26.1.2015

Lempimaut

Lempimakuni maailmassa on ehkä... Helsingin Jäätelötehtaan vanhanajan vaniljaeskimopuikko. Lisäksi pidän parsakaalista, ihan valtavan paljon, etenkin silloin kun se on keitetty muhjuiseksi. Ja omena-pastiroleista, mutta niitä ei valmisteta enää.


Benirin tilanne on sillä tavalla hyvä, että se pitää erityisen paljon näköjään ainakin napeista, ja niitähän maailmassa on rajattomasti. Pelkästään tässä rahissakin niitä on melkein neljäkymmentä jäljellä.


Jäätelömauista sen suosikki vaikuttaisi olevan sitruuna. Tai voi tietysti olla, että sille kelpaisi mikä tahansa muukin maku, mikäli yksivuotias sattuisi heittämään jonkin toisenkin jätskipallon houkuttelevasti alas portaita.

Lopuksi vielä syyntakeeton kyttäämässä (mahdollisesti myös oikein hyvänmakuisia) variksia:

19.1.2015

Kidutushommissa

Ohensin tänään Beniriä tällaisen hiljaisen siamilaisen kaksosen verran. Se irrottaa nyt pentukarvaansa.


Benir suhtautuu harjaamiseen todella erilailla kuin Nido, jonka kanssa asia oli neuvoteltavissa, tai Koda, joka on aina ammunut koko harjaustoimenpiteen ajan kuin pistetty lehmä. Benir on noin muutoin melko iisisti, mutta käy välillä kylpyhuoneen nurkassa laulamassa.


Sitten se tulee pyynnöstä takaisin luokse, antaa harjata lähes täysin yhteistyökykyisesti jonkin aikaa ja sitten käy taas nurkassa laulamassa.

Toisaalta itsekin laulan usein sekä omiani että lasten hiuksia harjatessani, joten mikäs minä tätäkään olen arvostelemaan. Ja paremmin Benir nuottiin osuu kuin emäntänsä.

12.1.2015

Ei mennyt ihan niin kuin tiedätte-kyllä-missä

Tänä jouluna ajatus viidenkymmenen joulukortin askartelemisesta tuntui tosi vastenmieliseltä. Taustalla saattoi olla viimevuotinen kortti-ideani, jonka takia jokaiseen silloiseen korttiin tarvittiin mm. oksia. Leikkasin saksilla kohmeisia oksia kädet känsittyen varmaan kaksi viikkoa ja soittelin äidille illan hämärtyessä, että millainen ihminen lähtee tällaiseen ja yritin syyttää häntä kasvatuksessa epäonnistumisesta.  

Onneksi sain nyt huikean hyvän, helpon ja etenkin originellin kortti-idean; otan kuvan lapsista ja lähetän sen kaikille! Idean toinen puoli oli se, että halusin kuviin myös molemmat koirat. Ajattelin että ne voisivat kurkata pöydän takaa korvat pystyssä sillain kivasti.


Siitä ei tietenkään tullut yhtään mitään. Istutin lapset ruokapöydälle ja asetin meetvuristiviipaleen piiloon heidän väliinsä. Koirat osaavat käskystä odottaa ruokaa hiljaa paikoillaan, mutta ilmeisesti eivät sellaisessa tilanteessa, jossa käskyttäjä hyppii välillä ruokapöydän yli kameran taakse. Koda seurasi minua joka kerta pöydän toiselle puolelle vähän hätääntyneenä ja itsekseen möhisten ja oli lopulta todella hermona.



Sitten luovutin ja hyväksyin lopulliseen korttiin kuvan, jossa ei näy yhtään koiraa. Ja annoin koirille kuitenkin meetvurstiviipaleet kuvauspalkkioksi. 

Kun lapset ovat vielä pieniä ja meillä on tällainen mainio tilanne, jossa lasten kanssa asuu heidän kokoisiaan koiria, haluaisin ottaa lapsista ja koirista yhdessä jonkun loistavan kuvan, jota voisi sitten ikuisesti pitää kehyksissä seinällä. Sitä varten pitää ehkä vielä ihan vähän treenata. 

4.1.2015

Moi 2015!


Aloitimme vuoden mökkireissulla pienten työvuorojärjestelyiden jälkeen sekä sen hyväksyttyämme, että on ihan okei, vaikka kuuden ihmisen ja kahden koiran mökkiseurueesta laskentatavasta riippuen 4-5 ihmistä on sairaana.


Mutta kyllä sitä kivoissa maisemissa kuitenkin yskii mieluummin kuin naapuritalon seinää tuijottaessaan!


Vastaan tuli myös ensimmäinen kasvatuksellinen erimielisyys: minun mielestäni Benirin pitää antaa sotkea takkapuukorista löytämiensä kaarnanpalojen kanssa, laumanjohtajan mielestä ei pidä. 


Toistaiseksi teimme sellaisen kompromissin, että Benir saa sotkea kaarnan kanssa ja sitten laumanjohtaja siivoaa.

***

Tänä vuonna luvassa on oletettavasti aika paljon remonttisisältöä, koska mökin nyt varastokäytössä oleva parvi täytyisi muuttaa lastenhuoneeksi. Yllättäen on ilmennyt, että neljän ihmisen ja 1-2 koiran nukkuminen samassa sängyssä on etenkin kuumina kesäöinä todella huono järjestely. En olisi uskonut!

Olemme aikatauluttaneet homman niin, että elokuussa pitäisi olla valmista. Siihen mennessä täytyisi siis ensinnäkin hankkiutua mökille tarpeeksi usein, mutta myös: leikata moottorisahalla uusi aukko alakerrasta parvelle, repiä irti parven lattia, repiä irti parven alapuolen kattopanelointi, tehdä uusi lattia, tehdä uusi kattopanelointi ja rakentaa kiinteät portaat.

Ajattelin vähän, että minä ja Koda voisimme ottaa tällaisen odottavan asenteen ja luottaa siihen, että asiat vain tapahtuvat.


Löysin kännykästäni äsken viisi tällaista kuvaa, joille olen dokumentoinut sulavan lumen valumista Kodan nenästä. Jos olisin dokumentaristi, dokumentoisin kyllä ehdottomasti neniä.