11.8.2015

Sadonkorjuu

Kun olin lapsi, asuimme junaradan vieressä vaaleanpunaisessa rivitalossa jota sanottiin Possutaloksi. Asuntojen takapihat olivat sellaisia kuin 80- ja 90-lukujen vaihteessa rakennettujen rivitalojen takapihat yleensäkin, ilman menneitä atriumeja tai nykyaikaisia suuria terassinkansia. Piha oli melkein kokonaan varjossa ja sillä kasvoi kaksi viinimarjapensasta.

Siispä yhtenä syksynä ehdotin äidille epäilemättä jonkun pastoraalimiljööseen sijoittuvan kirjan (nyt kun asiaa mietin, saattaa muuten olla että se oli Pikku Naisia) luettuani, että voitaisiinko me pitää koko suvulle sadonkorjuujuhlat.

Äiti huutonauroi. 

En voinut käsittää sitä ja loukkaannuin vähän. Ehdotin uudestaan, nyt vakavampana, että me voitaisiin tehdä kaikkia ruokia ja sitten samalla yhdessä poimia niitä viinimarjoja. Äiti ei saanut naurultaan henkeä. Itse asiassa ehdotus huvitti äitiä niin kovin, että nyt näin 17 vuotta myöhemmin se naurattaa häntä edelleen ja hän on kuulemma kertonut sen vuosien saatossa ihan kaikille.

Mutta kuules äiti! Nyt kaikki on toisin! Nyt minulla on tämä internet, eikä kukaan voi estää minua pitämästä täällä ihan omaa sadonkorjuuseremoniaani!

Siispä, hyvät naiset ja herrat, nyt te saatte tarkastella satoa jota me olemme täällä kuluneen elonkorjuukuun aikana korjanneet.


Omenapuu ei tänä vuonna tehnyt omenoita (eikä lehtiä, saattaa siis olla että meillä ei enää oikeastaan ole omenapuuta), mutta kirsikkapuussa on tällaisia! Näistä käytiin 4-vuotiaan ja hänen isänsä välillä keskustelu, jossa lapsi kysyi että voiko kirsikoita syödä, isä vastasi että ei ehkä suosittele johon lapsi puolestaan, että "En mä niitä söiskään, mutta siltä varalta että naapurit kysyy!"

Sitten on tietysti tämä laumanjohtajan henkilökohtainen projekti, Babylonian riippuvat mansikat, tai kuten näin satokauden päättyessä olemme olleet pakotettuja toteamaan - zombiemansikat.


Ehdotin, että ensi kesänä voisimme yrittää kasvattaa tässä leikkimökin räystäässä roikkuvassa amppelissa perunoita! Pidän perunoista.

Näiden lisäksi on sitten vielä tämä meidän kaikkien yhteinen kasvatusprojekti.

Se onnistuikin kaikista parhaiten.


41 kommenttia:

  1. Huh! Sydän sulaa kun kylmä ja märkä kuono koskettaa pieniä varpaita, jotka ei tiedä maailmasta vielä mitään ja kaikki on uutta. Jotenkin menee ihan kylmät väreet.
    Onnea pienestä koko jengille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ON tosi sydämensulattavaa <3 Kiitos!

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, viimeinen on paras.

    Onnea.

    OP

    VastaaPoista
  3. Niin huippuja kuin zombiemansikat onkin, niin kyllä ne häviää kirkkaasti viimeiselle projektille <3
    Hurjasti onnea pienimmäisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitaisiin kokeilla noita zombiemansikoita uudestaan marraskuussa, silleen halloween-teemaisesti! Kiitos paljon :)

      Poista
  4. Oooh, onnea ihastuttavan täydellisestä pikkuprojektista! Nnuuuuuh sanoo kuono minivarpaille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, hyvä tuli vaikka itse sanonkin!

      Poista
  5. Voi noita pikkuisia, harottavia varpaita tuossa alakuvassa♥♥
    Meilläkin manssikka on riippumassa...siis se kasvi ja riippuuhan ne marjatkin...ja keltaista tomattia yksi kasvi ja yksi tomattia on saatu syödäkkin...että kyllä meilläkin voidaan jo sadonkorjuuta juhlia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin kuin sisarensa, hän peri äidiltään harakanvarpaat <3

      Siis teillähän olisi materiaalia jo ihan kunnon satojuhlaan! Kyllä suosittelen vähän jotain kynttiläillallista järjestämään tämän tomaattiteeman ympärille.

      Poista
  6. Onneksi olkoon! Oikein sydämmellinen rutistus,
    kaikkea hyvää ja iloista sadonkorjuujuhlaa!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  7. Suloiset, täydellisesti kasvaneet varpaat ja koko pieni, kyllä satoa kannattaa korjata ajoittain :) Onnea koko poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kannattaa, kun näköjään osa siitä aina sentään onnistuu :D Kiitos!

      Poista
  8. sydänlämpöiset onnittelut koko perheelle, jännityksellä olen seurannut uusien varpaiden tuloa ! Kiitos kun jaksat pitää tätä blogia, siitä on suurta iloa monille ihmisille !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaksoit jättää kommentin, väsyneenä päivänä tämän lukiessani tuli tosi, tosi hyvä mieli <3

      Poista
  9. Hurjasti onnea pikkuisesta taimesta! -h

    VastaaPoista
  10. Sylikaupalla onnea koko perheelle pikkuisesta :)

    Terkuin Krista ja Sumu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittikiitti, meillä onni jo vähän tulvii ikkunoista mutta ehkä pari sylillistä vielä mahtuu :)

      Poista
  11. Onnea hirmuisesti koko perheelle <3 ja minun mielestäni sadonkorjuu juhla olisi ollut hieno idea ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin munkin mielestä! Vielä joskus pidän sellaiset ihan oikeasti. Haluan myös ehdottomasti pitää kissanristiäiset sitten kun meille joskus tulee kissa. Kiitos onnitteluista :)

      Poista
  12. suuret onnittelut koko perheelle tuoreesta kasvatusprojektista! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kauan siinä meni mutta valmista tuli!

      Poista
  13. Valtavan suuret ja lämpöiset onnittelut koko perheelle!
    Ja kiitos erittäin mukavasta blogista, jota on ilo seurata.
    terveisin Mummi

    VastaaPoista
  14. Hih-hei! Onnea ja menestystä!

    VastaaPoista
  15. Voi hyvät hykkyrät, onnea! Meillekin tulee perheenlisäystä; nelijalkaista, tosin. Ensimmäinen siperialainen. Vasta ensi vuoden puolella - en meinaa malttaa odottaa enää päivääkään... Yh!
    Koska selvästi teillä ei nyt ole elämässänne muuta tärkeämpää tekemistä, kuten alimmastakin kuvasta voi päätellä, aion vaatia. Vaadin mökkirappuspäivitystä! Eli toisin sanoen, oletteko päässeet rojektissa eteenpäin vai lykkääntyykö? Minä olen alkanut tutustua ihan tosissani ympärivuotiseen mökkiasumiseen. Monessa mökissä on sellaisia kapoisia portaita ylös parvelle, mutta ne eivät ole yleisesti ottaen erityisen käytännöllisiä. Siksi kyselen vinkkejä, arvostan teiän tyyliänne tehdä juttuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siperialaispentujen odottaminen on kyllä melkein vielä piinaavampaa kuin ihmispentujen, kun ihmispentua saa sentään kantaa mukanaan ennen sen tapaamista...

      No kuulehan sie: se rappusprojekti seisoo mökillä tasan siinä pisteessä johon se viimeksi jätettiin! Ennakkosuunnitelmista poiketen me ei raskauden vikoilla viikoilla uskallettukaan käydä enää mökillä, koska vauva oli aika pitkään tosi tuloillaan :D Mutta päästään jatkamaan sitä nyt piakkoin kun sinne taas mennään. Ja sitähän on tosiaan myös pakko jatkaa mahdollisimman tehokkaasti, koska ilman parvea se mökki on meille seitsemälle (!) todella ahdas. Voin siis täydellä varmuudella luvata että aiheesta on luvassa lisää lähiaikoina. Portaikon melkein kaikki osat on mökillä odottamassakin!

      Ja kiitos <3

      Poista
    2. No juu-u, aika tuntuu etenevän yhtä reippaasti kuin rämpisi kaulaansa myöten tervassa... Ja nyt on vasta elokuu! Monta hermoromahdusta ejessä ennen vuodenvaihdetta! Mutta juu, sama kasvattaja kuin teiän Benirillä, joten siperiansukulainen tulossa! ;) Kulu, aika, kulu!

      Vauva on tehnyt lähtöä siis pitkään ennen kuin suvaitsi saapua yksiöstään. :D No mutta, ilolla seuraten joka päivitystä ja kuulumisianne! Portaikko odottaa kyllä.

      <3

      Poista
    3. Oi ihan paras kasvattajavalinta! Onnittelen jo etukäteen <3 Käyn vakoilemassa sivuilta että mistä yhdistelmästä teidän vauva on, jos vaikka olisi näille oikeastikin sukua :) Kodahan on Benirin... Öö... Isosetäpuoli? Jotain sukua kuitenkin!

      Joo, me käytiin heinäkuun puolivälissä Pori Jazzeilla ja heti sieltä kotiuduttuamme vauva aloitti saapumisensa esivalmistelut, jotka sitten huipentuivat vasta elokuun puolella :D Hyvin suunniteltu jne...

      Poista
  16. Onnea, onnea! Minä jo melkein skrollasin postauksessa alaspäin, kun loukkaantuneena ajattelin ettei tässä tulekaan kuvia tuoreista varpaista, vaikka edellisessä postauksessa niin lupasit. Oli vaan jotain esanssivärillä värjättyjä kirsikoita ja kummallisia mansikoita, pöh. Mutta olivathan ne varpaatkin siellä ja kuva varpaista ja kuonosta on jotenkin äärimmäisen liikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo kyllä näistä varvaslupauksista TÄYTYY pitää kiinni, eihän muuten mistään mitään tule. Mutta vähän piti yrittää huijata sitli ;)

      Poista
  17. Oi, onnea uudesta tulokkaasta koko perheelle. Niin on nätti :) Kiitos myös tästä ihan parhaasta blogista, jonka postaukset valaisevat vähän ankeammankin päivän!

    Leena & kasa karvavarpaita

    VastaaPoista
  18. Kovasti onnea uudesta kasvatusprojektista ja olipahan taas postaus, joka sai nauramaan - kiitos! :)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.