29.3.2015

Siskot ja niiden siperianveli

Tuosta edellisestä kirjoittamastani tuli mieleen: olen miettinyt, mahtavatko lapseni tietää ettei Benir teknisesti ottaen ole niiden sisarus.

Toinen ei osannut Benirin tullessa vielä kävellä eikä voi mitenkään muistaa aikaa jolloin Benir ei asunut meillä. Benir ja hän opettelivat kiipeämään portaita yhdessä ja maistelivat yhdessä lattialta löytämiään asioita ("MITÄ SÄ ANNOIT SILLE? Älä ojenna sille mitään! Benir, et ota siltä mitään!!"),  Benir ja lapset kinaavat leluista keskenään ja tuinivat toisiaan eteisessä kun tulemme jostain kotiin.




Ja yrittävät kiilata toisiaan alas sohvalta.

25.3.2015

Kaikenlaisia lapsia

Elän puukitti- ja hiomapaperipölyssä. Meillä on menossa projekti, jossa työhuone muutetaan toiseksi lastenhuoneeksi. Loogisena ensimmäisenä askeleena piti myydä kirjahylly. Itselleni loogistyypillisenä seuraavana askeleena olen alkanut vaihtamaan vetimiä yhteen lipastoon... 

Puhutaan siitä myöhemmin. Nyt halusin ehdottomasti kertoa seuraavat kolme asiaa. 



Ensinnäkin olen kuunnellut tuon synttärilahjaksi viime viikolla saamani Aino Vennan mainion Tin Roof -levyn nyt niin monta kertaa läpi, että aina sen uudestaan alusta aloittaessani luulen kuuntelevani levyä jota olen kuunnellut jo lapsena.

Toisekseen: syntymäpäiväkukista on vielä yksi kimppu jäljellä! Vanhempani olivat synttärikahveille tullessaan poikenneet oman lähikukkakauppamme kautta ja tiedustelleet valkoisia kukkia, koska pidän valkoisista kukista. Laumanjohtaja asioi samassa kukkakaupassa niin usein, että myyjä oli arvannut kenelle kukat tulevat ja osasi siksi sitoa ihan näköiseni kimpun.


Lopuksi ilmoitettakoon, että tämä intensiivinen katse tässä kuuluu ihan omalle koiralleni. Jonkun aikaa Benirin epäjohdonmukaista käytöstä ihmeteltyämme tajusimme, mistä se johtuu: se on ottanut johtajakseen minut. En tiedä miksi niin on tapahtunut, mutta olen yhtä otettu kuin siitäkin että se kuitenkin edelleen tulee myös syliin aina silloin kun sylissä on tilaa (ja joskus silloinkin kun varsinaisesti ei olisi enää tilaa). 

Oikeastaan tuntuu vähän siltä kuin olisin sille emo, en emäntä. Kotona se osallistuu toimieni seuraamiseen ja haahuilee perässäni aivan kuin olisi yksi lapsista. Joten minä, se ja muut lapset olemme siis lähiaikoina yhdessä mm. siirtäneet talvivaatteet säilöön kesäksi, koonneet kirjahyllyä ja photaroineet yhtä hääkutsua.

 


Kun olin itse lapsi, haaveilin siitä että minulla olisi joskus kolme tai neljä lasta. Kuvitelmissani ne kaikki olivat kyllä hännättömiä, mutta en valita tästä yllättäen siunaantuneesta siperialaislapsesta yhtään. 

15.3.2015

Sunnuntain salakerho

Laulan tunteella Marvin Gayeta ja siivoan tanssahdellen (ei kuten Sound of Musicissa, vaan enemmän niin kuin Napoleon Dynamitessa) keittiötä, enkä aluksi ollenkaan huomaa sen hiljaisuuden laskeutuneen. Ja kaikki koiran- tai ihmisenpentuja joskus kasvattaneet tietävät, että siihen hiljaisuuteen on reagoitava välittömästi.

Löysin sitten nämä eteisestä näin. 


Ei kait siinä mittään. Jatkakaa!

12.3.2015

KEVÄT, OSA 2

Kyllä, kuulkaa, tämä jatkuu postaussarjana kesäkuuhun saakka!

Kadut ovat jo niin kuivat että kengät kopisevat ja pöly yskittää, joten hullu talvikenkämuija on joutunut tänä vuonna säilömään aarteensa tavallista aiemmin.


Sekä minä että ainakin yksi lukijoista muistelimme että olisin aiemminkin kirjoittanut uggien pesemisestä, mutta en löytänytkään muuta kuin kuvamateriaalia. Joten kerrataanpas. Ohjeet soveltuvat uggeille, joilla on pehmeä pinta (tuota harmaata paria en lopulta pessytkään ja yhden parin jätin kaappiin kesää varten, koska ikinä ei voi olla liian varautunut).

Tarvitset:
- kylmää vettä astiassa
- herkille tekstiileille sopivaa saippuaa tai uggien omaa pesuainetta. Itse käytän Marseillesin kuutiopalasaippuaa.
- sanomalehtipaperia
- uggien kaltaisille nahkakengille sopivan harjan
(- auttajasiperianhuskyn)
(- uggien kaltaisille nahkakengille sopivaa suojasuihketta)

Ensin kastellaan kengän pinta kädellä, ei suoraan suihkuttamalla eikä upottamalla (myös pesukukkaa tms. välinettä voi käyttää, jos lupaa käyttää sitä varovasti). Tarkoitus on, että pelkästään pinta kastuu, mutta ei likomäräksi. Tuloksena on kiiltävä, silkkinen nahkapinta, jota kuvailisin delfiininihomaiseksi.

Seuraavaksi pinta saippuoidaan – kädellä, ei suoraan saippuaa kengälle kaatamalla tai saippuapalaa kenkään hieromalla. Samalla voi varovasti rapsutella tahroja, jos sellaisia kengässä näkyy. Kengän pinnan voi saippuoida kauttaaltaan. Kannattaa kiinnittää huomiota etenkin kantapään tekstiilietikettiin, se on yleensä törkeän likainen mutta puhdistuu hyvin.

Tämän jälkeen kengän pinta huuhdellaan samoin kuin on kasteltukin - kädellä ja kylmällä vedellä. Saippua siis paijataan kengän pinnalta pois.

Kun sormet ovat pesemisestä kohmeiset, tungetaan kengät täyteen sanomalehtipaperia niin, että kenkä pysyy suunnilleen oikeassa muodossaan.


Kengät jätetään kuivumaan. Auttajasiperianhuskyn, jos sellainen löytyy, voi jättää viereen vahdiksi (voi myös olla, ettei auttajasiperianhusky itse asiassa olekaan lainkaan kiinnostunut auttamisesta, vaan sen sijaan odottaa herkeämättä emännän poistumista jotta voisi sitten rauhassa penkoa kengistä lempimateriaaliaan eli sanomalehteä).

Kengät kuivuvat noin vuorokaudessa. Lopuksi pinta harjataan ja jos jotain sopivaa suihketta on, pinnalle suihkitaan suojasuihke. Kun kengät ovat tuulettuneet suihkimisen jälkeen hetken, ne voi säilöä. Käytän itse alkuperäisiä laatikoita, mutta jos niitä ei ole käytettävissä, suosittelen samantapaisia pahvilootia, jotta vastapesty luonnonmateriaali ei kesän aikana ala haista esim. umpinaisessa muovilaatikossa. Ja tietty kengät voi säilöä ilman laatikoitakin. Mutta laatikoita käyttämällä saa hyvin autenttisen lahjapakettien avaamisfiiliksen sitten elokuussa, kun kengät saa ottaa taas käyttöön.

Sitten satunnaisia kuvia puhelimesta:



(Huoneiden uudelleenjärjestelemistarpeen takia myin tuon vanhan kirjahyllyn ystävälleni, tässä sitä pakataan nippuun.)


Tämä viimeinen on vanhemman lapsen ottama. Kysyin häneltä, mitä se esittää.

- No karvaa!