10.6.2014

Suosikki

Kaikista imartelevin suosio on sellaista, joka ylittää lajirajat. Huhtikuun lopulta lähtien olen - nimeltämainitsemattoman henkilön sinnikkään vakuuttelun seurauksena - alkanut uskoa olevani maailman kaikista merkittävin, erehtymättömin ja viehättävin henkilö. 

Suosio tulee ylitsevuotavasti ja kaikissa tilanteissa. 

Kun istun alas kotona:


Kun istun alas mökillä:


Kun yritän lukea lehteä:


Kun olen rasvannut jalat:


Kun katson telkkaria:


Kun olen ajatellut nukkua:


Lisäksi minulle osoitetaan spontaani serenadi aina kun tulen kotiin, alakertaan, toisesta huoneesta, suihkusta, postilaatikolta, takapihalta tai lattialle istumaan.

Laumanjohtajan mielestä tulen katumaan imarreltua suhtautumistani sitten, kun Benir on tuplannut painonsa ja voimansa ja säntää edelleen riemuiten syliini. 

Minun mielestäni laumanjohtaja voisi ottaa mallia. Ainakin serenadiasiassa. Syliin en sitä kyllä ota. 

38 kommenttia:

  1. Hahh, ottaisin tollasen nassun häiritsemään lehden lukua anytime ! Ja nukkumaan viereen just noin. Ja juoksemaan päin, vaikka fiilis olis ku villiintyny sarvikuonolauma tulis päin. Ehkä mä oon vaan liian perso moiselle imartelulle...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon kyllä aika perso... Oikeasti eniten häiritsee se, kun yrittää keskustella jonkun kanssa sohvalla ja Benir tulee touhottamaan syliin. Nyt se on sentään lopettanut sen, ettei enää tule riemuitsemaan olemassaolostani myös silloin kun kumarrun laittamaan kenkiä.

      Benir myös mielellään pyörittelee kuonoaan mun hiuksissa ja etenkin näykkii nutturaa.

      Poista
  2. On se vaan niin kivaa olla suosittu! Ihana napakettu <3 Minun veikkaus on, että kun Benir kasvattaa sitä massaa, on suosikkina olo vielä ihanampaa! Mieti nyt, pehmoinen jättimäinen syli, joka ottaa aina vastaan :) Voiko olla jotain parempaa?

    Terkuin suosikkimamma Krista ja Sumu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan ole mitään parempaa! Mähän sanoin joskus (sulle?), että Koda on ihammparas halailtava, kun se on niin suuri. Mutta sitä ei kiinnosta! Bebeä kiinnostaa <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ja ne toistuvat ainakin biljoona kertaa päivässä! Oon ihanuuspäissäni.

      Poista
  4. Hahhah, meillä sama :D En vaan oo tajunnut se tuonkin vois tuoda näin hauskasti blogissa esille, sulla on kyllä taito kirjottaa arkijuttuja ihan tosi ihanalla sävyllä, olisko vasta viides kerta ku huomautan tästä xD

    -Koiria maalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tälläinen huomautus otetaan kyllä oikein mairean kiitollisena vastaan vaikka seitsemännenkin kerran!

      Poista
  5. Selvä herkkämielinen runoilijasielu, tuo Benir siis. Meidän vanhempi kiilakuono on samanlainen, mutta sen pusukohtaukset päättyvät valitettavan usein mustelmiin, koska kaikenlainen oman ulottuvuuden koordinaatio tuntuu collieherralta puuttuvan kokonaan. Monasti ovat miesvieraat polvillaan ja naisvieraat peitevoiteen tarpeessa, kun tervetuloseremoniat on suoritettu. Mutta on se kaikessa rohmuisuudessaan niin hellyyttävää, että ei tulisi kuuloonkaan kieltää. Toinen hyvää hyvyyttään vaan vähän pusauttaa? Tai istuu syliin - sitä vartenhan lattialla ollaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Se varmaan tunnistaa mussa toisen herkän runoilijan, ja siksi on mieluiten koko ajan Tosi Lähellä <3

      "Miesvieraat polvillaan ja naiset peitevoiteen tarpeessa" :D Hahahah! Ihan parasta! Kodahan tykkää nuolla ihmisten korvia. Ihan kaikkien ihmisten. Siitä tulee ihan jänniä tilanteita esim. ventovieraiden, lenkillä koiria silittämään pysähtyneisen ihmisten kanssa.

      Poista
  6. Voi Benir! Tässähän tulee ihan husky-faniksi (sanoo vannoutunut 30-vuotta saksanpaimenkoiran omistajana oleva...). Komppaan Jennyä yllä; aivan huikeita tilanneotoksia, taas! Niistä huokuu ja välittyy juuri se tunnelma mitä ketterästi ja osuvasti kuvailet sanoin. Kiitos taas tästä "herkku-postauksesta." Ethän jää postauksista kesälomalle, ethän!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TAAS Heidi ihanista sanoista ♥

      No en todellakaan jää! Täällä ollaan!

      Poista
  7. Olisinpa minäkin noin suosittu.
    Luulen, että Bebe Benir on leimaantunut sinuun, ja siksi hakee läheisyyttäsi.
    Mutta toi nukkumiskuva...Miten ne tekee sen? Siis kääntää pään noin? Muutkin koirat kyllä tekee sen. Niillä täytyy olla kuulalaakeri niskassa. Niin sen on oltava. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä leimaantuminen olisi ollut ymmärrettävää, jos meille olisi tullut esim. 6-viikkoinen pentu. Mutta Benir oli 14 viikkoa tullessaan! Ajattelin silloin, että eihän hitsi vie sen ikäinen poju enää varmaan malta tulla edes lähelle. No juu, toisin kävi...

      Vahvistan, että kyllä siellä on kuulalaakeri. Kodallahan pää kääntyy kuin pöllöllä, etenkin yläkautta.

      Poista
  8. aPUA saako jostain tilattua benirejä halittavaksi? ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin aloittaa jonkinlaisen terapiakoiratoiminnan!

      Poista
  9. Meidän nuorempi tyttö ja Benir on selkeästi sukulaissieluja. Meidän neiti on kyllä jo 4 -vuotias, joten aika tyypillinen tapa lähestyä saapujia on leikkiä norsulaumaa. Meidän norsu painaa tosin vain noin 20kg, Beniristä varmaan tulee kunnolla isompi.... joskus norsuja on kaksi, kun vanhempikin innostuu mukaan. Se vaan ei tule aivan yhtä holtittomasti päin. Norsu(j)a vastaan oppii kohtuunopeasti sellaisen polvet hiukan koukussa -asennon, muuten menisi lumpiot sijoiltaan harva se päivä ;) Ja onneksi meidän eteinen on sillä tavalla melko pieni, että jos ja kun sitä seinää vastaan "paiskautuu" innokkan tervehtijän toimesta, niin matka ei ole kovin pitkä eikä törmäys suuri.... noloa aina kun tulee vieraita, mutta jotenkin en ole hennonnut opettaa sitä pois, kun tavallaan se on niin herttaista kuitenkin... Ja kyllä vain: rasvatut jalat on parasta mitä meidänkin pallero tietää. Se nuolee myös lattian, jos on laskenut vastarasvatut jalat sille. Ja toiveikkaasti myös vaikka ei olisikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi norsulaumavarautumiskyyry on ihan tuttu asento! Meidän koirat painii vapaina juostessaan mieluiten emännän (ei isännän, vaan emännän) vieressä, ja siinä täytyy kyllä keskittääkaikki energia päällevyöryvän huskytuplapallon varomiseen.

      Voi teidän tyttö kuulostaa ihanalta <3 Ei Beniristä hirveästi isompi tule! Koda, tuo jättihusky, painaa ehkä 25-27kg, ja minusta Beniristä ei kyllä tule samanlaista jumbohuskya.

      Poista
  10. Miks sä oot noin ruskea ja mä en oo yhtään?! Ja miksi en huomannut sitä lauantaina. Ja mhöh, jos nyt päädynkin huskyyn sitten joskus niin vähän kyllä petyn jos (ja kun) mulle ei osoiteta samanlaista jakamatonta huomiota niin kuin tuo teidän pikkuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo ruskea! Oon korkeintaan normaali-ihmisen värinen (mikä toki mulle on jo tasoa "erittäin päivettynyt").

      Benir on tosi monella tavalla epätyypillinen husky, muttei kyllä epätyypillinen koira. Pennut on usein vähän tollasia!

      Poista
  11. Apua, ihana päivänpiristys tämä teksti :3 Tuosta tulee mieleen hetki, jonka kannan mukanani varmasti hautaan asti; kun näin siperiansaksalaisen ensimmäistä kertaa. Poika pomppasi autosta, kyykistyin maahan ja se pieni karvapallo juoksi empimättä suoraan syliin pieni rotanhäntä vimmatusti väpättäen. Sen jälkeen seurasin silmät teelautasen kokoisina perässä, kun se jalkapallon kokoinen lerppakorva loikki omistajan elkein silloisen kotitalon portaat ylös ja iski ruokansa kimppuun. Ei puhettakaan itkusta tai aristelusta. Joku oli kotona.

    Ja ihan samanlainen hengiltähalaaja se on nyt seitsemän vuotta myöhemminkin. Toivottavasti Benirkin säilyttää tuon ominaisuuden loppuun asti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muisto! Voi, toivon että Benir säilyy juuri tällaisena <3 Muistan varmasti myös ikuisesti sen, kun Benir haettiin. En niinkään ensikohtaamista tai kotiintuloa, vaan sen automatkan, kun lämmin huskypaketti nukkui sylissäni. Siinä tunteessa oli ihan oikeasti jotain samaa kuin niissä hetkissä, joina olen saanut lapseni ensimmäisen kerran syliini ja saanut huokaista syvään.

      Poista
    2. Eihän sitä tunnetta voita mikään, kun pieni halipallo käpertyy syliin ja luottaa niin paljon, että nukahtaa :) Kyllä siinä väkisinkin on aika imarreltu olo! TV

      Poista
  12. Jos olet Facebookissa, haepa sieltä hakusanalla Cuspy, niin löytyy aivan hulvattoman hassu ja suloinen sivusto, omistettu saksanpaimenkoiran pennulle joka asustaa jenkeissä. Ei, en yritä kilpailuttaa husky ja sakemannikoiria toisiaan vasten, mutta ne kuvat joita Cuspyn omistaja on onnistunut pennustaan nappaamaan, on niin hulvattomia, että pakko jakaa. Pääsisitkö tästä?: https://www.facebook.com/pages/CUSPY/675198752550434

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIKÄ MITEN IHANA :D Mähän olen ihan lääpälläni saksanpaimenkoiran pentuihin, KOSKA NE KORVAT! En kestä niitä korvia yhtään!

      Poista
  13. Vastaukset
    1. No kaikista ihanin! Mua onniteltiin yks päivä suloisesta pennusta, ihan niin kuin se olisi mun poikanen. Otin onnittelut ylpeänä vastaan.

      Poista
  14. Ja taas kerran nauran ääneen. =) Ihana sylivauva! =)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.