25.2.2014

Maata näkyvissä

Hurraa! Asfaltti on kuivaa ja uudet lenkkarit ovat vadelmanpunaiset! Ymmärsin (eilen Intersportin kenkähyllyn edessä), että sitä voi samanaikaisesti sekä olla vakavastiotettava aikuinen että pukeutua vaaleanpunaisiin kenkiin.


Testasimme kengät äsken Kodan kanssa. Hölkkään niillä aivan eri rytmissä ja muutenkin erilailla kuin edellisillä lenkkareilla. Johtuu ehkä väristä! Askel on kepeä kuin barbiella!

Yritän muistaa aina välillä kuvata lapsia sillain oikeesti. Tosi usein kahta onnistunutta kuvaa kohti kamerassa on kymmenen tällaista, joissa näkyy imuri tai ohittava siperianhusky, tai sitten tarkennus on keittiössä (toisessa siperianhuskyssa).




Se kameran laturi löytyi yllättäen laturilaatikosta. Olin kuulemma henkilökohtaisesti pyytänyt laumanjohtajaa toimittamaan sen sinne viipymättä. Ei minkäänlaisia muistikuvia.

20.2.2014

Muutama asia

Tämän hetken olennaiset ovat tässä.


Tuosta kynttilästä kuuluu ritinä, luulin aluksi valmistusvirheeksi. Tarkemmin kuunneltuna ja tosi hyvin keskittymällä voi melkein kuvitella istuvansa (kermatoffeelta tuoksuvan) takan edessä.

Pilli (jota lapsi sanoo pyllypipaliksi eli pillipiipariksi) on vanhemman lapsen tämän hetken lempilelu. Se lennätettiin Brasiliasta. Lempilevykseen hän valitsi eräänä iltana (minun poissaollessani, eli ihan turha syyttää mistään painostamisesta!) tuon Sinatran.

Olen ilmeisesti yhtäkkiä laihtunut n. 500 grammaa lähinnä vasemman käden sormista ja pelkään sormusten tippuvan. Jätän niitä ympäriinsä lojumaan ja välttelen ajatusta siitä, että ne pitäisi luovuttaa pariksi viikoksi korusepälle.


Ja sitten on Nido. Hän esiintyy tällä kerralla vähän incognito. Koda murisee eteisessä unissaan (sen kuuloisena, että on varmaan pahiksena jonkun toisen painajaisessa) ja laumanjohtajalle selvisi jo näin kello 14:51, että tänään on torstai.

Jollain tavalla pakka on nyt vähän levällään.

Ja olen hävittänyt kameran laturin jonnekin. En hävitä ikinä mitään! Piru vie!

13.2.2014

Vähän haastavaa

Lattianrajassa kuvaaminen on meillä taas vähän haastavaa.





Mutta kyllähän näissä oikeastaan jo näkyikin kaikki olennainen: sikahieno seinähylly, mysteerisairaudestaan toipunut siperianhusky ja yhdet törkeän siistit sydänhousut (jotka toivon Marimekon ottavan tuotantoon koossa 36-38. Ja mikäli joku Marimekolla lukee tätä, haluaisin myös sen poikien raidallisen sadetakin koossa 34. Kiitti!).

6.2.2014

Välikevennys

Hyvät naiset ja herrat,

Tähän väliin otamme nyt välikevennyksen.





Noniin. Kyllä kaikki vielä järjestyy. Niin kauan kuin on henkilöitä, jotka heräävät keskeltä olohuonetta kyllästyneen mureenan näköisinä, niin kauan on toivoa.

3.2.2014

Hiljaista

Kamala viikko. Eri syistä eri ihmisille, mutta meille etenkin siksi, että Nido on sairas.


On käytetty lääkärissä. On saanut lääkkeitä. Mutta jokin on vieläkin todella pielessä, eikä kukaan tiedä, miksi.

En uskalla jättää sitä hetkeksikään yksin - edes eri kerrokseen. Alan mökkihöperöityä. Laumanjohtaja lähtee huomenna yöksi pois ja se vähän jännittää.


On hiljaista ja kaikki on paikoillaan.

***

On kaksi minulle täysin vierasta henkilöä, joiden perään olen itkenyt, vaikka muuten en oikein vieraista ihmiskohtaloista liikutukaan.


Sinatran kuolemaa huutoitkin hysteerisesti. Olin ala-asteella. Äitiä naurattaa se edelleen, minua ei vieläkään. 

Hoffmanin kuolemaa nyyhkytin eilen salaa itsekseni. Ja sitten ihan vähän uudestaan tänä aamuna. Etenkin Capote on minulle tärkeä elokuva, koska Kylmäverisesti on yksi lempikirjoistani. 


Joten, Philip, toivon sinulle rauhaa ja hiljaisuutta. Ja että tämä meidän hiljaisuus jo loppuisi.