27.12.2015

Ihan hyvä


Ihan hyvä joulu. Olisin toivonut nukkumattia henkilökohtaiseksi jouluvieraakseni, mutta hänellä oli varmaan jotakin kiireisempää tekemistä. Mökillä oli ilman nukkumattiakin kyllä kuusi aikuista, kolme lasta, kolme koiraa ja kolme vierailijaa, joten ehkä nukkumatti koki ettei mahdu joukkoon sopuisasti. 

Parviprojektia saatiin vihdoin (jouluaattoaamuna! Tip tap!) edistymään niin, että metallisepältä silloin elo-syyskuussa tilatut porraskaiteen pystyrimat kiinnitettiin. 


Kuvasta puuttuu vielä viimeinen rima, mutta kehotankin kiinnittämään keskeneräisen kokonaisuuden sijaan huomiota tuohon rimojen kiinnitykseen: se on laumanjohtajan suunnittelema ja mielestäni varsin nerokas.


Rimoja olisi saanut olla tiheämminkin, mutta tämä oli ainoa tapa saada ne todella tukevasti kiinni. Näin niistä jokainen kestää aikuisenkin painon ilman että tanko heiluu. Mahdun kokonaan (ja helposti) tankojen välistä, joten lapset tulisivat väleistä tietysti sujahtamalla läpi, mutta tämä oli kyllä tiedossa jo silloin kun rimoja tilattiin. Täytyy kehitellä väleihin joku köysisysteemi... 

Olemme täällä ollessamme saaneet suunniteltua kuitenkin sen tärkeämmän osion, eli parven yläosan kaiteen. Se tehdään samanlaisista, mutta valkoisista rimoista ja tilataan samalta metallisepältä. 


Ennen poikittaisköysien ja sen ylemmän kaiteen kiinnittämistä lapsista vain tämä neljällä jalalla kulkeva saa kiivetä parvelle apuvoimitta. 


Nelijalkaisista lapsista puheenollen: nämä leudot talvet alkoivat täältä saaristosta (jo silloin kun olin lapsi, täällä oli aina vähemmän lunta kuin pääkaupungissa), joten se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että meri ei tähän aikaan vuodesta olekaan täällä jäässä. Mutta nyt vesi on ollut välillä niin korkealla, että se on pehmentänyt koko rannan ja saanut Benirin lisäksi myös Kodan vakuuttumaan siitä, että hiekan alla on jotakin. 



Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun ne tekevät jotain näin liikuttavan yhteistuumin, joten en henno kieltääkään. Vesi nousee kyllä taas lähtömme jälkeen ja tasoittaa jäljet.



Aika tiivistahtisen syksyn taukojen aikana olen yhtäkkiä hoksannut, miten pystyn vähentämään kuormaa omalta mieleltäni ja pidettyä luomisvoimaani (jota käytän polttoaineena ihan kaikkeen tekemiseeni) yllä: olen alkanut kirjoittamaan muistiinpanoja. Olen aina tuntenut intohimoisesti muistikirjoja ja muistiinpanovälineitä kohtaan, mutta nyt – 20 vuoden yrittämisen jälkeen – olen vihdoin hoksannut, minkälaiset sopivat itselleni parhaiten, miten niitä kannattaa käyttää ja mihin niillä kannattaa pyrkiä. Sain Akseli Gallen-Kallelan kuvittaman muistikirjan joululahjaksi ja aloitin sen heti. 

  
Laumanjohtaja poraa kattoon reikää, vauva syö peittoa, kuuntelen Tuomoa ja koirat katsovat merelle. Pitäisi pakata ja lähteä kotiin. Siellä on yksi olohuoneen pöytä vaihdettavana (ei uuteen). Ja ehkä yksi tuoli kotiutettavana. Ja niin paljon muistiinpanoja kirjoitettavana. 


P.S. 
Lisäsin tägeihin tunnisteen vuoden tai puolen projekti, jonka alle lisään kaikki nämä meidän pitkäkestoisemmat remppaprojektit. Ettäs tiijjätte. 

10 kommenttia:

  1. Juuri olin aikeissa kysyä mökin rappusten edistymisestä :) Upean simppeli ja kekseliäs kiinnitys. Täällä peukutetaan hyvästä suunnittelusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Yläosan visuaalinen toimivuus vielä vähän mietityttää...

      Poista
  2. Virittäkää kaiderimojen väliin kalaverkko, kun kerran mökki saaristossa on. Vai olisko liian teennäinen "tuodaan tätä meriteemaa tänne meidän saaristomökkiin" -ratkaisu? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja minä aina katselen ja himoiten kaikkia kivan näköisiä muistikirjoja kaupassa, mutta kun en tiedä mitä ihmettä sellaiseen "pitäisi" kirjoittaa...

      Poista
    2. Mun äiti luki nämä kommentit ja ehdotti mulle että pitäisiköhän tohon kaiteeseen kiinnittää kalaverkko, ja sit siihen jotain kohoja :D En oikein tiedä... Täytyy miettiä!

      Mä tajusin valehtelematta vasta ihan muutama kuukausi sitten, että muistikirjaan kuuluu ja saa kirjoittaa ihan kaikki sellaiset jutut, jotka haluaa muistaa. Aiemmin olin muistikirjahomman kanssa mokannut siinä, että olin ostanut ihan liian hienoja muistikirjoja – sitten oli tosi korkea kynnys kirjoittaa mitään, kun tuntui että piti vastata hienon kirjan odotuksiin :D Muistikirjan pitää olla tarpeeksi mitätön ulkoasultaan, jotta siihen uskaltaa kirjoittaa! Olen huomannut että myös koko on tärkeä. Tarvitsen itse aika pieniä, tuntuvat luontevammilta.

      Poista
    3. Huomasin itse saman - muistivihko on alkanut toimia vasta nyt, kun se on tarpeeksi minikokoinen ja kevyt, mahtuu taskuun ja niin halpa, että siitä raaskii jopa repiä sivuja irti.
      - Suotar

      Poista
  3. Ihana ihana blogi!
    Kirjoita kirjoita kirjoita!
    Kirjoita blogia, kirjoita muistikirjoja, kirjoita k...
    Oikein hyvää uutta vuotta!
    Terveiset lumettomasta Taunuksesta!

    VastaaPoista
  4. Mantookiverkkoa itsekin suosin jo toisessa polvessa - kevyt katsoa sekä kevyt kasata ja purkaa. Tykkään kovasti lukea ja katsoa kuulumianne - kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jutta! Mun piti googlettaa mantookiverkko...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.