos päädymme tähän taloon, niin meilläkin olisi tiedossa aika samanlaisia juttuja. Pintaremppaa, kunnostusta, keittiötä, ehkä myös tulisijan remontti, josta en tiedä yhtään mitään. Mutta katsotaan.
    Enikeis, tsemppiä epävarmuuden aikakauteen! Sitä on liikkeellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just toi terassilla istuminen ja koirien riehumisen seuraaminen on sellainen mistä haaveilen. En siksi että se on niin iisiä sitten, vaan koska koirien juoksemisen katsominen on rentouttavinta maailmassa, ja se että sitä voi katsella omalta terassilta on tietysti sitten parasta maailmassa.

      Todellakin joo, ei mun mielestä kerrostalossa asuminen koirien kanssa mitenkään ikävää ollut. Me kyllä asuttiin aina ekassa kerroksessa... Mutta silti, ei siinä ollut mitään ihmeellistä ennen kuin esikoinen syntyi. Sitten kun rattaat tuli mukaan kuvioihin, kaikki alkoi lenkille lähtemisessä ja takaisin palaamisessa olla yhtäkkiä merkittävästi hankalampaa, mutta siitäkin hankaluudesta päästiin heti kun päästiin eroon rappukäytävästä kun muutettiin rivariin :D Eikä mun mielestä nytkään ole varsinaisesti *hankalaa* käydä lenkittämässä koiria kolmen lapsen kanssa. Se on oikeastaan tosi usein aika kivaakin, me jutellaan kaikenlaista lasten kanssa ja katsellaan maisemia samalla. Mutta sitten, aivan yhtäkkiä, voi tulla tilanne jossa lenkin hoitaminen kolmen lapsen kanssa onkin totaalisen mahdotonta, siis että siihen ei kerta kaikkiaan pysty lainkaan. Niitä tilanteita tulee harvoin, mutta ne on niin kamalia että ihan vaan pelkästään niidenkin takia odotan todella omakotiasumista.

      Kiitti! Yhdessä olemme epävarmuuskausiemme läpi vahvat! Henkisesti rinnakkain käymme pintaremonttiin!

      Poista
  9. Onnea uuteen kotiin. Ja tutun näköinen kuula.

    VastaaPoista
  10. Hyvä päätös, tuskin kadutte! Meillä on remontti kestänyt 3,5 vuotta ja yhdessä ollaan vielä. Mukana remonttiprojektin aikana ensin kaksi, sitten kolme koiraa. Ei lapsia, mutta remontin pituus korvaa osittain sen.. Nyt ollaan loppusuoralla eikä kaduta yhtään. Kerrostaloasumisen jälkeen meni puoli vuotta ennen kuin totuin hiljaisuuteen etenkin öisin, tuli ihan vieroitusoireita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä hiljaisuutta mäkin odotan, sekä innolla että kauhunsekaisin tuntein. Se meidän talo on vanhaa tekoa eikä sinne kuulu äänet talon ulkopuolelta, mutta ei sisäpuoleltakaan. Toisaalta meillä on aina aika paljon ääniä kodissa, joten ehkä sitä hiljaisuutta ei huomaa ollenkaan :D

      Mulla on sellainen tavoite, että meidän remontti kestäisi maksimissaan seitsemän vuotta, eli siihen saakka kunnes muutetaan talosta pois! Ehkä inhorealistinen aika-arvio auttaa siihen henkiseen rasitukseen :D

      Poista
  11. Muutatteko kauaskin nykyisestä olinpaikastanne? Ennen lasten koulun alkua on helppo vaihtaa kotia mutta sen jälkeen pitää jo hieman harkita. Jälkeenpäin olisin ehkä valinnut kotipaikan ennemmin hyvän koulun kuin unelmien kodin mukaan, mutta kelpaa se nyt näinkin :) onnea muutto ja remonttihommiin!
    -Ada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei me mihinkään aivan tolkuttoman kauas muuteta :) Parikyt minuuttia autolla! Mutta jep joo, meillä oli ihan sama mielessä: nyt pitää muuttaa ennen kuin ensimmäinen aloittaa eskarin ja koulun, on kiva että saa aloittaa ne molemmat sitten samassa paikassa, ettei tule muuton kaltaisia valtavia muutoksia siihen samaan syssyyn. Aina niiden tuloa ei varmaan voi välttää, mutta vältetään nyt kun pystytään. Olisi kyllä tavoitteena muuttaa takaisin hyvien koulujen ja laajempien harrastusmahdollisuuksien äärelle sitten myöhemmin, kun lapset alkavat olla sen ikäisiä että sellaisilla asioilla on väliä. Ei siis olla ajateltu että asuttaisiin tossa talossa ikuisesti. Mutta täytyy katsoa, miten sinne ja sille alueelle asetutaan ja juurrutaan :) Eihän näistä toisaalta koskaan tiedä...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.