31.8.2015

Ihmispennut ja vaihtoehtosafarit

Neliviikkoinen ei osaa ihan vielä tarttua tarkoituksella, mutta harjottelee sitä jo. Katse ei tarkenna kovin kauas, mutta kylläkin kaikkiin niihin kohteisiin jotka tulevat tarpeeksi lähelle – kuten koiraan. 


Kuvittelen tietäväni, millaisia eläinihmisiä tyttäristäni kasvaa. Tiedän, että joskus kun heistä vanhempi kutsuu äitinsä luokseen mehulle, ovella minua vastaan taitaa juosta kissa, ei suurta koiraa. Keskimmäisen lapsen eteisessä saattaa puolestaan parveilla ihan mitä tahansa eläimiä lampaista gekkoihin (voi myös olla että hänen luonaan vieraillaan esimerkiksi jurttaan perustetussa villieläinhoitolassa) – mutta ei käärmeitä.


Ja sitten on tämä poikanen. Häntä ei nukkuessaan häiritse vieressä ulvovat siperianhuskyt ja hän nukahtaa syliini, kun huutaen paimennan koiria rannalla. Kun koira tulee lähelle, hänen suunsa suipistuu keskittyneesti ja hän alkaa pienillä nyrkeillään huitoa kohti, kuin yrittäisi ripustautua koiraan roikkumaan.

Ehkä saan joskus alennusta hänen järjestämistään huskysafariajeluista.


Benir (joka on muuten ylittänyt kaikki odotukseni vauvanhoitajana) kyllä ei ole niillä safareilla töissä, vaikka eläisi kolmekymppiseksi. Se tykkää enemmän sellaisista safareista, joilla se pääsee hulluilemaan pitkin metsiä ja rantakallioita turkki vapauden hurmassa hulmuten, mutta pääsee sitten kuitenkin heti halutessaan sänkyyn lepuuttamaan raajojaan.


Siinä missä muiden kesämökeillä pelataan kesäisin suvun kesken kumpparinheittoa tai muita vaihtoehtoisia olympialajeja, meidän ykköspelimme nimi on Mitä Benir on käynyt kaivamassa? Joskus leikitään myös vaativampaa seurapeliä nimeltään Missä Benir on?


Eilisillan pelien oikeat vastaukset: 
- Ehkä savea (huom. kirsuun ilmestynyt harmaasävy)
- Uimassa naapurin kalanperkuujätteissä

8 kommenttia:

  1. Meilläkin on aina ollut lemmikkejä, kun tytär oli pieni....nyt hänellä on kissa ja koira. Nämä ovat mitä suurinpia ystäviä keskennään...ihan oikeesti.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan niiiiiin kiinnostuneena sitä, millaisia lemmikkejä omat lapseni valitsevat. Vai valitsevatko mitään :D Toisaalta, jos kotikotona on aina koiria, ehkä lapsille itselleen ei sitten kehity niin valtaisaa tarvetta omiin eläimiin.

      Poista
    2. Synnyin keskelle koiralaumaa, isällä oli huskyvaljakko. Mun ensimmäinen lapsenvahti oli vuoden ikäinen jämptinarttu, jonka saatoin hautaan ollessani teini. Vanhempieni luona, kahden seurakoiran kanssa, viettää leppoisia eläkepäiviä viimeinen rekikoiramme.

      Minulla itselläni on reilu 3v pehkocollie ja vajaa puolivuotias belgianpaimenkoira tervueren. En malta odottaa tervupennun kasvua ja valmistumista, jotta voin ottaa kolmannen koiran, luultavasti australian kelpien. Koirien lisäksi minulla on kaksi kesyhilleriä. Aivan loistavia otuksia, mutta olen silti päättänyt, että kun niistä aika jättää, tähän taloon ei tule enää muita eläimiä kuin koiria.

      Yhtä aikaa minulla tulee tuskin koskaan olemaan yhtä monta koiraa kuin isällä oli aikoinaan, mutta jo nyt koirahullut vanhempani pitävät minua päästäni viallisena. Collien kanssa olen käynyt viisi agilitykurssia, kolme jälkikurssia, hakukurssin, tokokurssin, lukemattomia yksittäisiä koulutuksia, testejä, luentoja ja kilpailuja. Treenaan keskimäärin viisi kertaa viikossa: ensi viikolla on maanantaina collien ohjatut (veto)ohitustreenit, tiistaiksi varasin hallin molempien koirien omatoimitreeneille, keskiviikkona collien ohjatut agilitytreenit, torstaina ohjatut vetotreenit molemmilla koirilla, perjantaina vapaapäivä, lauantaina collien ohjatut agilitytreenit (kouluttajana Niinu Linna!) ja sunnuntaina collien MH-luonnekuvaus, kahden viikon päästä olen jälleen lähdössä neljänsadan kilometrin päähän kisaamaan.

      Joten varo vaan, todennäköisyytesi kasvattaa ainakin yksi mielipuoli on korkea, hiskeillä on sellainen vaikutus.

      Poista
    3. Mun täytyisi ehkä vielä varmuuden vuoksi kysellä vinkkejä sun vanhemmilta, että miten tollaiseen kasvatustulokseen päädytään :D

      Tajusin nimittäin muutama vuosi sitten, että tätä meidän tekemää rotuvalintaa ei voi harrastaa kirjaimellisesti hamaan loppuun saakka, vaan jos mielimme elämämme loppuun saakka pitää koiria, täytyy jossain vaiheessa vaihtaa rotua reilusti pienempään ja/tai leppoisampaan. Mutta mä en usko että sellainen koira täyttäisi yksinään sitä tarvetta mikä mulla koirienpidon suhteen on. Nautin tosi paljon koiran kanssa liikkumisesta mutta sittenkin kun en voi sitä enää tehdä, nauttisin mielelläni edelleen koirien liikkumisen seuraamisesta. Siksi olisi kauheen kiva, jos jollekin lapsista sattuisi osumaan samanlainen koiramaku kuin mikä meillä on, niin voisin sitten kasikymppisenä käydä kakaran pihalla katsomassa joidenkin isojen pystykorvien riehumista <3

      Poista
  2. Benir on selvästi oivaltanut jotain olennaista elämästä! Itsekin luulin olevani suuri vaeltaja kunnes eräällä reissulla tuli erityisen kylmiä ja märkiä öitä... Nyt parasta on ehdottomasti päivävaellukset ja niiden jälkeen iltasauna ja lämpöisä unisija. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies veljineen molemmat vihaavat yli kaiken kylmää vettä, mistä heitä useasti pilkkaan. Heidän selitys on kanssa se että kun on intissä palellut, ei halua palella enää koskaan :D Mulla on vähän silleen että aina oon palelemista vihannut ja aina oon kaikkialla palellut...

      Poista
  3. Ihana postaus, kyllä laittoi taas hymyilyttämään mielikuvat missä Benir on?- leikeistä. :D <3 Voin kuvitella, että meidän pojalla on joskus isona joko kissa tai sitten jonkin sortin jyrsijöitä. Tai lehmä olisi myös yksi hyvin todennäköinen lemmikki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylämaankarja olisi just sopivaa meidänkin pihalle! Ei ehkä nykyiselle, mutta jollekin tulevalle pihalle :D Joudun pinnistelemään, etten alkaisi aivopestä lapsista hevoshulluja. Mä olen aina halunnut olla hevostyttö, mutten lapsena halunnut sitä tarpeeksi jotta olisin oikeasti alkanut harrastamaan hevosia. Nyt haaveilen siitä että joskus osaisin ratsastaa yksin kiitolaukkaa luonnossa ja että voisin sen jälkeen parkkeerata hevosen omaan pihaan. Tai islanninponin. Tai yksisarvisen, sellainen olisi kanssa huikea!

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.