15.9.2014

Siperiamobiili

Laumanjohtaja pitää laitteista. Häntä kiinnostavat oikeastaan aivan kaikenlaiset asiat, joilla on jonkinlainen koneisto tai mekaniikka, mutta aivan erityisesti sellaiset laitteet, jotka liikkuvat itse eteenpäin tai joiden kyydissä ihminen voi liikkua eteenpäin (paitsi jos laitteella on neljä pyörää, nelipyöräisistä asioista hän ei pidä).

No, kun olimme huhtikuussa hakemassa Beniriä kotiin ja painin koiranpentujen kanssa ympäri kasvattajan pihaa, kasvattajan puoliso esitteli laumanjohtajalle laitteitaan. Jotenkin se sitten eskaloitui siihen, että meille ostettiin sieltä koiranpennun lisäksi tämä tällainen vihreä pyöräasia. 


Harhaluuloni oli, ettei pyörää käytettäisi ikinä, koska olemme tottuneet juoksemaan ja pyöräilemään koirien kanssa. Laumanjohtajan harhaluulo oli, että potkupyörällä olisi helppo juoksuttaa koirat


Potkupyörä on kyllä helpompi kuin polkupyörä, koska sen kanssa ei voi tulla oikein mitään ongelmatilanteita, ja koska etenkin tämä potkupyörä on tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen. Pyörän edessä on pitkän varren päässä metallilenkki (näkyy tuolla vasemmassa yläkulmassa), jonka läpi remmi ohjataan ja joka siis pitää remmin kaukana pyörän pinnoista. 


Laumanjohtajan mielikuva oli ilmeisesti se, että hän seisoo kyydissä ja katselee maisemia, kun koirat vetävät hänet lenkin kautta kotiin, mutta hänen hikoiluasteensa potkupyörälenkin jälkeen onkin yllättäen luokkaa läpimärkä.


Benir on oppinut juoksemaan Kodan rinnalla vasta viimeisen parin viikon aikana, koska ulkona on vihdoin niin viileää että siellä voi asioida myös juoksutarkoituksissa. Se on tämän myötä oppinut myös taidon, jota olen yrittänyt opettaa sille koko kesän: juomaan pullosta. Tähän asti sitä on jotenkin jännittänyt se, miten hurjan kovaa vauhtia vesi pullosta poistuu.

Nyt jännittää enää kaikki maailman valjaat. 

18 kommenttia:

  1. Ooooo, kickbike! Mä haaveilen tuollaisesta ja varmasti ostankin sitten neljän vuoden päästä, kun valmistun tulevaan ammattiini ja palkkani kasvaa huomattavasti kaupan alan naurettavista palkoista... Toivottavasti vetokoira on vielä silloin iskussa. :D Pyöräilykin on ihan ok, mutta kickbikessa viehättää juurikin ajatus siitä, että sillä ei voi kaatua tai tapahtua muutakaan erityisen vaarallista. En ole kylläkään ikinä ko. härveliä kokeillut, en koiralla enkä ilman, joten voi olla, että minullakin on jonkinlaisia harhaluuloja aiheesta.

    Mutta voi tuota alimman kuvan valjasjännitystä - onpa se surkeana. :( Unohtuvatko valjaat, kun Benir pääsee ulos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No unohtuu! Sehän unohtaa ihan kaiken heti kun ulko-ovi avataan :D Se on oppinut ton valjaiden jännittämisen Kodalta, joka SYVÄSTI inhoaa kaikkea päälle puettavia asioita.

      Joo, kaikki tämmöiset välineet on kyllä uutena sairaan kalliita. Tämä oli käytetty ja kunnostettu ja 150€, mikä oli kyllä ihan kelpo hinta. Välinesaralla haaveilen sellaisesta isosta polkupyörästä, jossa on edessä kiinteä, iso puulaatikko pieniä matkustajia varten. Se olisi varmaan sairaan raskas polkea yksin, mutta ehkä vetokoira-avulla... Ja niidenkin hinnat on nelinumeroisia. Ja missäs hitossa sellaista sitten säilyttäisi? Taloyhtiön muut asukkaat varmaan repeäisivät riemusta, jos tungettaisiin sellainen pyörävarastoon.

      Poista
  2. Voi reppanaa :D Muistan, kun ensimmäistä kertaa laitoin viisikuukautiselle bortsulleni valjaat päälle. Se jähmettyi suolapatsaaksi, eikä voinut liikauttaa yhtäkään tassua. :D Kyllä se siitä onneksi "virkosi", kun ryhdyttiin leikkimään.

    Tuo kickbike olisi kyllä sairaan makea! En olekaan tullut aiemmin ajatelleeksi miten kätevä se olisi koiria lenkittäessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tapahtuu kanssa virkoaminen kyllä sit lopulta! Jostain syystä Kodallekin on jäänyt syvä inho kaikkia valjaita kohtaan, vaikka se käyttää niitä kaikki talvet. Sen ihan ensireaktio valjaisiin oli kyllä aikoinaan niin jäätävä, että tajusin heti siitä että tässä saattaa olla pitkäkestoisia asenneongelmia edessä :D

      Poista
  3. Haluan korjata edellisten kommenttien harhaluuloa: Kickbikellä voi kaatua, varsinkin jos koira hyppää kesken kaiken hiiren perään ojaan ja emäntä kiskaisee etu- ja takajarrut lukkoon säikähtäessään! Koiran kanssa remmi pysyi löysällä koko tapahtuman ajan, mutta emäntä kompastui omaan näppäryyteensä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kaatunut meidän koirien kanssa yhteensä ehkä viisi kertaa niin, että oon kompastunut omiin jalkoihini. Remmit toisessa kädessä löysällä rymähdän maahan, ja koirat edessä kääntyy ihmeissään (Nido ärsyyntyneenä) katsomaan… Pitäis olla kypärä lenkkeillessä! Kun ei koskaan voi tietää, milloin omien jalkojen määrä tulee itsellekin yllätyksenä!

      Poista
  4. Vinkkivitonen, että pue koirille valjaat ja ruoki ne valjaat päällä ;) ja sitte valjaat pois. Ajan kanssa valjaista jää vaan positiivinen mieli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun en haluaisi, että ne luulisivat valjaat päälle saadessaan saavansa ruokaa :D Safkallahan ne saisi kyllä opetettua vaikka lentämään.

      Poista
  5. Alimman kuvan pystykorva on söpö, melkein alakorva. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, siinä lähestytään jo alakorvaisuutta.

      Poista
  6. Siis mun on aivan pakko saada just joku tuommonen härveli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Tai siis mä en ole vielä uskaltanut kokeilla (toi koulutusvaihe vaatii ilmeisesti jonkun verran käsivoimia, ja mullahan ei käsissä ole mitään lihaskasvustoa), mutta mies kyllä suosittelee! Tänään oli koirien ruokinta-aikaan vähän kiire, joten kävivät potkupyöräilemässä vajaat kuusi kilometriä puolessa tunnissa. All problems solved.

      Poista
  7. Meillä koirat näyttää samoilta kun niille pukee valjaat, mutta ällötys unohtuu siinä sekunnissa kun lähdetään matkaan :) kickarilla mekin mennään ja samaa varoittelen kuin joku muukin täällä: itse olen kerran lentänyt pahahkosti sarvien yli kickarin kanssa koska yllättävä pupu. Sen jälkeenkin on ollut ajoittaisia pyrkimyksiä kohti ojassa räpiköiviä lintuja, mutta enää en lennä: taika on pitää paino tiukasti (ja epäilemättä ajoittain naurettavan näköisesti) takapuolen päällä kun vauhti yhtään kasvaa. Ja siitä vain kokeilemaan: itse en koe homman vaativan erityisen hirmuisesti käsivoimia, ainakaan oikean jarrutustekniikan hiffaamisen jälkeen (reilu takanoja, peppu alas ja koko kropan paino mukaan). Siperianmobiili on yksi syksyn hauskimmista jutuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nää oli tosi hyviä vinkkejä! Olen aloittanut jo näiden avulla aktiivisen mielikuvaharjoittelemisen :D En kyllä lähde tuon vehkeen ja tuon siperiankakaran kanssa yhtään mihinkään ennen kuin mies on niiden kanssa kohdannut kaikki mahdolliset vaaratilanteet ja raportoinut niistä mulle...

      Poista
  8. Siperiansaksalainen on aina rakastanut "henkseleitään", eli valjaita. Sitä kiekumisen, mölyämisen ja hääräämisen määrää ei äkkiä usko, kun isäntäväki edes koskee valjaisiin.

    Mutta sitten tuli eräs joulu. Olin hankkinut haukulle vetovaljaat ja aisat. Kiinnitin laitteiston haukkuun ja lähdin kiikuttamaan sitä perheen eteen. Matkalla hämmästelin miten se liikkuminen yhtäkkiä oli niin kauheaa; oliko valjaat huonosti? Pelkäsikö se aisoja? Teki nelitassuseisauksia ja yritti juosta aisojen alta karkuun. Hetki meni päätä raapiessa, kunnes haukku taas nytkähti eteenpäin ja yhdellä syyttävällä mulkaisulla kertoi minulle, mistä kiikasti: se oli ne aisoihin kiinnittämäni jouluhenkiset kulkuset! Olin verisesti loukannut herran itsetuntoa sekoittamalla sen erheellisesti poroon. Irrotin kulkuset ja kas, vetäminenhän oli oikeastaan aika kivaa. Opin kerrasta, ettei siperiansaksalaista tule sekoittaa muihin lajeihin, se on loppujen lopuksi kovin herkkä itsetunnoltaan. Valjaat ovat myöskin ainoa asia, mitä herralle sopii pukea päälle. Kaikesta muusta noustaan avoimeen kapinaan.

    On muuten valloittavat nuo samanlaiset mustat täplät Benirin ja Kodan hännissä ^^ TV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei mikä epäinhimillinen rikos kunniaa kohtaan! Ihme että koskaan sait anteeksi.

      Koda on nyt valjasvihassaan siirtynyt siihen vaiheeseen, että se ei haluaisi että niitä puetaan päälle, mutta ne lakkaavat ahdistamasta sitä heti kun ne on puettu päälle. Kodaa harmittaa siis nimenomaan se pukeminen, mikä on ehkä vähän epäloogista… Ei sillä etteikö Kodalla olisi oikeus olla epälooginen. Tietty on.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen härveli... mahtaako olla painoltaan kevyempi kuin pyörä? Olen miettinyt jotain tämän kaltaista kevääksi kun treenikausi taas alkaa. Onko tämä miten herkkä koiran tekemille äkkinykäyksille? Just eilen totesin, että kymmenkiloisesta whippetistä löytyy melkoisesti voimia kun neljän peuran lauma tuli iltalenkillä vastaan ja koiraneiti meni ihan pähkinöiksi moisesta saalismäärästä.

    Terveisin, edellisen whippetin ja pyörän kanssa pöpelikköön päätynyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On painoltaan kevyempi kuin pyörä. Kaikki tuo paksu musta remmi joka noissa kuvissa näkyy, on joustavaa, joten se tasottaa omalta osaltaan jonkun verran äkkinykäyksiä. Lisäksi toi metallilenkki jonka kautta remmi ohjataan, kääntyy sivuilla. Miehen mielestä äkkinykäykset eivät ole ongelma ja hän pujottelee kuulemma ihan näppärästi koirien kanssa ruuhka-aikaan tossa meidän lenkkeilyvaltaväylällä :D TOSIN, minusta hän on pätevä arvioimaan tota vasta sitten kun eteen on tullut pupu-, peura- tms. tilanne.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.