30.11.2014

Monitoimikone

Teen lapsille lounasta. Pöydän pyyhkimisessäkin mainiona apuna toimiva hovimestari osaa näissä ruoanlaittotilanteissa sijoittua jätemyllyksi lavuaarin viereen. 



Tuon ilmeen takana on sen hoksaaminen, että leikkasinkin vain kurkkua ja pinaattia. Siperian-Jeevesillä olisi tietysti taas ollut tähtäimessään se eilinen meetvursti.

25.11.2014

Vahtikoiran ensiaskel

Kuulin äsken ensimmäisen kerran Benirin murinaa.

Ääni oli yllättävän korkea. Ei mitään matalaa kehräystä, vaan sellaista aika korkeaa pörinää, miltei surinaa. Ääni oli häijy, veretseisauttava. Jos pimeällä kujalla kuulisin sen takaani, ottaisin jalat alleni. 


Murinan kohteena oli eteiseen jäänyt vaippapakkaus. 


Ajatus on tietysti tärkein. Se olisi voinut olla vaikka miten uhkaava! Siis onko maailmassa ylipäätään mitään arveluttavampaa kuin pahvilaatikot?

(No ainakin noi mun kukkahousut, jotka julkisilla paikoilla vastaantulevien ihmisten katseista päätellen ovat arveluttavuustasolla pahvilaatikoidenkin yläpuolella.)

***

Pakko vielä kertoa ilahduttava juttu tältä päivältä. Matkalla kauneushoitolaan tapasin sattumalta lukioaikaisen ystäväni, jonka olen nähnyt viimeksi vuosia sitten. Halasimme ja sanoin heti, että "Hitto kun meidän piti nähdä nyt kun mä näytän ihan peffasta revityltä (tämä ei ollut käyttämäni termi, oikeasti käyttämääni termiä ei voi kirjoittaa tähän, koska äiti lukee tätä), kun olen menossa kasvohoitoon." 

Hän vastasi, että "Joo, meidän olis pitänyt nähdä eilen, kun silloin mulla oli vielä parta ja näytin ihan Jeesukselta mutta sit ajoin sen ja nyt näytän vaan hattivatilta!"

Hyvät tyypit ovat hyviä tyyppejä vuosia myöhemminkin. 

17.11.2014

Yöaskartelija

Kuten todettua, Benirin tihutyöt ja tuhonnat ovat luonteeltaan sellaisia, että niistä on hyvin vaikeaa olla vihainen – vaikka oikeasti siis onkin ihan hiton vihainen.

Ensiksi kymmenen pisteen vihjekuva aiheesta Mitä täällä on yön aikana tapahtunut?


Mitä hittoa??

Katsotaan vähän lähempää.


Benir on alkanut tutustua tähän saakka systemaattisesti välttelemäänsä huonekaluun. Se on uskaltanut välillä jo kiivetä rahin päälle ja leikkii mielellään sen alla. Tutustumishankkeen loogisena jatkumona sille oli tullut sitten aamuyöllä mieleen, että hei ton yhden napinpäällisen voisi muuten syödä ja mennä sitten takaisin nukkumaan.


Miten tästä nyt sitten pitäisi suuttua? Ja kenelle?


Tällekö?

9.11.2014

Hänen korkeutensa seurassa

Innostuin brittiläisestä kulttuurista käytyäni Lontoossa lapsena. Seuraavan kerran palasin kaupunkiin 12-vuotiaana muistiinpanovälineiden kanssa ja kirjoittelin kiinnostavia asioita ylös. Olen ollut siitä saakka valtavan hurmaantunut etenkin Yrjöjen ajan kulttuurista sekä imperiumin vahvoista kuningattarista ja 1800-luvun synkistä loppuvuosista. Jopa Yrjöjen aikainen muoti jotenkin kiehtoo, vaikka muutoin muoti ei minua kiinnostakaan.

Mutta pakko todeta taas kerran, että eivät nämä silloiset näyttävät kaulukset kyllä tämän ajan siperianhuskyille sovi.



Meillä on ollut aivan älyttömän kiireinen viikko, ja nyt tämä isänpäivä on jotenkin muotoutunut niin, että laumanjohtaja on koko päivän töissä ja lapset yökylässä. Siivosin kaiken seiniä myöten eilen, jotten siivoaisi mitään tänään. Nyt aamulla yritin väkisin lojua sängyssä niin kauan kuin mahdollista. Jaksoin yhdeksään. Sitten musiikkia täysille kaikkiin kerroksiin ja huoneesta toiseen haahuilemista. Ajattelin kokeilla, pystyisinkö olemaan koko päivän sanomatta sanaakaan, mutta olen kyllä sanonut jo kolme kertaa "Ei, Benir!"



Tässä kuninkaallisessa seurassa ajattelin ehkä katsoa jonkun elokuvan, nyt kun sellaista voi tehdä keskellä päivää.

Ja haahuilla huoneissa. Ja keksiä jotain pyykättävää. Siis pakkohan täällä jotain pyykättävää jossain on olla...

Hyvää isänpäivää kaikille iseille sekä isienkaltaisille henkilöille! ♥

3.11.2014

Lemppari

En ymmärrä, miten lapset valitsevat lempilelunsa. Vanhempi omista lapsistani piti pitkään vauvanaan koirien vihreää raajatonta purulelua, jolla oli kissan korvat, pyöreä pää ja piikikäs torso. Hän suhtautui vauvaansa hyvin tunteellisesti, kapaloi ja syötti sitä ja loukkaantui, jos vauvalle naurettiin. Kuopus puolestaan on erikoistunut johtoihin – kaikenlaisiin johtoihin, mutta etenkin laturi- ja antennijohtoihin. Hän pitää niitä kaulakoruinaan tai piiskoinaan.

Kun Benir oli ehtinyt jo syömään useampaa puista huonekalua ja kalustelistaa, laumanjohtajalle tuli mieleen että hei haluaiskohan se vaan jonkun puisen lelun?

Siispä hän toi Benirille eläinkaupasta käsipainon näköisen ja painoisen asian, josta tuli Benirin lempilelu.  Sitä ei esimerkiksi voi kuvata ilman oheiskoiranpentua. 




Ja sit siinä on tietty myös tämä unikaveriulottuvuus: 



P.S.
Keskiviikkona Benir painaa kaksi pallia vähemmän. Jes! Taas on elämääkin suurempaa krapulaa luvassa!