28.7.2014

Kuuma

Ystävämme asuvat ylimmässä kerroksessa, josta on 270 asteen näkymä asuinalueen kattojen ylle. Näin kesäisin sillä on hintansa - tänään heillä oli ollut iltayhdeksältä 33 astetta lämmintä.


Laumanjohtaja palaa huomenna töihin ja harkitsen pakenevani lopun porukan kanssa mökille. Haluaisin näin kuumalla vain avata oven, huutaa "MENKÄÄ!", ja sitten katsoa kuinka kaksi laukkaavaa koiraa ja kahdet pienet jalat rynnivät rannalle. Ottaisin Ernest Hemingwayn ja tyynyn mukaan ja laahustaisin perässä. Iltaisin laittaisin lapset ja koirat riviin, pesisin rantahiekat varpaidenväleistä, hiuksista ja korvien takaa ja päästäisin kaikki halukkaat yöksi viereen.

Tai sitten joku karkaisi juuri siihen mökkinaapuriin, jossa on koirapelkoinen rouva. Tai tippuisi taas laiturinnokasta kylki edellä veteen. Ja kun on niitä kyitäkin. Ja punkkeja! Ja kaikki maailman vaarat! Ja entä jos en saakaan nukuttua? Tai entä jos kukaan muu ei nuku? Entä jos Koda syö taas niin paljon heinää että se pitää päästää yöllä terassille oksentamaan? Ja sitten kuuraan terassia, pelkään pimeää yötä ja mietin, miksi en jäänyt kotiin.


Jotkut pohtivat, uskaltavatko lähteä liftaamaan maailman ympäri, ja minä mietin tätä.

Mutta päätös on oikeastaan molemmissa tapauksissa sama: pitää vain päättää, haluaako tietää kuinka käy.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tällä kertaa "rohkea" siirsi rokan syömistä ja lähtee täysivahvuisen lauman kanssa matkaan myöhemmin! Sopivasti sen seuraavan megahelleaallon alta pois...

      Poista
  2. Jokainen pohtii sitä mikä on itselle ajankohtaista..:)) Terve menoa mökille!

    VastaaPoista
  3. Turha pyytää apua!
    Tiedät jo sisimmässäsi mitä halauat.
    Voi että mikä koira!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on varsin hurmaava kyllä. Melkein Kodan korkuinen jo.

      Poista
  4. Suden hetken pitkäaikaisena fanina rohkaistun nyt ottamaan ensi kertaa kontaktia.
    Törmäsin moiseen interwebin ihmeellisessä maailmassa, enkä voinut olla ajattelematta että teidän kotitauloudessanne saattaa olla kysyntää luoville tavoille käyttää siperialaishenkilöiden karvoitusta.

    http://twistedbeans.com/2014/07/thats-husky-puppy-husky-toy-either-think-much-much-stranger/

    Viilentäviä tuulia paahteen keskelle! Minttu. =:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis luovia karvankäyttötapojahan ei voi olla koskaan liikaa! Aina imuria (sellainen pölypussiton) roskikseen tyhjentäessä mietin, että voisikohan tällä ehtymättömällä luonnonvaralla ratkaista jonkun yleismaailmallisen ongelman… Ehkä ekologisen rakentamisen saralla? Mahdollisesti… seinäeristyksen osa-alueella?

      Kiitos kommentista, hienoa että rohkaistuit <3

      Poista
  5. Seinäeristystuottajaksi ryhtyminenhän on varsin mainio ajatus! Itselleni pulpahti mieleen ekologista rakentamista ajatellessani jossain Aasiassa sijaitseva lilliputtivaltio, joka on katoamaisillaan ilmaston lämpenemisen vuoksi. Lähettäkää sinne muutama imurillinen siperialaista luonnontuotetta, jonka avulla voitaisiin rakentaa perusta ainakin muutamalle kelluvalle lähiölle. Koska lähituotanto on niin kovin hip ja pop kannattaa myös harkita paikallisten Martta- ja muiden harrastekerhojen muistamista käsityötarvikkeilla. Varo vaan, kohta teiltä viedään karvat käsistä! (Kunhan ei selistä!)
    Rapsutukset kaunisturkkisille! Minttu =:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä karvamäärällä kelluttaisi kyllä hyvin esim. Australian! Todella, todella toivon että joku tulisi viemään karvat suoraan selistä. Eräs nimeltämainitsematon henkilö päätti irrottaa pentuturkkinsa jo nyt ja pehmeää haituvaa leijuu ihan kaikkialla.

      Välitän rapsutukset eteenpäin <3 Kiitos, Minttu! Kiva tietää, että olet siellä :)

      Poista
  6. Kiitos oivallukseen saattamisesta. Tajusin nimittäin, että syy siihen, miksi matkustan niin huolettomasti tottakai-uskallan-mitä-vaan-haluan -asenteella johtuu aika isoksi osaksi siitä, ettei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään.

    Psst, ja onpas komeita kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sun matkustelemista ajatellessani miettinytkin just sitä, että mä en voisi i-ki-nä! Mutta ei tämä muista johdu. Olen sellainen... kotipesässä kyyhöttäjä.

      Nuo velvollisuudet vaikuttavat muuten rohkeuteen kahdella tavalla, joista toinen tuli esikoisen syntymän jälkeen yllätyksenä. Ensimmäinen on tietty toi, että kun on henkilöitä vastuullaan, ajattelee heidän kaikkien etua aina ensin.
      Mutta se yllättävämpi puoli on se, että myös omasta turvallisuudestaan on paljon kiinnostuneempi kuin ennen ja riskinottokyky on laskenut pakkasen puolelle. Arvostaa ja suojelee itseään, kun on joku, joka tarvitsee omaa suojeluani.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.