20.2.2014

Muutama asia

Tämän hetken olennaiset ovat tässä.


Tuosta kynttilästä kuuluu ritinä, luulin aluksi valmistusvirheeksi. Tarkemmin kuunneltuna ja tosi hyvin keskittymällä voi melkein kuvitella istuvansa (kermatoffeelta tuoksuvan) takan edessä.

Pilli (jota lapsi sanoo pyllypipaliksi eli pillipiipariksi) on vanhemman lapsen tämän hetken lempilelu. Se lennätettiin Brasiliasta. Lempilevykseen hän valitsi eräänä iltana (minun poissaollessani, eli ihan turha syyttää mistään painostamisesta!) tuon Sinatran.

Olen ilmeisesti yhtäkkiä laihtunut n. 500 grammaa lähinnä vasemman käden sormista ja pelkään sormusten tippuvan. Jätän niitä ympäriinsä lojumaan ja välttelen ajatusta siitä, että ne pitäisi luovuttaa pariksi viikoksi korusepälle.


Ja sitten on Nido. Hän esiintyy tällä kerralla vähän incognito. Koda murisee eteisessä unissaan (sen kuuloisena, että on varmaan pahiksena jonkun toisen painajaisessa) ja laumanjohtajalle selvisi jo näin kello 14:51, että tänään on torstai.

Jollain tavalla pakka on nyt vähän levällään.

Ja olen hävittänyt kameran laturin jonnekin. En hävitä ikinä mitään! Piru vie!

12 kommenttia:

  1. Kannattaa viedä sormukset heti pienennettäväksi...minulla vihkisormus katosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Eikä siis löytynyt ikinä? Joo, mä nyt tosi hoksaavaisena ihmisenä keksin pitää sormuksia keskisormessa, pyörivät siinäkin, mutta pysyvät sentään. Mutta kyllä ny vissiin tartteis asialle tehdä jottain :D

      Poista
  2. Ihana koiranäkökulma. Ja kivaa, että muillakin on joskus pakka vähän levällään. Sinänsä se on tietysti ärsyttävää itse kullekin. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toisaalta pakkaa on ehkä ihan hyvä käydä välillä läpi, eikä se onnistu muuten kuin sen levittämällä.

      Poista
  3. Hei mä jatkan vielä jauhamista tästä koirahommasta. Oliko teillä joku tietty syy hankkia koira juuri sieltä mistä sen sitten päädyittekään hankkimaan? Kun tätä asiaa kaivelee, pitäisi perehtyä siihen ja tähän ja tohon ja kasvattajaan ja äitikoiraan ja isäkoiraan ja tarkastaa paperit ja rekisterit ja nenäkarvat, enkä mä nyt oikeasti pysty sanomaan mikä olisi hyvä paikka hankkia koira juuri meille. Eikä sitä koiraa nyt ole tänään tulossa eikä vielä ensi kuussakaan, mutta ihan vaan varuiksi tätä vatkaan, jos vaikka joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen odottanutkin sulta jatkokommentteja aiheesta!

      Mies hankki Nidon aikoinaan itsenäisesti, enkä muista siitä kasvattajanvalintaprosessista paljoakaan. Taisi painaa aika paljon se, kenen pennut sattuivat syntymään oikeaan aikaan yms. Nidon kasvattajalta ei olisi koskaan pitänyt ostaa koiraa. Tajuttiin jo pentua hakiessa että kasvattajassa oli jotain häikkää, mutta kun puhelimeen ei vastattu sen jälkeen kertaakaan ja kun Nidon erinäisiä terveysongelmia alkoi ilmetä jo ihan pienenä pentuna, ajateltiin, että toiste ei tehdä samaa virhettä. Sittemmin Nidon kasvattaja on ollut puuhiensa takia käräjilläkin.

      Kodan kasvattaja valittiin siis tarkkaan. Koska mekään ei olla silleen koiraihmisiä että ymmärrettäisiin tuon taivaallista noista siitosjutuista tai sukutauluista, ajateltiin mennä maalaisjärjellä. Löydettiin aika nopeasti kasvattaja, joka vaikutti luotettavalta ja asialliselta (esim. osasi kirjoittaa, päivitti huolellisesti tehtyjä nettisivujaan ahkerasti, oli puhelimessa supermukavan tuntuinen ja oli todella kiinnostunut tietämään meistä kaiken mahdollisen sen sijaan että olisi hyväksynyt meidät heti pennunostajiksi). Sattumalta kasvattaja oli myös kuuluisa näyttelyissä voittoisista koiristaan, joten ajateltiin, ettei koko homma mitään suurta puhallusta voi olla (vaikkei näyttelyistä ollakaan kiinnostuneita). Kodan kasvattaja onkin ollut paras mahdollinen ja olen ajatellut, että meillä on toivottavasti kunnia hoitaa tulevaisuuden huskymiehitys kokonaan hänen koirillaan. Kunnes joku aika sitten kuulin, että hän on lopettanut kasvattamisen.

      Me ollaan siis jossain vaiheessa taas lähtöruudussa. Seuraavalla kierroksella mennään kuitenkin terveen järjen lisäksi jo aika hyvällä kokemuksellakin; nyt tiedän jo, minkälaisia huskyt noin suunnilleen ovat ja mitkä piirteet ovat koirassa meille tärkeitä. Sitä on tosi vaikea tietää etukäteen - vähän sama kun on seurustelematta vähän hankala sanoa, minkälaisen elämänkumppanin haluaa.

      En oikein osaa sanoa muuta kuin että luota omaan ihmistuntemukseesi ja tutustu vaihtoehtoihin huolellisesti. Jos kasvattajasta tai kennelistä tulee vähän outo fiilis, kannattaa siirtyä seuraavaan. Sen lisäksi että pennunostajan on hyvä olla terveen epäluuloinen kasvattajaa kohtaan, myös kasvattajan kuuluisi olla lähtökohtaisesti epäluuloinen ostajaehdokasta kohtaan eikä antaa koiraa ensimmäiselle setelien kanssa oven taakse sattuvalle. Ainoa konkreettinen, ihan oikea neuvo jonka kasvattajien suhteen osaan antaa on se, että kannattaa valita kasvattaja, jolla ei ole jatkuvasti pentuja. Kodan kasvattaja sanoi aikoinaan, että hyvä kasvattaja on aina valmis ottamaan maailmalle lähettämänsä pennut takaisin.

      Poista
    2. Mitääh, olenko muka noin ennalta-arvattava :P

      Perusmietinnässähän tässä on se, haluanko oikeasti koiran (-3 koiraa) ja missä sitä säilytetään. Tähän liittyy allergiat, aika, hoitaminen, vastuu, ja ne harrastukset joihin koira sopisi, tai sopisivatko meidän harrastukset juuri huskylle. Jos menen tutustumaan rotuun ja kerron niille etten pidä koirista, ei kukaan suostu antamaan meille koiraa, ikinä. Sellainen koira jolla on joku funktio (vetäminen, kantaminen, karhuvaroitin, vaelluskaveri) on helpompi hyväksyä. Verrokiksi kerrottakoon, etten lähtökohtaisesti pidä lapsistakaan, mutta nämä omat on kivoja ja osa niiden kavereistakin on ihan jees. Onko tämä kaikille näin vaikeaa, vai päättääkö joku vaan hankkia koiran ja sitten menee ja ostaa ? Mrr...

      Ehkä pitäisi vaan lähteä jonnekin kyselemään, nuuskuttelemaan ja katsoa mitä oma nenä tykkää. Mies on kovasti sitä mieltä, että allergioiden kannalta myös saman rodun sisällä on ollut vaihtelua oireiden voimakkuuden suhteen. Tässä on vielä paljon juttuja joita en tiedä. Taidankin suunnata seuraavaksi kirjastoon (taas sylillinen koirakirjoja).

      Poista
    3. Hehe, no en ole ikinä kuullut, että joku olisi harkinnut koiran ottamista noin tarkasti ja perinpohjaisesti, mutta jättänyt sitten sikseen :) Ennustan että palaat samassa aiheessa vielä toistekin! Ja vielä! Ja sittenkin vielä! Ja sitten pentu-uutisten kanssa!

      Olenko jo sanonut, että mä olen koira-allergikko? Mua allergisoi kaikki vieraat, isot koirat. Myös muut huskyt. Ja meidän molemmat koirat allergisoi mua pentuina, mutta se loppui äkkiä (Nidon kanssa tosi nopeasti, Kodalla vähän myöhemmin).

      Poista
    4. ^No mutta tuohan on mun kannalta todella huono uutinen. :D Miten se nyt voi vaan loppua? Ei allergia lopu. Eihän?

      Vielä yksi juttu. Kaikissa kirjoissa ja neteissä kerrotaan, ja äitikin on varoittanut, että husky tarvitsee paljon liikuntaa. Ihan sikapaljon ja törkeesti. Mikään ei kuitenkaan oikein ota kantaa siihen, mikä on paljon. Paljonko on paljon? Tunnin, kaksi, kolme päivässä? Viisi tuntia juoksua viitenä päivänä viikossa ja superjuoksu viikonloppuisin? En mä halua koiraa joka tylsistyessään koluaa talon nurkkalaudat ja nakertaa itsensä läpi betonisokkelista.

      Toin vain kolme kirjaa.

      Poista
    5. Ei se lopu, mutta siihen voi siedättyä. Itse olen ilmeisesti siedättynyt meidän koirille, koska muut huskytkin (ja muut isot koirat) allergisoi. Allergisuushan on sitä, että keho reagoi aineeseen (koiran hilse) väärin ja pitää sitä vaarallisena. Jos aineelle altistuu tarpeeksi (sopiva määrä sopivan ajan), keho tulee järkiinsä. Noin periaatteessa.

      Husky liikkuu niin paljon kuin sen totuttaa liikkumaan. Jos haluat juosta 2 x 10km päivässä, husky lähtee mukaan seitsemänä päivänä viikossa. Meillä liikutaan tosi vaihtelevasti, mutta ehkä keskimäärin 1,5h-2h päivässä. Sehän tulee aika helposti, kolme puolen tunnin lenkkiä tekee jo 1,5h, mutta meillä jako on yleensä 1 x 1h + 2 x 30min. Ja sitten on päiviä, joina koiria juoksutetaankin puistossa tai uitetaan meressä tai juoksutetaan lenkillä. Eilen esimerkiksi mies kävi juoksemassa lasten ja koirien kanssa, ja mä tänään kahdestaan Kodan kanssa. Meidän elämänrytmi on miehen työn takia niin epäsäännöllinen, että päivät on koirillekin tosi erilaisia. Ollaan aina pidetty koiria tosi paljon mukana ja liikutaan niiden kanssa ensisijaisesti yhdessä eikä niiden takia, ja minusta se on aika toimiva systeemi.

      Huskyt on fiksuja ja sekä protestoivat kaltoinkohtelua että viihdyttävät itseään, jos eivät muuten viihdy. Uskon itse että huskyn kasvattamisessa keskeisintä on johdonmukaisuus ja luotettavuus; huskyn täytyy voida luottaa ihmiseen ja siihen, että ihminen tulee reissultaan takaisin, että huomenna pääsee tekemään jotain kivaa vaikkei tänään olisikaan päässyt jne. Ihminen ei ole huskylle yhdentekevä ruokakupintäyttäjä. Eikä huskya saa koskaan liikutettua tyytyväiseksi, tyytyväisyys tulee huskyn ja ihmisen välisestä suhteesta. Ei se tietenkään sitä tarkoita että husky pärjäisi muutaman päivän ilman ulkoilmaa, jos siitä vaan tykätään kauheasti :D Mutta siis se himoliikkuminen ei "riitä", se ei ole avain.

      Tai näin mää ajattelen omien huskykokemusteni perusteella. Tunnen sellaisia entisiä megatuholaisia.

      Poista
    6. Noniin. Tässä oli jo lukuja, kiitos. En vaan halua hankkia koiraa jolle en voi tarjota riittävästi sitä mitä se tarvitsee (ja sitten tulee tuhoja), ja tuo liikkuminen nyt jäi jotenkin junnaamaan päähän.

      Kirjoitin tästä jo itsekin, ja voi kökkö miten huumorintajuttoman vastauksen sitä voikaan saada..

      Poista
    7. Hahah, joo, kävin lukemassa. Kyllä mun mielestä taloudellisen puolen tarkka läpikäynti on suotavampaa kuin se, että ostaa koiran innoissaan itselleen bestikseksi sen kummemmin yksityiskohtia miettimättä ;)

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.