17.9.2015

Viimeiset lomapuhteet

Metallisepän käsitys nopeasta toimituksesta ei ollut ihan sama kuin meillä, joten odottelemme edelleen parven kaidemateriaaleja. Parvi saa siis odottaa käyttöönottoa syksympään, mutta jotakin sentään sain mökillä aikaiseksi nytkin!

Mökin olemassaoloaikana perheemme ihmismäärä on kasvanut kolmesta viiteen, joten parviremontin yhteydessä ajattelimme samalla haalia lisää säilytystilaa. Vaatimukset olivat, että kaapin pitäisi olla käytetty, korkeintaan 130 senttiä leveä, jokseenkin kivan näköinen ja tietenkin puuta.

Joku puukäpyläläinen nuorimies halusi Tori.fin kautta eroon mummonsa vanhoista huonekaluista ja niin tiemme kohtasivat.


Ihan jees. Kaappi ei ole kovin raskastekoinen, kuten kuvasta ehkä näkeekin, vaan sellaista kevyempää puulevyä – sotkaa, iskua tai muuta suurivolyymistä sarjatuotantoa. Takaseinämä on melkein läpikuultavaa kovalevyä ja kaappi taipuu kun sitä kallistaa. Ostan kotiin mieluiten raskaspuisia (huomatkaa asiantunteva terminologia) kalusteita, koska niitä pystyy huoltamaan, päivittämään ja muuntelemaan tarpeen mukaan siten että ne silti kestävät muuttoja asunnoista toiseen. Ajattelin kuitenkin, että mökkikalusteet kestävät aikaa pienemmällä rasituksella, koska ne saattavat seistä vuosikymmeniä paikoillaan tulematta siirrellyiksi. 

Tämä kaappi kesti juuri ja juuri Käpylästä mökille ja rämisi siirreltäessä kuin virvelirumpu. Käsihiomakoneella sen pinnan olisi saanut helposti puhki ja hiomapaperilla käsin hinkkaaminen ei oikein kiinnostanut, joten ajattelin levittää maalin ihan vaan suoraan kaapin pinnalle.


Kiiltävän mustaa Tikkurilan Empireä oli puoli purkillista jäljellä vauvan huoneeseen raskauspäissäni maalaamani lipaston jäljiltä. Purkin kyljessäkin luvataan maalin tarttuvan hyvin, joten ajattelin sen sopivan oikein hyvin juuri tähän. Jes!


En ole ikinä tehnyt pensselillä mitään näin kamalaa. Maali luisteli kaapin muovimaisella pinnalla kuin voi pannulla ja valui, vaikka olisin yrittänyt mitä. Lopulta päätin, että koska entisaikojen talonpoikaiskaapitkin olivat aina maalattu aika reippaalla otteella, reipas ote kelpaisi ihan hyvin tähänkin.


Vetimet kävin hakemassa mökkimatkalla SevenArtista kolmen lapsen, kahden koiran ja yhden laumanjohtajan odottaessa autossa (ostin samalla myös yhdet kumpparit ja kahdeksan hiuslenkkiä, aikaa suoritukseen kului seitsemän minuuttia). Nupit maksoivat yhteensä 17€, joten 85€ maksaneen kaapin kokonaishinnaksi tuli siis 102€.


Pyysin 2-vuotiasta tulemaan kuvaa varten mannnekiiniksi kaapin eteen. Hän ei suostunut (itse asiassa hän sai ehdotuksestani mökkiviikon teatraalisimman raivokohtauksen), mutta onneksi edes joku osallistuu aina mielellään. Benir piti urheasti seuraa kun maalasin: yritti tunkea itseään märän kaapin ja seinän väliin ja seurasi kuonollaan pensselin liikkeitä. Kaapin kuivuttua nypin yhdestä ovesta siihen kiinni kuivuneita siperianhuskyn häntäkarvoja.


Aika hyvä! Jalkojen maalaamisen ajattelin ottaa tehtäväksi seuraavalla mökkireissulla, koska mökkeily ilman öljypohjaista maalinkäryä on kuin... Öö... Kuin koti ilman sahanpurua?

Vaikka parven portaita operoidaan vielä, en malttanut olla ostamatta niihin säilytyslaatikoita Granitista.


Löysin Granitista samalla teltan! Viime kesänä homehdutin vahingossa lapsille ostamani tiipiin, joten olin heille teltan velkaa. Laumanjohtaja pystytti sen tyttöjen kanssa parvelle.


*** 

Tuntuu siltä kuin koko kesän olisi tuoksunut maaleilta, öljyiltä, lakoilta ja työkaluilta, kun koko ajan on tehty vähän jotain pientä. Seuraavat viikot tuoksuvat varmaan harmaalta taivaalta ja lenkkipolulta: laumanjohtaja palaa kesälomaltaan töihin huomenna aamukuudelta ja hänen kalenterissaan näyttäisi olevan aika pitkiä työreissuja.

Mikäli pinnani alkaa hallitsemattomasti kiristyä, aion ajatella tätä myrskyä mereltä odottavaa siperianhuskyn pyllyä. 


Se on niin rauhaisa. Niin järkkymätön. Sellainen aion olla koko syksyn!

17 kommenttia:

  1. Ihailtavan tasaista jälkeä olet saanut maalattua pensselillä ja vieläpä tuollaisella pinnalla! Ollaan siirrytty omasta toimesta suosiolla pienillä maaliteloilla maalaamiseen noiden huonekalujen kohdalla, sillä kun saa selvästi tasaisempaa ja vähän mattapintaisempaa jälkeä ainakin meidän rähmäkäpälissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Älä nyt naura, mutta mä en osaa käyttää maaliteloja :D Siis siitä niillä maalaamisesta ei tule yhtään mitään, en tajua että miten niillä muka kukaan voi saada siistiä jälkeä. Oon maalannut pensseleillä ja siveltimillä aina kaikenlaista niin maalaisin kokonaisen seinänkin mieluummin niillä (mikä on varmaan syynä sille ettei mies koskaan halua multa apua seinien maalaamiseen... jännä...).

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin munkin mielestä! Se on mustana jostain syystä myös tosi paljon raikkaamman näköinen kuin nakuna oli.

      Poista
  3. Semmonen reipas ote toimii yleensä aika moneen asiaan! Benir on kyllä hieno osallistuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin toimii! Nyt meni lopulta niin reippaasti, että jouduin pari lattialaattaa hinkkaamaan tärpätillä... Olisi tietty voinut suojata ympäristön, mutta tykkään ilmeisesti elää vaarallisesti.

      Poista
  4. komeaa jälkeä! musta on jännä väri se sopii niin moneen asiaan jämäköittää ilmettä ja tuo esille.paljon parempi kuin se alkuperäinen kaappi. mulla on huusholli vähän sitä sun tätä mutta uudet asiat oon maalannu mustalla ja monesti vielä suhumaalilla!eläimet,meillä kissa, on hyviä assistentteja.....ps.kissakin on musta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, musta on jännä väri, kun se aika usein raikastaa tiloja sen sijaan että synkentäisi niitä kuten voisi loogisesti olettaa. Varsinkin tollaisen ei-minkään-värisen kaapin muuttaminen mustaksi tuntui tuovan koko mökkiin tosi paljon lisää valoa. Varmaan kyllä senkin takia, että sen pinta kiiltää... :D

      Poista
  5. Hyvä kaappi ja hyvä pylly! ��

    Terkuin Krista ja Sumu

    VastaaPoista
  6. Tulipa ihana kaappi! Ja ihanaa seurata näitä remppa- ja tuunausjuttuja. Myös husken pylly on kiva.

    -hullu kynttilänainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa mitä. Me ajettiin taannoin mökiltä kotiin Fiskarsin ohi ja mä olin vaan että joo ei tarvii pysähtyä, ei mun sinne Desicolle nyt tarvii päästä käymään.

      Ja sitten ilmat viileni ja arvaa onko kaduttanut ihan si-ka-na :D

      Poista
    2. Totta kai kadutti!
      Äääh, kurja ei-ennakoitava mieli! Onneks sulla on noita ihania karvapyllyjä<3

      Poista
  7. Voi huskyn pylly! Sinulla on todella hauska, virkistävä ja mainio kirjoitustyyli. Blogi on hieno ja sisustustyylisi miun maun mukkaan. Jään seuraamaan. Syksyn jatkoja! :)

    Poletti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja oikein lämpimästi tervetuloa <3

      Poista
  8. Multa kysyttiin tuossa yksi päivä, että mitä 17-vuotiaassa päässä liikkuu. Viimeisen viikon aikana mun päässä on liikkunut sama asia; "Mä ihan varmasti oon lukenut Suden hetkestä sen jonkun juoksukirjajutun!"
    Eli siis, muistan lukeneeni täältä joskus kuinka suosittelit juoksemiseen liittyvää kirjaa, enkä millään löydä kyseistä postausta. Yhtään en muista että milloin olet sen julkaissut, eikä mitään tietoa postauksen nimestä. Olenko nähnyt unta kyseisestä postauksesta vai toimiiko muistini edes jollain tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Elli! Kyllä sä oot nähnyt unta :D Oon suositellut koko blogihistoriani aikana ehkä kolmea kirjaa, joista kaksi on jotain valokuvakirjoja ja yksi kertoo professorista ja hänen lemmikkisudestaan. Munkaan muisti ei vetele ihan täysillä valoilla, mutta tästä oon varma, koska juoksemiseen liittyvää teosta en ole itsekään koskaan lukenut. Muistatko, oliko se kirja suomenkielinen vai ei? Koska mä muistelisin kyllä että joskus useampi vuosi sitten blogeissa vouhotettiin jostain tietystä juoksukirjasta...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.