28.5.2015

Tästä kesä voi...

Vihaan sitä biisiä ja koska se on soinut päässä pari päivää, velvollisuuteni on tietysti pistää vahinko kiertämään. Olkaa hyvä vaan!

Kodin ulkopuoliset kesähommat: sisustan yhtä pientä mökkiä näyttämään mahdollisimman suomalaiselta. Sopivien käytettyjen huonekalujen etsiminen on työlästä, mutta niin siistiä. Siinä parasta ei oikeastaan edes ole kaikki ne onnistuneet löydöt vaan kerta toisensa jälkeen sen huomaaminen, että jos ostaa jotakin itsensä tyylistä tavaraa, sen myyjäksi paljastuu todennäköisesti hyvin samanlainen ihminen kuin itse on.


Kävimme maanantaina hakemassa eteispenkin Lippajärven rivitaloalueelta ja kun ovi avattiin, vastaan juoksi kolme länsiylämaanterrieriä. Vieläkin on siitä hyvä mieli! Ylipäätään ei ole maailmassa kovin montaa ilahduttavampaa juttua kuin se, että kohtaa jossain yllättäen eläimen (silloin kun kyse ei ole esim. yllätyshirvestä moottoritiellä).

Kotona: sisustan kaikkia nurkkia joista jokaisessa jokin tuntuu väärältä. "Tosi" hyviä ideoita tulee jatkuvasti. Näin jokin aika sitten sisustuslehden kotiesittelyssä viinipullonkorkkeja valtavassa lasipullossa ja ajattelin, että sellainen voisi toimia meilläkin koristeena. 


Sattuipas taas niinkin sopivasti, että meidän makuuhuoneessa on jo jonkin aikaa lorvaillut sellainen pullokin. Haalin tämän joskus tarkoituksenani tehdä siitä itsenäinen ekosysteemi (älkää kysykö), mutta projekti on seissyt projektipäälliköiden ratkaisemattomien näkemyserojen takia. 

Ja kuinka ollakaan, olen myös kerännyt viinipullonkorkkeja siitä saakka kun muutimme edelliseen asuntoomme vuonna 2008. Olen valtavan hyvä pitkäjänteisissä projekteissa! Ajatelkaa, että olen seitsemän vuoden ajan orjallisesti muistanut ottaa ihan jokaisen korkin talteen! 

Ne korkit ovat tässä. 


Noin 12kpl. Siis seitsemässä vuodessa. Näillä saisi ehkä peitettyä tuon isomman pullon pohjan. Jos tahti on tähän mennessä ollut 1,714 kerättyä korkkia vuodessa, voi olla että sisustuselementiksi kannattaisi kehitellä jotakin muuta... Jos vaikka täyttäisi tuon pullon siperianhuskynkarvalla! Uhka vai mahdollisuus? Olisiko lopputulos satumaisen utuinen vai pikkuisen ällö ja vähän kammottava?

Kun nyt vihdoin tuli lämmintä, olen yrittänyt saada ympäristöäni myös kesäkuntoon (koska itseäni en ainakaan saa, höhöhö). Imuroin eilen leikkimökin ja pesin siellä lattiat. Ja seinät, joihin oli piirrelty multaseoksella. 

Haluaisin myös pestä olohuoneessa käytössä olleen lampaantaljan ja laittaa sen kesäksi kaappiin, mutta siinä päällä on koko ajan tämmöinen eläin. 


Lisäksi sen päällä on syöty keppejä ja sitä puukalikkaa, joten se on rastoittunut puupiikikkääksi ja näyttää vähän siltä, ettei ole enää pelastettavissa. 


Ja lapsilla on kuulemma ulkona kylmä, joten täytyy toimia vielä kun ne sentään ovat pelastettavissa. 

Olemme lasten ja koirien kanssa taas keskenämme yötä kotona ja liikun jotenkin hidastettuna. Ja hääjännittyneenä! Ihan parhaat tyypit, vanhimman lapsen kummivanhemmat, vihitään kesäkuussa ja olen kaasona. Tiedättekö, kun omat häät menevät kaikilta aina vähän ohi? En muista kovin paljoa omista häistäni tai niiden järjestelyistä, joten olen aika innoissani näistä. 

Muita innostuttavia: laumanjohtajan kesäloma työjuhannuksen jälkeen, Pori Jazz & viimeisin artistilisäys Asa – ja elokuu. Lasken aamuja, päiviä ja öitä elokuuhun ja mietin, millaista elämä on sitten kun meistä ihmisistä viides saapuu. Aika harvoin pääsee tapaamaan loppuelämänsä kannalta olennaisia ihmisiä niin, että tapaamista osaa odottaa hyvissä ajoin etukäteen.

18.5.2015

Sisustuskertymä

Kuten ohimennen mainitsin, asunnossamme on menossa prosessi, jossa kokonaisuuteen lisätään vielä yksi lastenhuone. Meillä on lähiaikoina käynyt tosi paljon vieraita, jotka olen tietysti myös raahannut ihastelemaan tätä hämmästyttävää uusinta lastenhuonetta. Taannoin tajusin lisäksi leveilleeni heistä kaikille, kuinka koko uuden lastenhuoneen sisustaminen onnistui ostamatta sinne yhtään uutta huonekalua - ajatella! Kyllä rouva on niin kekseliäs!

Tämänhän toki on mahdollistanut vain se, että huonekaluja on lainattu muista huoneista ja ostettu sitten uusia niihin muihin huoneisiin. 

Lastenhuoneeksi muutettiin meidän entinen työhuone, josta piti ihan ensiksi siirtää kirjahylly muualle. Tarvittavien hyllymetrien laskemisen jälkeen koko asunnosta löytyi vain yksi toinen seinä jolle kirjat oli mahdollista uudelleensijoittaa. Ratkaisun avaimena toimi String System, johon olen aiemmin suhtautunut potentiaalisena kirjasäilytyksenä epäluuloisesti. Jopa vihamielisesti.


Haaveilen suuuuurensuuresta kirjakaapista jonka siirtämiseen tarvittaisiin nostokurki, viikinkejä ja aika-avaruusjatkumon taivuttamista, joten tämä kirjojen tunkeminen avohyllyille ei aluksi ollut ratkaisuvaihtoehtojen joukossa. Mutta kun sitten alkoi näyttää siltä että toinen vaihtoehto olisi kirjojen vieminen varastoon, omien sisustuslinjausten laventaminen alkoikin yhtäkkiä kiinnostaa.


Ja on tässä hyviäkin puolia: näen kirjat aina aamuisin ensimmäisenä! Siinä ne välkehtivät aamuauringossa!

Toinen hankinta oli uusi nojatuoli. Siirsin olohuoneen nojatuolin lasten huoneeseen ja heidän huoneessaan olleen nojatuolin vauvan huoneeseen. Tein tämän noin kuukautta ennen kuin uutta nojatuolia löytyi, joten olohuoneessa istuttiin sitten mm. lasten synttäreiden aikaan mukavasti metallisella terassituolilla.

Sitten näin Peroban Instagramissa kuvan yhdestä tuolista... Ja seuraavana päivänä olin muutenkin siihen suuntaan menossa...

Lopulta minä ja vatsa kannoimme tätä kolme korttelinväliä Perobalta autolle. Lantiossa tuntui vielä seuraavanakin päivänä, mutta kyllä kannatti!



(Siperianhuskyn sisustuspanostus: karvamateriaali tuolin alla.)

Ostoslistalla olisi vielä muutama juttu, kuten esimerkiksi väliovi vauvan huoneeseen. Ja sitten se lastenhuone pitäisi taikoa sinne mökillekin...


Mutta samalla on koko ajan muistettava katsella tätä auringonkeiloihin kerääntyvää porukkaa.

8.5.2015

Sairaslomalta päivää

Meidän piti käydä ihan nopealla parin yön reissulla mökillä, mutta sitten laumanjohtaja sai flunssan ja jäätiinkin sinne sairastamaan melkein viikoksi.

Ei huono ratkaisu. En ole kovin hyvässä lenkkikunnossa, joten mökillä sairastamisessa oli sekin hyvä puoli, ettei kummankaan tarvinnut liikkua koirien tai lasten kanssa. Tarvitsi vain avata ovi (ja pariin kertaan ehkä vähän hätääntyneenä etsiskellä Beniriä pusikoista. Toisella kerralla se oli koko ajan seurannut hätäilyäni hiekkarannalla loikoillen). 








Saaristossa sään vaihtelut tuntuvat ihan erilailla kuin kaupungissa. Sateessa ja harmaudessakin on sellainen sääherran halaukselta tuntuva ulottuvuus jota kaupunkisateessa ei ole edes kesäisin. Siksi kaipaan mökille ehkä kaikista eniten silloin kun on harmainta. Nyt ajoitus osui siis ainakin kohdalleen.


Laumanjohtaja köhii vielä, mutta menee sunnuntaina töihin, joten tulimme eilen kotiin. Koirilla on menossa se aina noin vuorokauden kestävä mökiltäpaluuprosessi, joka näyttää suunnilleen tältä:


Minulla on menossa se pahimmillaan useamman vuorokauden kestävä "nämä kaikki asiat olisi pitänyt tehdä sillä välin kun lojuit mökillä"-vaihe. Pitäisi jo olla autossa matkalla asioille (tai oikeastaan mieluiten autossa matkalla asioilta kotiin...), mutta sen sijaan istun täällä internetissä katselemassa kuvaa venyttelevästä koirasta. Tää on niin tätä. 

Ensi kerralla pitkästä aikaa sisustusjuttua! Voikaa hyvin!