29.5.2014

Ei nimi miestä...

…jollei mies nimeä.

Bénir  [be.niʁ] (ransk.) - siunata, pyhittää


Luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jossa todettiin, että kaikilla on yliluonnollisia tapoja, mutta niitä ei välttämättä osata pitää yliluonnollisina. On lempivaatteita, jotka on pakko pukea päälle tärkeinä päivinä. Viidettoista festarit nähneet kengät, joita ilman ei tule kesää. Rituaaleja sellaisissa tilanteissa, joissa rituaalit tuntuvat tärkeiltä. 

Itse myönnän kaksi: korut ja nimet. Molemmat lapseni ovat saaneet nimet, joiden toivon suojelevan heitä. Vanhempaa tytärtä suojaavat menneet sukupolvet, nuorempaa hänen nimensä minussa synnyttämä mielikuva meren pintaa häikäisevästä auringosta. 


No, koirien nimien kanssa ei ole ollut niin justiinsa... Paitsi nyt, kun tuli tämä viimeisin, joka saapui meille monellakin tavalla vaikeaan aikaan. 

Ystäväni miehen mielestä näytän Kodaa ulkoiluttaessani siltä, kuin normaalikokoinen ihminen taluttaisi karhua. Pidän mielleyhtymästä niin paljon, että ajattelin antaa Benirille karhuaiheisen nimen. Sopiva löytyikin - berin, joka tarkoittaa hollanniksi (naaras)karhua. Tohkeissani lähetin aiheesta viestin laumanjohtajan isoveljelle, mutta kirjoitin sen ensin vahingossa väärin - benir. Hänen mielestään se oli paljon parempi. 

Ja koska yritän välttää tomcruisemaiset tilanteet, joissa lapsen nimi tarkoittaa vahingossa japaniksi taskuvarasta, googletin. Ilmeni, että bénir on ranskaksi siunata


Ja siunannut hän onkin. 

26.5.2014

Kummallista

Kaikki tuntuu vähän kummalliselta. Elämässä on samanlainen sävy kuin Tim Burtonin elokuvissa. 

Viime viikolla löysimme leikkimökistä mustarastaan pesän. Luulin aluksi, että laumanjohtaja on kasannut heinää mökin katonrajaan osana jotakin erikoista projektia. No, ei ollut. Pesässä oli viisi poikasta. Koda mulkoili nurmikollamme matoja tonkivaa emoa.

Kävimme mökillä. Yöllä kuuntelin terassilla hiljaisuutta, joka aamunkoittoon mennessä yltyi lintujen mielettömiksi konserteiksi.


Takaisin palatessamme muut poikaset oli jo häädetty pesästä, mutta kaksi oli pudonnut leikkimökissä säilytyksessä olleeseen ämpäriin - jossa oli saha pystyssä. Saha nostettiin varovasti pois ja ämpäri kipattiin. Jalkojensa varassa huojuvat poikaset uskaltautuivat ulos hitaasti. Sitten nekin olivat poissa, ja kaikki leikkimökissä ollut linnunkakan peitossa. Piti kunnostaa mökki tänä kesänä sisältä, mutta nyt se täytyy tehdä ehdottomasti. Se on jo tyhjennetty tavaroista ja pesty painepesurilla. Nyt tuuletellaan.


Palasimme mökiltä tulikuumaan kaupunkiin ystäväni yllätysjuhlien takia. Syntymäpäiväsankari haettiin töistä mököttämästä ja tuotiin juhlapaikalle pipo silmillä. Hänen liikutuksestaan ja vilpittömästä onnestaan saan varmasti voimaa vielä pitkään.


Mökillä kaikki oli vähän kummallista, aivan kuin olisimme olleet siellä ensimmäistä kertaa, tai jossain kokonaan uudessa paikassa. Nidoa ei missään tapauksessa voinut missään tilanteessa pitää vapaana, mutta Koda ei halua lähteä mihinkään. Eikä Benir tietenkään.


Koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä pitkin rantakallioita ja uivat ulapalle päin. Tai Koda ui, Benir juoksi ensimmäistä kertaa rannalle päästyään suoraan mereen, muttei sen jälkeen enää uudestaan.


Tuon kuvassa näkyvän Indiana Jones -henkisen henkilön pikkusisko oppi eilen kävelemään, aivan yhtäkkiä. Olin tutkimassa pesemääni leikkimökkiä ja luulin yksivuotiaan konttaavan perässäni olohuoneesta ulos terassille, mutta kun käännyin katsomaan, hän seisoikin yksinään keskellä terassia ja tapaili pieniä askelia. Laskeutui terassilta alas nurmikolle ja jatkoi matkaansa.


Viime yönä en saanut unta. Katsoin koiranpennun kanssa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ja söin raejuustoa. Puolenyön jälkeen kävimme kahdestaan ulkona. Nidon lähdön jälkeen olen vältellyt yölenkkejä, sillä ne olivat minun ja sen juttu aivan alusta saakka. Beniristä on tullut Nidon värinen ja sillä on paljon samoja tapoja (nenäliinat, kepit, kaivaminen, tietty tuoli, jotkut äänteet ja eleet), ja hetken minusta tuntui siltä kuin olisin ollut ulkona pienen Nidon kanssa. Nidon pentuaikana - melkein kahdeksan vuotta sitten - elämäni oli tosi erilaista kuin nyt. Vaikka en haluaisi sitä aikaa takaisin, mieli joutuu kuitenkin pinnistelemään ymmärtääkseen, että siitä saakka mukanani kulkenut henkilö on nyt jäänyt ajan taakse.

Pyyhin silmäkulmiani pimeässä.


Sain pitkäaikaiseen hoitoon kaksi viherkasvia. En muista, milloin meillä olisi viimeksi ollut jotakin muita kasveja, kuin leikkokukkia maljakossa tai ruohoa takapihalla. Yritän hämätä itseäni ja hoitokasvejani asennoitumalla tähän ammattilaisen ottein. Tänään mennään hakemaan uudet ruukut. Ja toinen asia: teen olohuoneeseen uutta pöytää. Joo, joo, taas. Aiheesta lisää myöhemmin. Nyt on lähdettävä lenkille miettimään sitä, miten lämpötila voi huomiseen mennessä laskea yli 20 astetta. Eikö sekin ole vähän kummallista?

19.5.2014

Pentuasuste

Edellisessä kommenttiosiossa puhuttiin siperianhuskyjen rotulinjoista. Oikeasti siperianhuskyista ei tarvitse tietää muuta kuin se, että niitä on kahdenlaisia:

Niitä joilla on pentuina silmälasit
Ja niitä joilla ei ole

Me harrastamme pelkästään silmälasipäisiä. Koska siis… koiranpentu silmälaseilla….


Nidolla (kuvassa alle puolivuotiaana) oli tällaiset hipsterilasit. Aika suuret, ehkä vähän liioittelevatkin. Kuitenkin kengurukorvien kanssa oikein hyvin yhteensopivat.


Kodalla oli aurinkolasit. Suureksi pettymykseksemme se luopui niistä tosi nuorena. 

Benir on yllättänyt! Sillä on autenttiset harrypotter-lasit - sangat keskeltä poikki. 


Henkilökohtaisella bucket listilläni: tavata siperianhuskypentu, jolla on monokkeli. On sillä bucket listillä kyllä muutakin. Mutta tämä monokkeliasia on aika korkealla.  

15.5.2014

Huonosti

Tiedetään, tiedetään. Yleisö on toivonut, että julkaisisin materiaalia mahdollisimman usein ja mieluiten lähinnä koiranpennusta. Tekosyy sille, ettei sitä ole viimeisen viikon sisällä tapahtunut kertaakaan, on se, että olen kipeä.

Oikea syy on se, että ilmeisesti hyvän kuvamateriaalin saaminen tästä nimenomaisesta koiranpennusta on joko vaikeaa tai mahdotonta. Benir näyttää kaikissa siitä otetuissa kuvissa siltä, että sillä on asiat huonosti.


Korvat huonosti.


Tuolit huonosti.


Vartalon keskiosa huonosti.


Suunta huonosti.


Autossa huonosti.


Kaatosateessa huonosti.

Hyviä kuvia tulee ainoastaan sattumalta, ja niissäkin syödään ihmisiä.

8.5.2014

Vähän jännittää

Meillä soi musiikki yleensä koko ajan (ja aika kovalla…). Joku itkee, yksi konttaa, vieraita ramppaa ovesta sisään ja ulos, töistä tullaan keskellä yötä ja unissakävelijöitä harhailee ympäriinsä. On helistimiä, marakasseja, puupilli, huuliharppu, ukulele ja emäntä, joka tulkitsee mielellään musikaaleja. Niin, ja sitten on myös moottoripyörä, korkea auto, polkupyöriä, lastenrattaat ja taloyhtiöllinen lapsia, jotka juoksevat kiljuen kohti.

Näiden kaikkien asioiden kanssa Benir on ihan sujut - mutta imuri sitä vielä jännittää vähän.


Tai niin olen ainakin päätellyt siitä, että imurin käynnistyessä se luikkii aina vaivihkaa jonkun kainaloon.

4.5.2014

Veljeytymisiä

Ensimmäisenä päivänä Koda teeskenteli, ettei Beniriä ole olemassa. Kolmantena aamuna puistossa Koda suostui ensimmäistä kertaa haistamaan Beniriä - etäältä ja vähän kuvottuneen näköisenä, mutta kuitenkin. 


Sen jälkeen ne ovat edenneet nopeasti jokseenkin veljellisiin väleihin; pienempi raivostuttaa isompaa, muttei liikaa (paitsi öisin, jolloin Kodaa leikkimään herättelevä Benir raivostuttaa Kodaa todella, todella paljon.)


Oman elintilan jakaminen lähelle tunkevan pennun kanssa on Kodalle täysin uutta, sillä Nidosta sen piti pysyä etäällä. Se on uudesta tilanteesta sekä otettu että ärsyyntynyt. 


 

Odotan eniten sitä, että ne alkavat juosta yhdessä (sitten, kun Benir ei enää pelkää täysiä juoksevaa Kodaa), sillä yhdessä juoksevien koirien seuraaminen etäältä on parhaita juttuja mitä tiedän.

Muita hyviä juttuja: yhdessä löhöävien pentujen seuraaminen etäältä.


(Huom. lähestyvä henkilö.)