26.6.2015

Ajattelin taas haista ja katsoa sinua läheltä, ihminen

Kuoppien kaivamisen lisäksi Benirin lempiajanviete mökillä on se, että se ensin mouruamalla vaatii päästä rannalle heti aamusta...


Ja kiiruhtaa sitten takaisin mökkiin ja suoraan sänkyyn hiekkaisena, märkänä ja äyriäisiltä haisevana ennen kuin emäntä on ehtinyt nousta sängystä.


Mikä ei ihmismuumiuteni tässä vaiheessa ole kovin hankalaa (terv. nimim. Ai kello on yksitoista! Kappas!).

Ja joo, se on taas kuorinut kirsunsa jotakin tonkiessaan.

Uteliaan tunnistaa nenästä
(vanha sudenhetkiläinen sananlasku)

15.6.2015

Korvia myöten

Kukapa meistä valmiina tänne olisi tullut, niin.

Hieman yli vuosi sitten Benir pelkäsi imuria vielä ihan tosissaan, ja kesti aika kauan ennen kuin se lopetti toiseen huoneeseen siirtymisen aina kun imuri otettiin esiin. 

Nyt tämän imuroimisasian kanssa ollaan edistytty niin, että se pelkää imuria kyllä edelleen mutta yrittää esittää ihan mister coolia, kun se kammottava helvettikone humisee vieressä. 

Päällepäin sen olemus onkin viileän rauhallinen...


Mutta tuosta korvien lievän pakokauhuisesta luimusta ei kyllä voi erehtyä. 


Onhan tietysti ihan hyvä olla edes korvien osalta varuillaan. Kuten Ranskan muukalaislegioonaan liittynyt tuttuni sanoo: koskaan ei voi olla liian varautunut. 

4.6.2015

Kesäprojekti numero uno

Kesämökissämme on n. 30 asuinneliötä sekä toistaiseksi varastokäytössä ollut parvi. Makuuhuoneena on tähän saakka toiminut alkovi jossa on leveä parisänky, jonka vieressä on tarvittaessa pidetty pinnasänkyä tai kehtoa. Kun mökki vuonna 2012 valmistui, suunnitelmana oli että yritämme pärjätä alkovilla ja sillä parisängyllä niin pitkään kuin mahdollista ja otamme parven käyttöön sitten kun yksi sänky osoittautuu mahdottomaksi.

2013 syntyi toinen lapsi. 2015 syntyy kolmas. Kevättalvella mökillä käydessämme totesimme että jo tällä kokoonpanolla yhdessä sängyssä nukkuminen on ainakin näillä persoonallisuuksilla aika tuskallista, joten siirryimme laumanjohtajan kanssa nukkumaan olohuoneosion vuodesohvalle ja annoimme sängyn lasten käyttöön.

Oikeastaan nyt tilanne on se, että lapset nukkuvat rauhassa kahdestaan alkovissa ja me ahtaasti vuodesohvalla siperianhuskyjen kanssa, jotka jyrkästi kieltäytyvät ymmärtämästä että sohva ei muka enää olekaan pelkästään niiden.


Tästä kaikesta motivoituneina aloimme keväällä suunnitella sitä parviremonttia. Ja nyt se on jo edistynyt vähän! Parvi muutetaan siis lasten makuuhuoneeksi – patjoja, tyynyjä ja jotain kivoja hyttysverkkoja ja lamppuja ja ehkä arkku vaatteille. Visio on aika selkeä.

Se sen sijaan ei ollut kovin selkeää, miten ja mistä parvelle tullaan jatkossa kulkemaan. Nyt sinne kuljetaan luukun takaa alas taittuvien tikkaiden (näkyvät seuraavan kuvan laidassa) avulla ja sellainen järjestely ei tietenkään ihan sovellu jatkuvaan käyttöön. Useiden vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyimme siihen että uudet portaat tehdään eteisnaulakon tilalle.



Tiedän mitä ajattelette. Mutta kyllä siihen mahtuu!

Laumanjohtajan alustava työsuunnitelma:


Lain kannalta olennaista on se, että koska parvi on kokonaan alle 160 senttiä korkeaa tilaa, sitä ei lasketa asuinneliöihin eikä sille vieville portaille ole käytännössä minkäänlaisia turvallisuusvaatimuksia.

Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö meillä olisi portaille turvallisuusvaatimuksia. Inhoan itse kierreportaita, metalliportaita ja kaikenlaisia avoimia portaita, joten halusin parvelle suljetut, puiset portaat. Ja koska mökissä on aika paljon ihmisiä ja todella vähän säilytystilaa, halusin että portaikon alaosa hyötykäytetään jonkinlaisena lokerikkona tai hyllykkönä.

Piirrustuksista ja suunnitelmista keskusteltiin pitkään paikallisen puusepän (joka on erikoistunut portaikkoihin ja rakentaa meille tuon askelmaosion) sekä mökin rakennustöitä alunperin valvoneen henkilön kanssa. Molemmat lopulta kääntyivät (käännytettyinä) sille kannalle että idea on aika älytön mutta toteutettavissa, joten aloitimme (tai siis minä makasin selälläni, Koda terassilla ja laumanjohtaja, lapset ja Benir aloittivat) purkutyöt.


Ensin täytyi puhkaista pieni reikä portaiden tulevalle paikalle, jotta välikaton koolinkien kohdat selviäisivät ja portaiden maksimileveys saataisiin varmistettua.


Ei yllätyksiä vielä. Kun pääsemme mökille seuraavan kerran joskus juhannuksen jälkeen, tästä olisi tarkoitus jatkaa avaamalla portaiden aukko kokonaan. Lisäksi makuualkovista eteisen puolelle tunkevat seinähirsien päät täytyy moottorisahata lyhyemmiksi. Ja keskustella siitä, mitä parven lattialankkujen ja eteiskaton paneelin tilalle laitetaan: kummatkin on korvattava jollain, koska tuo parven nykyisten portaiden luukun paikka täytyy sulkea molemmilta puolilta.

Ja sitten on vielä tämä kaide:


Kaidetta ei tarvitsisi korvata millään koska sitä ei tarvitse purkaa tässä yhteydessä ollenkaan, mutta olen aina ajatellut että kaide on väliaikainen. Ihan vaan visuaalisista syistä. Tilalle olen alustavasti hahmotellut jotain joka vaatii rantakoivujen kaatamista, kuorimista ja kuivattamista, joten kaiteen kanssa jatketaan varmaan ensi vuoden puolella. Mutta mainitsin nyt samalla siitäkin, jotta voin sitten ensi vuonna aiheesta lörpötellessäni viitata tähän postaukseen!

On myös mainittava, että samalla kun me painiskelemme näiden täysin epäolennaisten nukkumisjärjestelyiden ja parviasioiden kanssa, Benir on taas palannut tämän ilmeisesti jokakesäisen, oikeasti tärkeän projektinsa pariin.



Se aikoo selvittää, kuka tai mikä hiekan alla asuu, ja miksi siellä asuva henkilö kuopan kaivuupaikasta riippuen joko liikuttelee hiekkaa tai jatkuvasti täyttää kuoppia vedellä.


Koda on keskittynyt edelleen lähinnä lahdessa seisomiseen. Silminnäkijän mukaan se oli eilen kokeillut myös sukeltamista. Aion kytätä sitä seuraavalla reissulla kameran kanssa niin kauan kunnes saan taltioitua siperianhuskyn sukeltamassa.