18.11.2015

Lapsuusmuistot

Lasten kasvattaminen on kammottavan vastuullista. Se että pyrkii pitämään lapset vahingoittumattomina on vasta toinen puoli – tajusin vasta hiljattain että hitto, olen lasteni lapsuudessa jatkuvasti paikalla. Sisällyn siis todennäköisesti jollain tavalla suurimpaan osaan lasteni lapsuusmuistoista. 

Muistojen tallentuminen ja etenkin pysyminen muistissa on pikkulasten kanssa vähän sattuman kauppaa, joten en oikeastaan voi mitenkään tietää, mitkä asiat lapseni muistavat jälkeenpäin, eli millaisena lasteni muistoihin piirryn. Voi olla, että muistavat sen kerran kun lähdettiin yhdessä hääjuhliin (siinä muistossa äidillä on ammattilaisen tekemä meikki ja tuore pioni Katri Niskasen mekon miehustassa), tai sitten sen, kun isin ja yhden kummisedän kanssa pääsi kartanoon aamiaiselle (koska äiti ei ollut nukkunut yöllä yhtään eikä väsymykseltään pystynyt oikein puhumaankaan – tähän muistoon ei sisälly ammattilaisen meikkiä eikä tuoreita kukkia).

Olennaisin kysymys on tietysti se, mitä Benir muistaa lapsuudestaan sitten aikuisena. 


Muistaako se loikoilleensa ruokapöydän alla syömässä pientä Nuuskamuikkusta samalla kun kotona oli paljon muita ihmisiä kylässä? (Tämä tapahtui muuten toissa päivänä.)


Onko sen noloin lapsuusmuisto se, kun kerran lenkkeiltiin bussipysäkin ohi ja Benir ihan vahingossa haistoi yhden naisen pyllyä? Tai se, kun äidillä oli ollut ystävä kylässä saunomassa ja seuraavana aamuna Benir löytyi nuolemasta lauteita?

Muistaako se sen kerran, kun lintukoira juoksi lenkillä vapaana meitä vastaan ja äidiltä pääsi sellaisia kirosanoja joita Benir ei ollut aiemmin kuullut?

Vai sen, että äidin syliin pääsi aina? (Vaikka sohvalla olisi ollut muitakin ja vaikka ne kaikki muut olisivat huutaneet että onko ton koiran tosiaan ihan pakko tunkea tähän nyt!?)

10.11.2015

Tuotantoassistentit

 Luovan viihteen toimisto Jook Jointissa työskentelevä ystäväni kysyi jokin aika sitten, että voisiko meille tulla kuvaamaan yhtä Cooking With Kasmirin jaksoa niin, että koirat olisivat kotona.

Ensin oli tietysti venyttävä äärimmilleen jottei loukkaantuisi siitä ettei ketään kiinnostanut, olenko minä paikalla. Mutta sitten suostuin.

Jook Jointin YouTube-kanavalla pyörivän Cooking With Kasmirin idea on se, että aiemmin kokkina työskennellyt Kasmir kokkaa ja samalla jutellaan jonkun julkkisvieraan kanssa. Tässä jaksossa vieraana oli Teflon Brothers, joista tiesin etukäteen lähinnä sen, että heitä on kolme ja että he tekevät jonkinlaista musiikkia. 

Huomautin ystävälleni – joka kyllä on vieraillut meillä useaan kertaan ennenkin – että meidän keittiöhän ei sitten sovellu minkäänlaiseen kuvaamiseen, koska on aika ahdas ja kerroksen nurkassa. 

"Joo, ei se haittaa", hän sanoi. "Me voidaan kyllä kokata siinä teidän ruokapöydän ääressä".


Tässä on Benirin ilme, joka sillä oli koko sen ajan kun ruokapöydän ääressä kokattiin. 


Ohjaaja toivoi että koirat voisivat osallistua ruoanlaittoon mahdollisimman paljon. Sitä ei ollut kovin vaikea toteuttaa.



Koirat piti käskyttää kameran edestä sivuun vain kerran: sohvalla kuvattiin Axlia ja Kasmiria tutustumassa iPadilla Alepan kauppakassipalveluun, ja jostain syystä kuvaaminen priorisoitiin sen edelle, että Benir olisi juuri silloin halunnut ihan hirveästi syliin. 


Koda vietti suurimman osan kuvausajasta keittiössä. Se on aina pitänyt tästä ystävästäni, joka teki kuvausten ajan keittiössä töitä (ei valitettavasti kotitöitä) ja oli ainoa Kodalle tuttu ihminen joka oli kuvauksissa koko ajan paikoillaan. Ja söi juustonaksuja. 


Benir piti eniten äänimiehestä, kameramiehestä, jokaisesta joka päästi syliin, Kasmirista joka osasi rapsuttaa silmien välistä, yhden Teflon Brotherin housuista, pekonista, ja ruokakassin kanssa meille tulleesta Alepan kauppakassipalvelun työntekijästä. 


Koda piti eniten siitä, kun kaikki poistuivat. 

Ilmoitan sitten kun jakso tulee nettiin! 

2.11.2015

Viikottomat

En pysy viikkojen mukana. 

On hirveän vaikea arvioida sitä, kuinka monta viikkoa jostakin tapahtumasta on kulunut, koska meillä ei ole oikeastaan minkäänlaista viikkorytmiä. 

Olin ajatellut olevani ainoa joka on maailmasta huolestuttavasti irrallaan, kunnes sitten sain tänään hääpäiväruusuja laumanjohtajalta. Siis tietysti on aina kivaa saada kukkia, mutta meillä oli hääpäivä kuukausi sitten. Ja hän kyllä muisti minua silloinkin, mutta oli neljässä viikossa unohtanut sen. 


Vauva yrittää lähteä liikkeelle. Ensimmäinen kehitysaskel olisi se, että hän oppisi kääntymään vatsalleen. Benir kannustaa hankkeessa pitämällä vauvalle seuraa – mistä on oikeasti aika paljon hyötyä! Vaikka isoa koiraa ja pientä ihmistä täytyy tietysti vahtia vieressä, vauva katselee paljon mieluummin koiria ja siskojaan kuin leluja tai äitiään. 


Benir täyttää tammikuussa kaksi vuotta, mutta sitä edelleen häiritsee valokuvatuksi joutuminen. Mihinkään ei pysty keskittymään rauhassa kun se ämmä tulee kameran kanssa sohimaan!