3.2.2014

Hiljaista

Kamala viikko. Eri syistä eri ihmisille, mutta meille etenkin siksi, että Nido on sairas.


On käytetty lääkärissä. On saanut lääkkeitä. Mutta jokin on vieläkin todella pielessä, eikä kukaan tiedä, miksi.

En uskalla jättää sitä hetkeksikään yksin - edes eri kerrokseen. Alan mökkihöperöityä. Laumanjohtaja lähtee huomenna yöksi pois ja se vähän jännittää.


On hiljaista ja kaikki on paikoillaan.

***

On kaksi minulle täysin vierasta henkilöä, joiden perään olen itkenyt, vaikka muuten en oikein vieraista ihmiskohtaloista liikutukaan.


Sinatran kuolemaa huutoitkin hysteerisesti. Olin ala-asteella. Äitiä naurattaa se edelleen, minua ei vieläkään. 

Hoffmanin kuolemaa nyyhkytin eilen salaa itsekseni. Ja sitten ihan vähän uudestaan tänä aamuna. Etenkin Capote on minulle tärkeä elokuva, koska Kylmäverisesti on yksi lempikirjoistani. 


Joten, Philip, toivon sinulle rauhaa ja hiljaisuutta. Ja että tämä meidän hiljaisuus jo loppuisi.

32 kommenttia:

  1. Kuulin uutisen Philipistä vasta aamukahvilla ja järkytys oli suuri. Yksi parhaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranemisia myös koiruudelle! Tulen tänne ihailemaan niitä aina kun koirakuume tai gradunkirjoitusahdistus tms iskee :)

      Poista
    2. Vähän itseänikin hämmentää se, miten pahalta Hoffmanin menehtyminen musta tuntuu. Ajattelin tänään katsoa seremoniallisin menoin Capoten.

      Poista
  2. Voi miten kurjaa että Nido on sairas. Kun koira on sairas, se on ihan kamalaa :(. Kun ne vain osaisivat kertoa mikä on vialla! Juuri viime viikolla ystävä kävi kamppailua koiransa elämästä, nyt onneksi tilanne näyttää siellä suunnalla lupaavalta.

    Voimia emännälle ja rapsutukset koirille!

    VastaaPoista
  3. Voimia kaikille!! Toivottavasti Nido paranisi pian!!♥

    VastaaPoista
  4. Voi surku, että Nido on sairas♥
    Ihana kuva, tuo missä pikkuihminen nukkuu Nidon vieressä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Pakko myöntää, että hän ei nuku, hän vähän vaan lepää kiipeilyn lomassa :D

      Poista
  5. Tsemppiä Nidolle ja voimia hiljaisuuteen!

    VastaaPoista
  6. Voi Nidoa! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, me lähetetään tämän viestin myötä hirveästi voimia ja tsemppejä teille molemmille. ♥

    VastaaPoista
  7. Itkut minäkin itkin eilen, kun soitin avomiehelleni, että Philip on menehtynyt. Seymour Hoffman oli ja on edelleen yksi lempinäyttelijöistäni, pidin kovasti hänestä ja hänen työstään. Samoin mieheni fanitti häntä paljon... Surullista on myös hänen kuolinsyynsä... Synkissä tunnelmissa siis alkoi tämä viikko.

    Toivon myös Nidolle voinnin paranemista. Synkät uutiset tälle viikolle ovat jo ihan riittävät..

    Terkuin Krista & Sumu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoffman oli Se Mun Lemppari. Tunsin joka kerta sen leffoja katsoessani suurta voitonriemua siitä, kuinka mainio se oli ihan aina, aivan jokaisessa roolityössään. Siinä oli myös ihmisenä jotakin sellaista, jonka tunsin tosi läheiseksi itselleni, se oli jollain tavalla mun oloinen.

      Poista
    2. Itselleni oli shokki aikoinaan River Phoenixin ja Heath Ledgerin äkilliset poismenot...olen edelleen järkyttynyt ja surullinen. Molemmat olivat suosikkinäyttelijöitäni.
      Heathin isä kertoi poikansa vaistonneen , ettei elä vanhaksi. Kertoi läheisilleen jo vuosia ennen, että kuolee nuorena. Ehti hän onneksi silti paljon, mutta paljon kaipauksia ja hienoja asioita jäi jälkeen...

      Nadja

      Poista
    3. River Phoenix ei oikein ehtinyt koskettamaan mun sukupolvea, mutta Ledger kyllä todellakin. Katsoin muuten just tuossa viikko sitten sen dokumentin Ledgeristä, josta nuo isän kommentit ovat. Vähän meni nyyhkyttämiseksi se katselukokemus...

      Poista
  8. Voi ei, en ymmärrä koirista mitään, mutta uskon ja toivon, että ratkaisu löytyy...
    Ja Hoffmanista olen ollut hämmentävän surullinen. Hänessä oli jotain, mitä harvassa on. Viimeisin leffa, jonkä näin, oli The late quartet - ja Philip oli siinä(kin) huikean ihana. Kaveri linkitti fb:iin nämä sanat:
    "Sitä yrittää näyttelijänä tavoitella samaa kuin ihmisenä. Että olisi läsnä, pysyisi avoimena ja herkkänä. Se on kovaa hommaa." - Philip Seymour Hoffman

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratkaisu taisi löytyäkin tänään! Kiitos toiveista <3

      Hoffman tuntui vähän siltä kuin se olisi Hollywoodin ainoa vanha sielu. Loistavia näyttelijöitä on muutakin, mutta Hoffman huokui sellaista ajatonta viisautta ja läsnäoloa. Viimeisin leffa jonka itse Hoffmanilta näin oli Moneyball. Erinomainen roolisuoritus. Ja jos et ole nähnyt Doubtia, KATSO SE. Siinä on myös Meryl Streep. Hoffman ja Streep samassa elokuvassa on jo sinällään mykistävä kokemus.

      Tirautin Hoffmanin takia uudestaan aamulla just siksi, että luin tuon haastattelun josta toi lainaus on...

      Poista
  9. Voi ei, pikaista paranemista nyt Nidolle. Etärapsutuksia.

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikille reikiparannusenergiasta, tai mitä nyt sitten ikinä lähetittekään <3 Se taisi auttaa.

    VastaaPoista
  11. Minä itkin teininä Göstä Sundqvistin kuolemaa. Äitini totesi paljon myöhemmin, että oli ihan hiton vaikea suhtautua siihen, vaikka olinkin lapsena ihan todellinen Leevi fani. ;) Paranemisia Nidolle. -Ada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Göstan kuollessa ihmettelin tosi paljon sitä kansansurua. Olin jotenkin sellaisesta ikäluokasta (tai sellaisesta porukasta, en tiedä), että meillä päin ei oltu kuunneltu Leevejä ollenkaan. En itkenyt Dianaakaan (vaikka muistan kyllä tosi hyvin tilanteen, jossa Dianan kuolemasta kuulin; katsoin telkkarista jotain hevostilalle (??) sijoittuvaa draamasarjaa kun ruudun yläreunaan ilmestyi ilmoitus ylimääräisestä uutislähetyksestä). Mutta Sinatra on ollut mulle tosi pienestä saakka tärkeä, kun löysin sen vinyylilevyjä mun vanhempien levyjen joukosta. Äiti nauroi sitä mun suruhysteriaa jo silloin ja sitä on naurattanut se kaikki nämä vuodet :D Ei mitään kunnioitusta surevia kohtaan!

      Poista
  12. On ihmisiä joista tajuaa vasta heidän kuollessaan, miten salaa-merkityksellisiä ne ihmiset ovat itselle olleet. Mulle Philip Seymour Hoffman on tällainen. Eilen kun luin uutiset hänen kuolemastaan, mykistyin ja yllätyin itsekin siitä, miten syvästi hänen poismenonsa mua kosketti. Hän tuntui jotenkin tutulta ja läheiseltä, vaikka en ollut koskaan erityisesti seurannut hänen uraansa tai lukenut haastatteluja; todennut vain että on erityisen hyvä näyttelijä ja hyvin poikkeuksellinen tapaus Hollywoodissa.

    Mä muuten olen suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin sä, ja mä kyllä kuuntelin Leevejä! Mutta en muista kovin suuresti kuitenkaan surreeni Gösta Sundqvistin kuolemaa, vaikka hän olikin oivaltava sanoittaja ja säveltäjä, herkkä ja rivo samaan aikaan. Mutta sitten taas Kirkan kuolema pysäytti, vaikka mä en siihen mennessä ollut edes kuunnellut Kirkaa, mitä nyt lapsena jne. radiosta ja telkkarista satunnaisesti hittejä kuullut. Kuolinuutisen jälkeen fiilistelin Kirkan 60-70-luvun hiteillä, ja oli sillä kyllä hieno ääni... Olispa Kirkan annettu esittää enemmän rokkia iskelmään painostamisen sijaan!

    Mutta hei mukava kuulla että Nidolla on toipuminen ilmeisesti jo alkamassa! Kasapäin tsemppiä ja parantavaa energiaa Nidolle ja koko perheelle :)


    PS. Ihana tää uusi banneri. Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä olen miettinytkin, että tämä Leevi-asia on varmaan joku aluesidonnainen ilmiö! Kun lukion jälkeen aloin eri yhteyksissä törmätä saman ikäluokan edustajiin muualta Suomesta, muiden oli tosi vaikea uskoa sitä että mä en ollut kuunnellut Leevejä ikinä. Ne on olleet monelle ehkä vähän samanlainen juttu, kuin meidän lähiseudun teineille oli aikoinaan Kingston Wall. Kingston Wallilla on meillä kotopuolessa pyhä asema. Ihmiset ovat ottaneet sitä kunnioittavia tatuointeja ja me harkittiin niiden biisiä häävalssiksi :D (Mutta päädyttiin sitten kuitenkin Ray Charlesiin)

      Kirkan kuolema oli kyllä kanssa jollain tavalla pysäyttävä, mutta se ei koskettanut mua sillä tavalla henkilökohtaisesti kuin Sinatran ja Hoffmanin.
      Heath Ledgerin kuolema oli kyllä mulle sellainen yllättäen-merkityksellinen. Olin nähnyt ehkä yhden tai kaksi sen elokuvista, mutta silti. Jotenkin vaaleatukkaisten miesten (:D) traagiset kohtalot sykähdyttää mua erityisesti. Ja niissä Ledgerin viimeisissä roolitöissä (Jokerissa ja Imaginariumissa) oli jotain tosi karmivaa, vieläkin tulee vähän inhottava olo aina kun näen Ledgerin Jokerin kuvan jossain.

      Poista
    2. Meinasi unohtua!! Kiitos <3 Pitää varmaan julkaista behind the scenes -kuvasarja siitä säädöstä, mikä vaadittiin että toi kuva saatiin eilen otettua :D

      Poista
    3. Ihana on, aivan ihana, siis toi banneri <3

      Poista
  13. Onpa hyvä että Nido voi jo paremmin!! Saitteko tietoa mikä ressukkaa kiusasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei saatu… Tähän mennessä tapahtunutta: viikon sisään kaksi epilepsiakohtausta, parin päivän oksentelut ja loppuhuipentumana nyt muutaman päivän jatkuneet vatsaongelmat. Vasta tänä aamuna lääkäriin soittaessani puhelimeen vastannut opiskelija ehdotti, että voisikohan olla vatsatautia kun sitä on nyt koirilla täällä päin tosi paljon liikkeellä. Olisi ollut kiva tietää silloin viikko sitten. Mutta nyt viikon valvomisen ja n. 20krt/päivä ulkonakäymisen jälkeen näyttäisi vihdoin siltä että alkaa oikeasti hellittämään ja Nido on saanut oikeat lääkkeet oikeaan vaivaan.

      Poista
    2. Olen myös kuullut tuosta sitkeästä ja todella ärhäkästä vatsataudista. Tampereen alueella sitä on ainakin ollut. Rapsutuksia kovasti turrelle!

      Poista
  14. En vesistele julkkiksille, mutta tässä blogissa on kuvia,
    jotka saivat kyyneleet virtaamaan....
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  15. Uusi banneri on ihana - paljon tassuja! <3 Ja toi kuva, jossa vauva selvästi henkisesti psyykkaa Nidoa (okei, voi yrittää mennä vaikka puremaan Nidoa tai muuten häirimään, mutta vaistoan kyllä selvää vauvapsyykkausta koiran suuntaan) on myös jotenkin niin uijuijui-suloinen.

    En oikein tiedä, miksi koirista joita en tunne, olen valinnut suosikikseni Nidon. Enhän noin muutenkaan tunne koiria. Niin vaan on käynyt. Koda on ihana myös, mutta jostain syystä pidän Nidosta enemmän. Vaikka se tekee temppujaan ja osoittaa mieltään ja kaikkea mitä olet kertonut, mutta jotenkin (ei pelkästään se isovelipostaus, vaikka unohtumaton onkin) Nido välittää mulle sen, mitä ajattelen koiran uskollisuuden ja lojaalisuden olevan ja jonkin koiramaisen inhimillisyyden, ilman että koiraa yritetään ihmistää. Jotain tuommosta ja kaikki blogin välityksellä. Metkaa jotenkin mutta kivaa.

    Toivottavasti Nido voi paremmin!

    Pauliinalotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä vauva oikeasti varmaan psyykkaa! Meillä on silleen jännästi, että vanhempi skidi on aina tykännyt Kodasta, mutta tämä tuoreempi on ollut alun alkaenkin kiinnostuneempi Nidosta. Se on huolestuneena pörrännyt Nidon ympärillä nyt kun Nidolla on ollut paha olla.

      Et ole yksin. Nido on tosi monelle meidän ystävistäkin tärkeä ja se tekee aina vaikutuksen uusiinkin ihmisiin. Siinä on tosiaan jotain sellaista inhimillisyyttä, joka saa sen tuntumaan haavoittuvaisemmalta kuin mitä Koda, tuo uskomaton kaikestaselviytyjä, on. Nido myös ottaa meihin ihmisiin ihan erilailla kontaktia kuin Koda, Nido reagoi voimakkaasti ihmisten tunnetilojen muutoksiin ja pelkää ihmisiä, jotka pelkäävät sitä. Siksi se on monella tavalla sekä paras että raskain mahdollinen koira.

      Ja kiitos banneripalautteesta! <3

      Poista
    2. Niin, ja tärkein unohtui: nyt Nido taitaa jo ihan oikeasti voida paremmin.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.