12.1.2015

Ei mennyt ihan niin kuin tiedätte-kyllä-missä

Tänä jouluna ajatus viidenkymmenen joulukortin askartelemisesta tuntui tosi vastenmieliseltä. Taustalla saattoi olla viimevuotinen kortti-ideani, jonka takia jokaiseen silloiseen korttiin tarvittiin mm. oksia. Leikkasin saksilla kohmeisia oksia kädet känsittyen varmaan kaksi viikkoa ja soittelin äidille illan hämärtyessä, että millainen ihminen lähtee tällaiseen ja yritin syyttää häntä kasvatuksessa epäonnistumisesta.  

Onneksi sain nyt huikean hyvän, helpon ja etenkin originellin kortti-idean; otan kuvan lapsista ja lähetän sen kaikille! Idean toinen puoli oli se, että halusin kuviin myös molemmat koirat. Ajattelin että ne voisivat kurkata pöydän takaa korvat pystyssä sillain kivasti.


Siitä ei tietenkään tullut yhtään mitään. Istutin lapset ruokapöydälle ja asetin meetvuristiviipaleen piiloon heidän väliinsä. Koirat osaavat käskystä odottaa ruokaa hiljaa paikoillaan, mutta ilmeisesti eivät sellaisessa tilanteessa, jossa käskyttäjä hyppii välillä ruokapöydän yli kameran taakse. Koda seurasi minua joka kerta pöydän toiselle puolelle vähän hätääntyneenä ja itsekseen möhisten ja oli lopulta todella hermona.



Sitten luovutin ja hyväksyin lopulliseen korttiin kuvan, jossa ei näy yhtään koiraa. Ja annoin koirille kuitenkin meetvurstiviipaleet kuvauspalkkioksi. 

Kun lapset ovat vielä pieniä ja meillä on tällainen mainio tilanne, jossa lasten kanssa asuu heidän kokoisiaan koiria, haluaisin ottaa lapsista ja koirista yhdessä jonkun loistavan kuvan, jota voisi sitten ikuisesti pitää kehyksissä seinällä. Sitä varten pitää ehkä vielä ihan vähän treenata. 

13 kommenttia:

  1. Voi ei, lapset ja koirat on vaikeita kuvata :D viimeinen kuva alkaa ehkä muistuttaa sitä mitä pitikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mitä nyt toinen koira puuttuu mutta muuten aika lähellä jo :D JUST tollaisen olisin halunnut, lapsetkin on tosi onnistuneita tossa kuvassa.

      Poista
  2. Minulla oli sama suunnitelma kissojen kanssa. Ei siitäkään tullut mitään. Toinen kissa on jo kamera-allergikko ja toinenkin lähti aina liikkeelle kun yritin kuvata. Neuloin jopa punaisen kissankaulaliinan... Meiltä lähti sitten itseaskarreltuja kuusikortteja. Se oli helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mulla olisi kissa, se esiintyisi meidän kaikissa joulukorteissa hamaan loppuun saakka.

      Poista
  3. Mistäköhän jotkut koirat senkin keksii, että valokuvattavana oleminen ei oo kivaa. Toiset koirat taas rakastaa sitä. Meillä aina kun on ollut kaksi koiraa, toinen on ollut linssilude ja toinen, jos olis ihminen, kertois viihtyvänsä paremmin "linssin toisella puolella".
    Eiköhän teille ihan kelpo korttikuvat tullu kumminkin, me ei ees yritetty enää tänä vuonna :D Jos sitte seuraavaks, ku ihmisjälkikasvua siunaantuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koda on kanssa sellainen että se poistuu aina paikalta jos lähestyn sen naamaa kameran kanssa. Ei sitä tuijottaminen tai lähestyminen noin muuten haittaa, mutta kameraan se suhtautuu edelleen vähän epäluuloisesti vaikka olen kuvannut sitä koko sen elämän ajan tosi paljon.

      Poista
  4. No mutta hei, FUSKAA: leikkaa, liimaa, photoshoppaile haluamasi naamat kuvaan ja avot on joulukortti täydellinen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut se on ihan eri asia sit, kun sitä ei oo saavutettu työllä ja tuskalla!

      Poista
  5. Sitten, kun alkaa taas ideat loppumaan, laita koirat pöydän päälle vierekkäin istumaan, ja lapset kurkkimaan pöydän takaa sillain kivasti.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah, ihan loistava idea! Ihan pakko toteuttaa joskus :D

      Poista
  6. Kiitos hauskasta blogista! Löysin tänne vasta muutama päivä sitten ja illat ovatkin kuluneet arkistoa lukiessa. Kirjoitustyylisi on niin oivallinen, että tällainen epäeläinihminenkin on lukenut koirajuttuja aivan innoissaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentista! :) Kuulut just siihen kohderyhmään, jolle tätä blogia aloin alun alkaenkin kirjoittamaan, joten tämä oli tositosi mieluinen palaute <3

      Poista
  7. Ihana blogi kertakaikkiaan! ja nuo koirat.. voi ei :'D

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.