31.12.2015

Äärellä

Täällä on päättymäisillään vuoden viimeinen päiväuniaika. Ja päiväuniaika, kuulkaa, se on meillä taianomainen hetki. Se tuntuu ihan samalta kuin Muumien talviuni, mutta pienemmässä mittakaavassa.


Kuvan henkilö herää päiväunilta aina ensimmäisenä – sisarustensa, koirien ja aikuisten huomaamatta.  Nukuimme sohvalla (Benir myös), kun hän pääsi taas hiippailemaan ihan viereen ilman että meistä kukaan heräsi. Herättyään hän haahuilee villasukissaan lelukorille, katselee ikkunoista ja ohimennen paijailee unisia koiria. Epäilen hänen heräävän ensimmäisenä tahallaan, jotta ehtisi edes hetken tuntea sen Muumien talviunifiiliksen.

Vuoden viimeisenä päivänä tuntuu joskus hyvältä tietää, että ainakin mielen kalenterissa seuraava päivä on jo uuden kirjan puolella. 

Mutta tänä vuonna vuoden päättyminen ei tunnu itselleni helpottavalta, vaan kutkuttavalta. Ihan samalta kuin hyvän kirjan lopettaminen silloin kun se on ensimmäinen useamman kirjan saagasta. Se on hyvä tunne! 



Jos teidän kulunut vuotenne on ollut sellainen jota ei mielellään muistele, antakaa sen mennä ja hukkua taustasurinaan. Se on ohi nyt, ja uuden saa aloittaa heti huomenna.


4 kommenttia:

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.