4.9.2014

Hovimestari

Koirarodun valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota koiran käyttötarkoitukseen. Yksi olennainen asia on se, onko perheessä tai tuleeko perheessä jossain vaiheessa olemaan lapsia tahi muita viikinkityylisesti syöviä henkilöitä.


Mikäli vastaus on kyllä, suosittelen koiria, jotka ovat vähintään ruokapöydän korkuisia.




Kannattaa tietysti myös varmistaa, että kieli on sopivaa pituutta, eli mallia lehmänkieli.

19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hän on tahattomasti koominen henkilö!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mieti miten me nauretaan joka kerta, kun lehmänkieli ilmestyy paikalle siivoamaan jälkiä. Se on aika jäätävää etenkin silloin jos muut vielä syö pöydän ääressä :D

      Poista
  3. Aws. :D <3 Saavatko astiat muuten nykyään olla pöydällä rauhassa vai onko Koda ottanut Nidon paikan muistuttajana? Vai kouliko Nido perheensä niin hyvin, etteivät astiat enää jää ruuan jälkeen hetkeksikään pöydälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Nido koulutti meistä niin siistejä niin nuorina, että sen opettamat tavat ovat lähtemättömästi iskostuneet meihin molempiin.

      Viime lauantaina kun koirat ja lapset olivat hoidossa ja tulimme yöllä juhlista pikaruokalan kautta kotiin, suunnittelimme jättävämme syömisen jälkeen roskat olohuoneen pöydälle koko yöksi. Mutta en sitten pystynytkään siihen. Mies nauroi mulle.

      Oli muuten ihan kamalaa nukkua kotona ilman koiria, laskeskelin tuossa että mun edellisestä koirattomasta kotiyöstä on n. 11 vuotta. Seuraava sitten 2025!

      Poista
    2. Ai, oikein suunnittelitte jättävänne roskat niille sijoilleen? Meillä sitä ei erityisesti tarvitse suunnitella... ne vaan joskus jäävät....OP

      Poista
    3. Meillä ei myöskään jää ikinä lelut lelukorin ulkopuolelle tai kengät muualle kuin kenkäkaappiin (siis silloin kun poistumme paikalta). Nido koulutti ihmisensä niin hyvin <3

      Poista
  4. Kuva demonstroi hyvin myös pallonivelniskan monikäyttöisyyttä. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Se on aika kätevä, ei tarvitse vartalon suuntaa valitessaan vielä tietää, missä kaikissa asennoissa aikoo päätään pitää. Vastaava ominaisuus ratkaisisi monessa ihmiskodissa television sijoitteluun liittyviä ongelmia.

      Poista
  5. Kyllä! Siivouspalvelu husky & husky on tosi tehokas: mä mm. aina vieraissa paikoissa ihmettelen leivänmuruja lattioilla. Sitten muistankin jo miksi meillä ei ole :D Ihan superkätevää. (Paitsi esim. silloin kun leivän päältä katoaa kinkut ja juustot. Meille ei olla näin härskejä, mutta äitini olis joskus vähän varomaton ja meni kääntämään selkänsä...) Siistiksi on opittu meilläkin: ei jää ruuat lojumaan pöydille. Tai jos jää, on pari avuliasta siivoajaa pian korjaamassa asian.. vähän niinkuin hain evät, ilmestyy pari häntää aina pyörimään pöydän lähettyville (lisää tähän kohtaan Tappajahain teemamusiikki ;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi leivänmurujen ihmetteleminen on mullekin tuttua :D Just joku sanoi haaveilevansa sellaisesta keittiökaappien alasokkeliin asennettavasta imuriaukosta, ja mä olin ihan että MIHIN SELLAISTA MUKA VOI TARVITA?!?! Mut ainiin joo, kaikilla ei ole näitä luomuimureita...

      Meillä ollaan taas siinä vaiheessa, että lapsi on oppinut juuri syömään itse ja tajunnut samalla sen, että hän voi samalla tyylillä syöttää myös vieressä päivystäviä huskynpäitä. Tämä on merkittävästi lisännyt liikehdintää pöydän ympärillä.

      Poista
  6. ;D kiitos nauruhetkestä! Meillä vasta opetellaan tähän "älä-jätä-mitään-pöytien-reunoille" -elämään. Opettajana toimii kelpie, joka on ollut jonossa ensimmäisena, kun kieltä (sekä korvia ja tassuja) ollaan oltu jakamassa. Parin pienen terrierin jälkeen onkin ollut hyvä, että opettaja on tehokas :)
    -Lellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, aivan varmasti oikein tehokas opettaja <3 Olen miettinyt että oppiikohan korkean ja ahneen koiran opettamasta siisteydestä joskus pois, jos siirtyy vaikka matalampiin eläimiin? Itse siis luulen että ei opi, tajusin ylipäätään vasta aivan hiljattain, että TODELLA suuri osa siisteydestäni on Nidon aikaansaannosta.

      Poista
  7. Päivän naurut, kiitos! Mahtava kuvasarja!

    VastaaPoista
  8. Ei pidä ollenkaan aliarvioida matalampia koirarotuja. Parinkymmenen labradorinnoutajavuoden jälkeen vanhemmilleni tuli mäyräkoira. Opeteltiin siihen, että keittiön tasolle uskaltaa jättää hetkeksi juuston ja muut tarpeet eikä ole pelkoa, että jonkun ahneen nelijalkaisen pokka saattaa pettää ja juustokimpale hävitä. No, edelleenkään ei tuo matala yllä keittiön tasoille, mutta pääsee kyllä puusohvan tai ulos työnnetyn tuolin kautta ruokapöydälle. Kerran kun mäyräkoiran sinnikkyys oli omistajilta unohtunut, oli pöydältä hävinnyt pasteija, kerran maisteltu juustotarjottimelta erilaisia juustoja ja kerran ripelletty auki (ja syöty, onneksi ei käynyt kuinkaan!) pieniä foliopäällysteisiä suklaamunia narsissiasetelman seasta.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.