27.10.2014

Maanantai

Nukuin yöllä huonosti. Koska on maanantai, joku teistäkin on varmasti nukkunut huonosti. Sehän voi olla pahimmillaan tosi vaarallista! Esimerkiksi henkilöautoliikenteeseen ei pitäisi olla väsyneenä mitään asiaa (itselläni ei väsyneenä pitäisi olla asiaa myöskään ruokakauppaan, rautakauppaan, tankkaamaan tai Stockmannin keittiötarvikeosastolle, josta ostin viimeksi väsymyspäissäni kahdenkymmenen euron pastakauhan).

Jos ei ole omasta väsymystasostaan ihan varma, kannattaa tarkkailla vaikkapa sitä, nukahtaako olosuhteista välittämättä tosi erikoisiin paikkoihin.

Siis tällä tavalla.


Kohta pitäisi lähteä tuonne myrskyyn lenkille. Ensin täytyy pukea lapset, pyydystää Benir jostain ja irrottaa Koda huonekaluista. 


Tai ehkä odotan vielä hetken.

17.10.2014

Rannalle

En usko tuonpuoleiseen. 

Mutta silti huomaan välillä salaa toivovani, että pääsisin vielä Nidon kanssa rannalle.


Toisaalta elämänkatsomukseni ei jätä minua odottamaan tulevaa, vaan ohjaa muistamaan tarkemmin kaikki menneet hetket.

Kuvat ovat syksyltä 2008. Muistan, että hiekka alkoi olla jo kylmää jalkojen alla. Ja kuinka Nidolle heitetyt kepit loiskahtivat veteen.


Ja juoksevien tassujen äänen rantavedessä. Senkin muistan.

13.10.2014

Pöytäsaaga, osa viisi

Olen yrittänyt piilotella tätä. Ja kyllä, kyllä – tiedän mitä viimeksi sanoin. Mutta puhutaan mieluummin tästä mahtavasta rahiasiasta.


Sohvan alkuperäinen rahi jouduttiin äkillisen ureatilanteen takia heittämään roskiin tänä kesänä, mikä yllättävällä, dramaattisella ja hyvin kriittisellä tavalla vähensi olohuoneen istumatilaa. Aloimme haaveilla valtavan kokoisesta sohvasta, jolle mahtuisi mukavasti vähintään neljä ihmistä ja ainakin kaksi koiraa... Oletteko muuten koskaan katselleet sen kokoisten sohvien hintoja? Löydettiin sattumalta yksi (1) tosi kiva. Sen hinta alkoi kahdeksikolla. Luku ei ollut kolminumeroinen. Se siitä sitten!


No, viime perjantaiaamuna olimme sitten kahdestaan Perobassa, taustalla soi Arctic Monkeysin Arabella ja keskellä liikettä seisoi tämä siperianhuskyn kokoinen sohvan sivuvaunu.


Oikeasti halusin sen siksi, että se on niin älyttömän hieno (ja koska sen päällinen on puuvillaa ja koska sen jalkoihin on sorvattu suuret ruuvikierteet, joilla jalat on kiinnitetty suoraan rahin runkoon), mutta kotona ilmeni että se on myös tosi käytännöllinen ratkaisu. Koda valitsee sen mieluummin kuin sohvan, joten sohvalla on yleensä Kodan verran enemmän tilaa. Lapset katsovat telkkaria mieluiten sillä istuen, joten sohvalla on usein myös lasten verran enemmän tilaa. Jes!


Ainoa ihan pikkiriikkinen ongelma on se, että Benir pelkää rahia. Se kiertää sen luimistellen kaukaa tai epäluuloisena haistelee verhoilun keinonahkanappeja, muttei erehdy rahin päälle.

Sekin on kyllä keksinyt rahille muuta käyttöä.


P.S.
Harkitsen nimeäväni pöytäaiheisen postaussarjan uudelleen "Päättymättömäksi pöytätarinaksi", tämä saagan osien juokseva numerointi alkaa olla jo vähän vaivaannuttavaa.

9.10.2014

Oikeat asusteet

Lapset saivat eilen tuliaisina hiuspannat.

Lapsilla ei ole ennen ollut hiuspantoja, joten niiden käyttökonsepti on heille vielä vähän vieras. Mutta pään alueella niitä ymmärretään kyllä jo käyttää.



Jos tämä olisi tyyliblogi (ja siihen suuntaanhan tämä on näköjään kehittymässä), tässä lukisi että 

huolellisesti valitut asusteet tekevät kokonaisuudesta kiinnostavan ja yllättävän.

3.10.2014

Vähän muillekin

Kun yksivuotiaan lihapullat katoavat lautaselta kirjaimellisesti silmänräpäyksessä, vaihtoehtoisia selityksiä on muutama. 

Aika usein totuus selviää ketsuppijälkiä seuraamalla. 


Yksivuotias on alkanut ojentamaan ruokaansa lusikalla myös viereisiin suihin.