15.5.2014

Huonosti

Tiedetään, tiedetään. Yleisö on toivonut, että julkaisisin materiaalia mahdollisimman usein ja mieluiten lähinnä koiranpennusta. Tekosyy sille, ettei sitä ole viimeisen viikon sisällä tapahtunut kertaakaan, on se, että olen kipeä.

Oikea syy on se, että ilmeisesti hyvän kuvamateriaalin saaminen tästä nimenomaisesta koiranpennusta on joko vaikeaa tai mahdotonta. Benir näyttää kaikissa siitä otetuissa kuvissa siltä, että sillä on asiat huonosti.


Korvat huonosti.


Tuolit huonosti.


Vartalon keskiosa huonosti.


Suunta huonosti.


Autossa huonosti.


Kaatosateessa huonosti.

Hyviä kuvia tulee ainoastaan sattumalta, ja niissäkin syödään ihmisiä.

36 kommenttia:

  1. Siis nämähän on just niitä parhaita otoksia! Ettäs kehtaat pantata, mokoma rohmu. Voi mikä epeli Benir on! Selkeesti paljon huumorintajua. Meilläkin nuorimmainen (nyt toipunut traumaattisesta kastroinnista, btw...) luulee olevansa ihan mahdottoman hauska omasta mielestään. Benirillä samat naaman ilmeet; "Nääks ku mä oon hauska! Nonni, nyt sun pitää sitte nauraa ja kehuu!"

    Todella siis mielettömän onnistuneita otoksia. Omaat aivan huikean tilannetajun ja nopeuden kuvata näitä sadasosasekunnin herkkupaloja! Kiiiiitos! Jaksaa, jaksaa. Lisää, lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä on aika paljon lisää… Suurin osa siis kyseenalaisen koiranpentuasennon lisäksi myös tietty niin heilahtaneita, että juuri ja juuri erottaa, mitä eläintä on kuvattu.

      Hyvä että teidän leikkaus meni hyvin! <3

      Poista
  2. Awwwwwwwww <3 s u l o i s u u s !!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kato otan kehut sujuvasti itelleni, vaikken ole sen emo enkä kasvattaja!

      Poista
  3. Benir on toki suloinen kuin ööh... husky pienenä, mutta en ehkä kestä tuota pienhenkilön tukkaa - ihanan höytyväinen! <3 Ja tapaa, jolla on ottaa ilmeisesti reippaasti seisontatukea Benirin suusta - näppärä on lapsonen.

    Jakkarakuva on ihana myös, Benir raukka ikävästi vangittu :D

    Pauliinalotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän molemmilla lapsilla on tukka ollut tälleen yksivuotiaana tollaista takaraivolta suoraa maailmankaikkeutta kohti sojottavaa mallia. Ihammparas.

      Benir nukkuu aika usein tuolla keittiöjakkaroiden takana ja jotain kiinnostavaa (esim. minä kameran kanssa) nähdessään säntää sieltä lyhintä mahdollista reittiä. Myös yöllä on kuultu jakkaroidenkolinaa.

      Poista
  4. Haahaa :D Mä kävin juuri tutustumassa siperialaisiin ihan livenä. Näitä on ilmeisen erityyppisiä, joten saako kysyä mitähän linjaa nämä sun koirat edustavat? Ovat paljon pörröisempiä kuin ne mitä mä kävin katsomassa. Siis poisluettuna tuo pentupörrö, sen sentään erotan. Jos olen kysynyt tätä jo aiemmin, olen sen kokonaan unohtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siperianhuskyja on vastaajasta riippuen 2-3 tyyppiä: showlinjaiset (joita kotihuskyt yleensä ovat, niin nämä meidänkin), työ-/käyttölinjaiset (melkein kaikki safarifirmojen koirat on näitä, ne on sellaisia enemmän villikoiran näköisiä, rakenteeltaan sirompia), ja sitten se kyseenalainen old line -ilnja, jota joidenkin (esim. mun :D) mielestä ei ole olemassa, mutta joka toisten mielestä taas on ainoa oikea linja. Oldlinerit on sellaisia isoja, Kodan näköisiä, muhkeita koiria. En tiedä aiheesta oikeastaan tämän enempää, koska en ole oikein silleen… ööö… perehtynyt siperianhuskyskeneen. Sittenhän on myös alaskanhusky, joka ei kait ole virallinen koirarotu ainakaan Suomessa. Ne on kanssa sitä sirompaa mallia.
      Käytännön eroista suurin on varmaan liikkeessä; ne käyttölinjan koirat on pikajuoksijoita, eli tosi nopeita valjakossa, mutta niitä vaaditaan valjakkoon paljon, koska ne on niin kevytrakenteisia. Tapaamani käyttölinjan koirat ovat olleet luonteeltaan myös vähän erilaisia kuin showhuskyt. Ne ovat ihan selkeästi työkoiria, en oikein osaa selittää sitä sen paremminkaan. Jos käyt katsomassa kumpaakin sorttia, ymmärrät kyllä, mitä tarkoitan.

      Niin ja Koda on siis todella pörröinen ja isokokoinen huskyksi (senhän luultiin usein olevan eri rotua kuin Nido. Ja viime viikolla mua tuli lenkillä vastaan rouva, joka ihasteli Beniriä, että "onpas sulla kaunis husky!". Rouva oli yllättynyt, kun sanoin että tämä toinen on samaa rotua). Kun käytiin hakemassa Benir kasvattajaltaan, Koda oli mukana, ja vaikka kasvattajalla on Kodan sisarpuolia ja yhteensä yli 20 huskya, hänkin ihmetteli sekä Kodan turkkia että kokoa. Koda oli myös ihan erimuotoinen ja erikokoinen kuin muut pentueessaan. Se on sellainen… sattuma.

      Poista
    2. En ole minäkään ns. oikeasti perehtynyt huskyskeneen, mutta työnnän oman lusikkani silti soppaan. Minun erittäin rajoittunut näkemykseni showhuskyista on se, että niistä ei ruumiinrakenteen perusteella olisi juoksemaan valjakossa yhtään pidempää matkaa, ainakaan jos tarkoitus on mennä myös lujaa. Sen sijaan työhuskyista tosiaan näkee jo päältä, että ne ovat Urheilijoita, jotka (kunnosta riippuen) voivat juosta valjakossa vaikka muutaman sata kilometriä päivässä.

      Siellä safarifarmilla, jossa olin töissä (ja josta Tuiskuni on peräisin), suurin osa koirista oli ns. alaskanhuskyja - siihen joukkoon mahtuikin sitten kaikkea karvaisen siperialaisen näköisestä pieneen, lyhytkarvaiseen, ohuthäntäiseen luppakorvaan. Siis todellakin koiria oli aivan kaiken kokoisia, värisiä ja näköisiä, ja nopeimman valjakon olisi saanut koottua, kun olisi ottanut mukaan vain ne pienimmät luppakorvanartut. Alaskanhusky ei siis ole virallinen rotu (ainakaan Suomessa, kuten Kris totesitkin), vaan ne ovat erilaisia sekoituksia, joissa käsittääkseni on useimmiten huskya ja jotakin lintukoiraa.

      Minulla on henkilökohtaista kokemusta vain työkoirien luonteesta ja vain yhdestä yksilöstä näin kotioloissa, mutta ainakin Tuisku on selvästi sellainen jäyhä ja alkukantainen. Se kyllä pitää minusta kovasti ja rakastaa kaikenlaista yhdessä puuhailua, mutta samalla se on hyvin itsenäinen ja tekee omia juttujaan. Ja jos jokin sen oma juttu sattuu olemaan kiinnostavampaa, kuin mitä minulla olisi tarjota, Tuisku keskittyy siihen omaan tekemiseensä. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen persoona, joka osaa tosiaan tehdä omia ratkaisuja, mutta jolle myös seura on tärkeää - luulen että olen aivan pihalla, jos joskus hankin esim. paimenkoiran tai noutajan, joiden kuvittelen olevan paljon enemmän ns. kiinni omassa ihmisessään. Olisivatko näyttishuskyt sitten luonteeltaan lähempänä "tavallisia kotikoiria" kuin työkoiria - no en nyt oikein osaa pukea ajatustani sanoiksi, mutta ehkä tästä höpinästä saa jotain tolkkua.

      Lopuksi vielä moitteet postauksesi otsikosta: luulin, että teillä on sattunut jotain kamalaa, mutta onneksi kuvat kirvoittivatkin hervotonta hihitystä. Ei saa otsikoida noin hämäävästi, viaton lukija ehtii huolestua ja säikähtää.

      Poista
    3. Pienen siperialaisgooglettelun jälkeen kävi erittäin selväksi että on olemassa vahvoja näkemyksiä näistä linjoista. Jos nyt ei ihan suoranaista vihaa ollut ilmassa, niin ei paljoa puuttunut. Nämä vahvat näkemyserot vaan hankaloittaa aloittelijan pääsyä kiinni siihen varsinaiseen asiaan. Mikään taistelu siperialaisrodun sisällä ei kiinnosta mua tippaakaan, mutta jotain otetta tähän pitäisi saada, jotta oma päätöksenteko aikanaan helpottuu.

      Kiitos vastauksista molemmille :)

      Poista
    4. Kiitos tosi paljon, Lotta <3

      Marika, joo, et sä sitä vihaa kuvitellut. Mun yhdelle ystävälle ei myyty old line -huskya, koska hänellä oli entuudestaan showlinjan husky. Sellainen vetää vähän sanattomaksi. Rodusta riippumatta mun on vähän vaikea ymmärtää, miten joku voi suhtautua koiriin niin vakavasti.

      Poista
    5. Okei.. :D Kieltämättä joitain juttuja lukiessa tuli sellainen olo, ettei mullekaan kukaan myy koiraa koska en ole sellainen överi koiria rakastava tyyppi. Jos meille koira joskus tulee, varmasti pidän siitä ja huolehdin asianmukaisella tavalla, mutta mulle koira on koira, ei ihminen. Elämän tärkeimmät jutut tulee muualta kuin koirista, eikä koira tule olemaan mulle HÄN, muuten kuin huumorimielessä. Se ei silti tarkoita että koiralla tulisi olemaan meillä jotenkin kurjaa. Sen voi kääntää niinkin, että otetaan meille vain sellainen koira josta heti alussa tykätään (mähän en siis oletusarvoisesti pidä kaikista koirista eikä mulla ole suurta rapsutustarvetta aina kun näen jossain koiran).

      Tämä linja-asiakin näyttää pikkuhiljaa selkenevän, vaikkakin se on haudattu melkoisen ryönän alle. Aika harmillista jos heti alussa törmää tuollaiseen vääntöön.

      Poista
    6. Pitää minunkin sohia soppaa omalla lusikallani. :) Noin yksinkertaistetusti show-linjaisissa jaostoissa rodusta riippumatta on panostettu komeaan ulkonäköön ja monesti myös ''helpompaan'' luonteeseen, koiralla ei ole sellaista paloa ja tarvetta työhön. Sitten ne käyttöön tarkoitetut linjat ovat niitä sporttisemman näköisiä, ehkä hieman lyhyemmällä karvalla ja kevyemmällä rakenteella ja ulkonäkö on monesti vähän sitä sun tätä ja jalostuksen tuloksena monesti sitten ne luonteen ominaisuudet ja näyttö tai käyttö ulkonäkö alkavat kulkea käsikädessä. Monilla roduilla on myös sitten niiden sekoituksia jos tavoitteena on niin näyttö kuin käyttökin. Pääasiassa yksinkertaistetusti näistä valitseminen on kuitenkin helppoa, jos haluaa aktiivisesti harrastaa valitsee käyttöä ja jos haluaa seuraa ja/tai komean koiran ottaa sitä näyttöä. :)

      Poista
  5. Kylläpäs Benir näyttääkin isolta! Paljonko on kiloja kertynyt? Meidän 15viikkoinen sekainen karvavauva painoi 11kiloa jo, hui. On kuulemma käytökseltään kuin huskyn pentu, ei hetkeäkään aloilllaan eikä muuten nuku silloin kuin pitäisi. Heräsi 07:15 ja suostui menemään päiväunille vasta 11:30. On noi karvalapset sellaisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska lasten neuvolat oli just ja tiedän siis lasten painon, arvioisin että Benir painaa suunnilleen saman verran kuin tuo 12,5-kiloinen 3-vuotias. Mun on tosi vaikea arvioida sen kokoa suhteessa muihin huskyihin, koska se oli jo 15-viikkoinen kun se tuli meille, ja mun edellinen huskypentukokemus on Kodasta, joka taas oli jättiläispentu. Mutta Benir on kyllä tosi pitkä! Siis niinkun pituussuunnassa tassut ojoon levitettynä :D

      No mut hei teidän vauvan rytmihän on sitten aika inhimillinen! Me saatiin yöriehunta loppumaan, kun tajuttiin, että lelukorin voi laittaa yöksi vessaan...

      Poista
  6. Haha, tuo viimeinen kuva on parhautta!

    VastaaPoista
  7. Näkyvissä on samankaltaista charmia kuin toverissaan Hessu Hopossa! (http://sudenhetki.blogspot.fi/2013/05/hopon-hovikuvaaja-kertoo.html)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ehdottomasti. Sellainen Nidon edustama harras eleganssi kiertää Benirin kyllä kaukaa.

      Poista
  8. Minä alan täällä huolissani lukemaan, että mikä teillä on huonosti ja päädyn huutonauramaan. :D Huonostihan noi on - oot (varsin oudolla tapaa ;D) ihan oikeessa. :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi apua! En yhtään ajatellut että joku vois ottaa ton otsikon pahaenteisenä :D

      Poista
  9. Näyttää siltä, kuin Mr.Benir ei oikein tahtoisi pysyä nahoissaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on sellainen huskypentujen yleismaailmallinen ongelma :D Vähenee iän myötä. Tai siis pitäisi vähentyä...

      Poista
  10. Mä en kestä, ihana! Toi ilme autossa otetussa kuvassa on mitä parhain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieti, millaista oli matkustaa siinä pelkääjän paikalla, kun toinen yrittää dramaattisesti litistää itseään polven ja auton väliin...

      Poista
  11. Ei sais kai nauraa, jos toisella on asiat huonosti, mutta pakkohan näille oli nauraa! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen lähiviikkoina yrittänyt koirankouluttajana keskittyä siihen, etten naura oppilaalle ainakaan ääneen. Tosi vaikeaa.

      Poista
  12. Tahatonta ääneen hymyilyä havaittavissa näiden kuvien kanssa. Välillä pitää olla vähän huonosti, kunnes oppii sovittamaan itsensä tähän maailmaan... Kurmotathan nelivetoisia puolestani, kun täältä ruudun toiselta puolelta se on hieman hankalaa? :) TV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurmotan, kurmotan! Aina kun istun sohvalle, Benir ryntää salamana syliin möyhittäväksi, joten kurmotukset tulee todellakin välitettyä perille! :)

      Poista

  13. Ainoa blogi, jota jaksan seurata... Kiitos!
    Tereveiset Taunuksesta



    VastaaPoista
  14. Sen verran pitää tuohon linja-asiaan vielä kommentoida, että meillä on yksi molempia (show- ja käyttölinjoja), samalta kasvattajalta eli tausta samanlainen. Molemmat narttuja myöskin. On niiden luonteessa eroa, mutta veikkaan luonne-erojen silti olevan suurempia yksilöiden kuin linjojen välillä. Show - koiralla tosin on kärpäsen keskittymiskyky, kun taas työkoiran kanssa on tokossa näytetty palvelusrotuisillekin närhen munat. Show - versio on hiukan laumaorientoituneempi (pysyy paremmin esim. auki), mutta molemmat yhtä lailla tunkee vuorotellen kainaloon ja toisena hetkenä haluaa olla yksin. Molemmat vetää valjakossa yhtä hyvin- ettei show -pallo vieläkin vähän innokkaammin jopa. Suomessahan esim. valioarvoihin vaaditaan myös käyttötulos aina, joten siksi show -linja on yhtä työkykyinen kuin käyttölinjakin. Varmasti vauhti- ja tosi pitkän matkan kestävyyttä saa paremmin työlinjaisella (hence safareillä nämä tai alaskalaiset), mutta harrastuskäyttöön en usko kovin suurta väliä olevan kumpaa linjaa on. Enemmän on minun uskoakseni väliä kasvattajan valinnalla (millainen tausta sieltä tulee sekä perimän että ympäristön puolesta) sekä tietysti tuurilla, kun yksilöitä ovat kuitenkin. Vaikka riiviöitä ovat kaikki huskyt kautta linjojen, se kai ainakin on varmaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tästä! Eipä tullut mieleen, että harvemmin huskykasvattajat kasvattavat molempia linjoja, ja se että tuleeko safarikennelistä vai kotikennelistä on varmasti tosi merkittävä vaikutin siihen, millainen koirasta tulee.

      Rakastan huskyja muuten just siksi, että näyttelyissä menestyäkseen pitää olla käytettäväkin <3 Katson niiiiinnnnn mielelläni hyvin liikkuvan koiran liikettä. Siis että vaikka tykkään touhuta koirien kanssa oikeastaan ihan kaikkea, silti mistään ei tule niin hyvää oloa kuin siitä, kun voi kauempaa seurata juoksevia koiria.

      Avautuminen omista neurooseista päättyy. Sori! :D Mutta siis kiitos kommentista, tosi valaiseva näkökulma!

      Poista
    2. Kiva jos tuli jotain uutta. Ja just samaa mieltä, ei siis musta mikään neuroosi ;) Sen verran pitää vielä myös tarkentaa (ja viitaten mm. seuraavaan Elinan kommenttiin), että kun puhun yllä esim. show -koiran kärpäsen keskittymiskyvystä ja laumaorientoituneisuudesta tai käyttiksen kanssa tokoilusta, niin tarkoitan nimenomaan MEIDÄN showta ja käyttistä. Että meillä näin, mutta muilla voi olla vaikka miten, juurikin taustoista, koulutuksesta, yksilöstä jne riippuen :)

      Poista
  15. Jahas linjakeskustelua! Lusikka soppaan! En malta olla avautumasta, koska iso osa setistä mitä täällä on linjoista esitetty on joko ikivanhoja uskomuksia, täyttä sontaa tai sinnepäin.

    Koitan esittää asiani lyhyesti ja ytimekkäästi (hah hah) ja lätkästä tarinani tueksi muutaman linkin, muuten tulee kommentista pitempi kun blogitekstistä...

    Monet perustaa monta asiaa siihen "ku ei meiänkää show" tjsp. väki unohtaa sen, että yksi koira ei tee linjan perustyypistä erilaista. Tuolla tuli kuitenkin StyleC:ltä yksi hyvä pointti, "luonne eroja enempi yksilölliset erot", JUURI NÄIN.

    Sukulinjat. Puhutaan mielummin niistä, jooko? Pikkusen eriasia puhua vaikkapa Zero -suvun käyttiksestä kun Anadyr -suvun käyttiksestä. Ja kun puhutaan turkista, olen nähnyt monia Seppala -käyttösuvun koiria jolla on muhkeampi turkki kun omilla Karnovanda -showsukuisilla. Puhumattakaan luuston vahvuudesta!
    Tai että verrataan nykypäivän Innisfree -showsukua Monadnock ("old line") -showsukuihin. Aivan eri koirista kyse.

    Luonne-erot. Showsukuinen ei, ei ei ja vielä kerran ei ole helpompi. Tämä käsitys "työkoiramaisesta villikoiraluonteesta" on niin kaukaa haettu että hui hui. "Villikoira"luonteen saa, kun länttää laumallisen koiria ulos tarhoihin eikä juuri pidä kontaktia koiriin. Sillä ei ole mitään tekemistä linjan kanssa, miten koirista saa sellaisia. Työkoiramaisuus - no, vähän riippuu mihin töihin koira on tarkoitettu, eli tämä sana työkoira ei kerro koiran luonteesta vielä mitään.

    Showsukuiset on yleensä dominoivampia, käyttikset nöyrempiä, näin erittäin karkeasti yleistäen. Tämä siksi, että se ylväänä kuljeksiminen on showkehissä etu, kun taas nöyrempi koira on miellyttävämpi harrastuskaveri. Ja nimenomaan siksi, että käyttikset on usein pehmeämpiä, kuuliaisempia ja nöyrempiä, ne on helpompia... Käyttiksellä ei ole yhtään sen enempää "energiaa" kun showkoiralla kun puhutaan kotikoirista, se, kumpi pärjää pitemmälle valjakossa, on kiinni yksilöllisistä eroista - yleensä kuitenkin käyttis, kun puhutaan nykykäytöstä. Pitkillä matkoilla juoksee käyttikset- ja sekalinjaiset, joskus showkoiriakin näkee, mutta totuus on, että nykypäivän _ääripäät_ EIVÄT pärjäisi niissä olosuhteissa, missä tämä rotu on aikanaan kehittynyt. Vetokoiriksi työhön -40 asteen pakkaseen.

    Myös se, että showkoirat näkee lähinnä föönattuina sipsuttelemassa kehää vrt käyttikset likaisena tarhoissa antaa omaa mielikuvaansa, mutta veikkaan, että iso osa väestä täällä jotka selittää linjojen eroista ei erottaisi esim. Kamisak safarilla, ketkä koirista on käyttö- ja ketkä näyttelylinjaisia. Kyllä, siellä on näyttelylinjaisia, mutta siitäpä ei puhuta koska kukaan ei asiasta oikeasti tiedä :D

    Ja sitten linkki sivuilleni, missä olen yrittänyt parhaani mukaan selittää ymmärrettävällä tavalla, mistä on kyse ja miksi. Jos linjajuttuja miettii, suosittelen ehdottomasti perehtymään ensinnäkin koko historiaan (artikkelit 1, 2 ja 3) EDES kuvien osalta kuin myös kuvakertomukseen, jossa avataan monta "miksi näin" asiaa kuvin.

    http://www.winterchaos.com/huskyinfo/1.html

    Rakkaudella Elina Koo, Pohjois-Savon Kuraprikaatin huskykomppania, 12 siperianhuskyä (5x näyttis, 4 x käyttis, 3 x seka) <3

    VastaaPoista
  16. En kestä. Eksyin tänne kesken työpäivän ja minulla on vakavia vaikeuksia pidätellä naurua avokonttorissa. Ihanaa juhannusta!

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.