17.9.2015

Viimeiset lomapuhteet

Metallisepän käsitys nopeasta toimituksesta ei ollut ihan sama kuin meillä, joten odottelemme edelleen parven kaidemateriaaleja. Parvi saa siis odottaa käyttöönottoa syksympään, mutta jotakin sentään sain mökillä aikaiseksi nytkin!

Mökin olemassaoloaikana perheemme ihmismäärä on kasvanut kolmesta viiteen, joten parviremontin yhteydessä ajattelimme samalla haalia lisää säilytystilaa. Vaatimukset olivat, että kaapin pitäisi olla käytetty, korkeintaan 130 senttiä leveä, jokseenkin kivan näköinen ja tietenkin puuta.

Joku puukäpyläläinen nuorimies halusi Tori.fin kautta eroon mummonsa vanhoista huonekaluista ja niin tiemme kohtasivat.


Ihan jees. Kaappi ei ole kovin raskastekoinen, kuten kuvasta ehkä näkeekin, vaan sellaista kevyempää puulevyä – sotkaa, iskua tai muuta suurivolyymistä sarjatuotantoa. Takaseinämä on melkein läpikuultavaa kovalevyä ja kaappi taipuu kun sitä kallistaa. Ostan kotiin mieluiten raskaspuisia (huomatkaa asiantunteva terminologia) kalusteita, koska niitä pystyy huoltamaan, päivittämään ja muuntelemaan tarpeen mukaan siten että ne silti kestävät muuttoja asunnoista toiseen. Ajattelin kuitenkin, että mökkikalusteet kestävät aikaa pienemmällä rasituksella, koska ne saattavat seistä vuosikymmeniä paikoillaan tulematta siirrellyiksi. 

Tämä kaappi kesti juuri ja juuri Käpylästä mökille ja rämisi siirreltäessä kuin virvelirumpu. Käsihiomakoneella sen pinnan olisi saanut helposti puhki ja hiomapaperilla käsin hinkkaaminen ei oikein kiinnostanut, joten ajattelin levittää maalin ihan vaan suoraan kaapin pinnalle.


Kiiltävän mustaa Tikkurilan Empireä oli puoli purkillista jäljellä vauvan huoneeseen raskauspäissäni maalaamani lipaston jäljiltä. Purkin kyljessäkin luvataan maalin tarttuvan hyvin, joten ajattelin sen sopivan oikein hyvin juuri tähän. Jes!


En ole ikinä tehnyt pensselillä mitään näin kamalaa. Maali luisteli kaapin muovimaisella pinnalla kuin voi pannulla ja valui, vaikka olisin yrittänyt mitä. Lopulta päätin, että koska entisaikojen talonpoikaiskaapitkin olivat aina maalattu aika reippaalla otteella, reipas ote kelpaisi ihan hyvin tähänkin.


Vetimet kävin hakemassa mökkimatkalla SevenArtista kolmen lapsen, kahden koiran ja yhden laumanjohtajan odottaessa autossa (ostin samalla myös yhdet kumpparit ja kahdeksan hiuslenkkiä, aikaa suoritukseen kului seitsemän minuuttia). Nupit maksoivat yhteensä 17€, joten 85€ maksaneen kaapin kokonaishinnaksi tuli siis 102€.


Pyysin 2-vuotiasta tulemaan kuvaa varten mannnekiiniksi kaapin eteen. Hän ei suostunut (itse asiassa hän sai ehdotuksestani mökkiviikon teatraalisimman raivokohtauksen), mutta onneksi edes joku osallistuu aina mielellään. Benir piti urheasti seuraa kun maalasin: yritti tunkea itseään märän kaapin ja seinän väliin ja seurasi kuonollaan pensselin liikkeitä. Kaapin kuivuttua nypin yhdestä ovesta siihen kiinni kuivuneita siperianhuskyn häntäkarvoja.


Aika hyvä! Jalkojen maalaamisen ajattelin ottaa tehtäväksi seuraavalla mökkireissulla, koska mökkeily ilman öljypohjaista maalinkäryä on kuin... Öö... Kuin koti ilman sahanpurua?

Vaikka parven portaita operoidaan vielä, en malttanut olla ostamatta niihin säilytyslaatikoita Granitista.


Löysin Granitista samalla teltan! Viime kesänä homehdutin vahingossa lapsille ostamani tiipiin, joten olin heille teltan velkaa. Laumanjohtaja pystytti sen tyttöjen kanssa parvelle.


*** 

Tuntuu siltä kuin koko kesän olisi tuoksunut maaleilta, öljyiltä, lakoilta ja työkaluilta, kun koko ajan on tehty vähän jotain pientä. Seuraavat viikot tuoksuvat varmaan harmaalta taivaalta ja lenkkipolulta: laumanjohtaja palaa kesälomaltaan töihin huomenna aamukuudelta ja hänen kalenterissaan näyttäisi olevan aika pitkiä työreissuja.

Mikäli pinnani alkaa hallitsemattomasti kiristyä, aion ajatella tätä myrskyä mereltä odottavaa siperianhuskyn pyllyä. 


Se on niin rauhaisa. Niin järkkymätön. Sellainen aion olla koko syksyn!

11.9.2015

Ne kivoimmat osuudet

Pari viikkoa ennen vauvan syntymää näin yhdessä sisustusliikkeessä kivan peilin. Ensin ajattelin peilin hinnan (jota en voi nyt tässä paljastaa, koska äiti lukee tätä) takia, että onneksi meillä ei ole tolle tilaa missään. Seuraavaan päivään mennessä olin jo tullut siihen tulokseen että ehkä sen kuitenkin saisi sille yhdelle seinälle... Ajattelin peiliä synnytyssairaalassakin ja päätin, että sitten kun olen kaiken kärsimyksen jälkeen niin hyvässä kunnossa taas että voin peilin itse irvistelemättä hakea, käyn ostamassa sen.

Kävin viime viikolla (sain kyllä kuskaus- ja kantoapua laumanjohtajalta ja seuraa keskimmäisestä ja pienimmästä lapsesta, mutta kuitenkin)!


Peili on läpimitaltaan 120 senttiä eikä olisi visuaalisesti sopinut meille mihinkään muualle (eikä meinannut mahtua autoonkaan...), mutta se on tuossa oikeastaan parhaimmillaan. Ja niin hieno! Ystäväni sanoi että näyttää ihan kaivonkannelta, mutta siis kaivonkannethan on aina hienoja! Sitä hänkin varmaan tarkoitti!



Myös mökin parviprojekti on edennyt siihen kivoimpaan osuuteen – eli siis omaan osuuteeni, johon kuuluu kaiken pintakäsitteleminen sekä parven sisustaminen.

En ole koskaan ennen maalannut lattioita, joten halusin parvelle peruslankkulattian jotta pääsisin kokeilemaan lattian maalaamista.


Mielettömän kivaa hommaa! Kiiltävä Betolux on helposti työstettävää maalia, joten kun suojaukset on tehty hyvin (eli kun ne on tehnyt joku muu kuin minä...), maalaaminen sujuu nopeasti. Maalimyyjä oli suositellut lattiaan kahta kerrosta, mutta koska matala parvi ei tule koskaan olemaan kovin kuluttavassa käytössä, päätin pärjätä yhdellä kerroksella, ja sainkin sen peittämään pinnan juuri sopivasti niin, että puun syyt ja oksien tummat kohdat kuultavat vähän läpi, mutta siveltimenvetoja ei näy.

Portaiden petsaaminen ei sen sijaan ole tähän mennessä ollut lainkaan kivaa hommaa... Valkoisiin osiin meni yhteensä kokonainen päivä, ja seuraavaksi pitäisi nyhrätä tosi pikkutarkkoja juttuja mustalla petsillä...

Laumanjohtajalla on vielä viikko kesälomaa ja tulimme nyt käymään kaupungissa hakemassa viimeiset tarvikkeet parviprojektia varten (pakko käydä ainakin Granitissa, voi harmi). Toivottavasti ensi kerralla pääsen siis jo esittelemään parven ihan valmiina! Siitä tulee niin hieno! Kuin kaivonkannet, mutta parempi!

Lopuksi mammanpoikien tassut päiväunilla: