3.10.2015

Minä, mammanpojat ja lauantai

Vanhemmat lapset ovat yökylässä (meillä oli eilen viides hääpäivä, juhlimme lenkkeilemällä villiin suuntaan, saunomalla yhdeksän jälkeen ja söin kaksi iltapalaa) ja laumanjohtaja töissä, joten olen kolmen mammanpoikani kanssa keskenään kotona. On hiljaista!


(Tuo Valion uusi kreikkalainen litrajogurtti on muuten ihan mielettömän hyvää! 
Mika Häkkisestä kirjoitettu juttu sen sijaan ei ollut.)

Aamulla ihmettelin, miksi siperianhenkilöt jatkuvasti juttelevat eteisessä. Sellaista vaimeaa "Möh?" "Möhmöh!" "Mhhh!"

Ajattelin ensin, että naapurissa on ehkä jotkut yliäänikinkerit, joiden möykän he kuulevat mutta minä en... Mutta sitten kun huomasin itsekin täyttäväni asunnon hiljaisuutta juttelemalla itsekseni (tai siis vauvalle – eli itsekseni), tulin ajatelleeksi, että ehkä koiratkin peittävät hiljaisuutta keskustelulla. Tai sitten ne kuulevat ulkoa tulevat äänet paremmin, kun asunnon sisäpuolella ei ääniä ole.


Yleensä lenkeillä on keskusteluseuraa: käyn kaikki elämäni pitkät keskustelut nykyään lenkkeillessä. Kaksivuotiaan kanssa keskustelen hyvin laajoista asiakokonaisuuksista (aika paljon yläotsikolla Mikä toi on?), nelivuotiaan kanssa kävyistä, kepeistä, kivistä ja niiden keräämisestä ja kolmekymppisen seuralaiseni kanssa kaupungin istutuksista, tietöistä, villiviinistä, lentävistä asioista sekä maailman parantamisesta.

Mutta nyt aamulenkkeilin täydessä hiljaisuudessa. Kirjaston kohdalla siperianhuskyt yrittivät liittyä meidät ohittaneen miehen porukkaan: mies työnsi rattaita ja paimensi samalla kolmea pyöräilevää lasta, joten siperialaiset varmaan kokivat sen olevan lähempänä meidän normaalia lenkkikokoonpanoa.


Benir on ihan mielettömän ärsyttävä juuri nyt, sen kanssa lenkkeileminen on kuin yrittäisi pitää villiä hevosta villalangan päässä. Se kuvittelee jokaisen maahan pudonneen lehden olevan jonkinlaista riistaa ja hyppii lehtikasoissa lennokkaita jänishyppyjä. Meidän lenkkireittien varrella on paljon peltoja ja suuria nurmialueita, joilla pyöriviä lehtiä se vahtaa, vaanii ja vinkuu. Ja seuraavana onkin sitten vuorossa ensilumiaika...

Ajattelin käyttää päivän siivoamiseen. Isän ja tyttären moottoripyörät seisovat vielä toiveikkaina etupihalla, mutta niistä ainakin toisen voisin siirtää jo talviseisontaan.


Muuten tietty voisin siirtää molemmat, mutta kun jalat eivät yllä maahan tuon korkeamman kyydistä.

Heti herättyäni suunnittelin tänään maalaavani, etsiväni jonkun kivan vanhan huonekalun netistä, käyväni kaikki asunnon vaatteet läpi, imuroivani, pyykkääväni ja täyttäväni kaikki vauvakirjat, mutta jo näin ennen puoltapäivää tuntuu siltä, että jostakin hankkeesta on ehkä luovuttava.


Ja onhan sitä tärkeämpiäkin asioita. Benir tässä näyttää esimerkin.

8 kommenttia:

  1. Tuo pyöreä peili on kyllä ihan mielettömän hieno - se näyttää aivan (hobitinkolon) ikkunalta, josta näkee toiseen huoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa katselen sitä mielelläni siksi, että tuntuu kuin katselisi meidän kodin ikkunasta sisään :D T: hullu

      Poista
  2. Syökönsiperialaiset omenia/omenoita (miten se taipuu?). Meillä nuo pudonneet herkkupalat aiheuttavat yllätyksellisiä ja raivostuttavia hyökkäyksiä kesken rauhallisen lenkin. Nii ja jäniksen papanat. Ja vielä puolivuotta sitten lastenvaunut, mutta tästä on nyt kasvettu ulos. Ja tuolle jugurtille peukutus täältäkin (ihmisten toimesta, vaikka eivät nelijalkaisetkaan laittaisi pahitteeksi)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät syö, mutta Koda on hulluna omenoihin silloin kun mä syön niitä. Se tulee eteen kerjäämään silmät suurina kuolaten, mutta jos tarjoan sille viipaleen, se ei ikinä syö sitä. Ja seuraavalla omenansyöntikerralla sama toistuu. Pupunpapanat kyllä on Benirille oikein mieluisia ja niitä on täällä pal-jon. Koda tykkää myös lastenvaunuista, koska kokee ilmeisesti kaikkien maailman lasten olevan jotenkin vastuullaan. Mutta pyöräileviä pieniä lapsia se pelkää niin että jähmettyy aloilleen :D

      Poista
  3. Tervehdys Taunuksesta pitkästä aikaa!
    Kaikki on luettu ja nautittu. On sinulla ihana elämä ja energiaa
    joka vain tarttuu kun näitä lukee.
    Nauttikaa syksystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys kuin tuulahdus, niin kuin mun äiti sanoo! Olenkin miettinyt, mitä sinne kuuluu :) Nauti syksystä <3

      Poista
  4. Peili on huikea!

    Meillä mustavalkoinen mummokoira söi pitkin kesää terassilta amppelimansikat, siis kaikki kypsän ja täysin raa´an väliltä. Vähän näemmä närästi välillä, mutta ei se haitannut. Meillä ei ole omenapuita. Eikä tule. Terveisiä yliahneen mummokoiran omistajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah eikä, mä en ole ennen tullut ajatelleeksi tätä puolta omenapuissa :D Koirathan eivät oleile meidän pihalla, ja olen haaveillut isooooosta pihasta jolla olisi omenapuita. Mutta _KAHDEN_ ahneen koiran omistajana pitää ehkä miettiä uudestaan...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.