12.1.2014

Ystäväni valo

Aamulla ajelin laumanjohtajan hiukset. Ja vauva nousi todistajan läsnäollessa istumaan. Aamupäivällä olimme ulkoilemassa kahden muun siperianhenkilön ja kolmen ihmisen kanssa. Iltapäivällä kotiin tuli ystäviä. Lenkillä satoi nyrkin kokoisia lumihiutaleita – niin hitaasti, että ne liikkuivat välillä ylöspäin. Illalla laumanjohtaja soitettiin pitserian jonosta töihin. Sain lapset vähän sirkukseksi menneestä illasta huolimatta ajallaan nukkumaan ja nyt kuuntelen suomenkielistä bossa novaa radiosta.

Ja koko päivän on ollut vaaleanpunaista! Otin valosta varmuuden vuoksi kuvan. Ettei sitten harmita, jos emme tapaakaan hetkeen.




Joulukuun alkupuoli oli muuten pääkaupunkiseudulla aurinkoisin melkein kymmeneen vuoteen! Kuun parin ensimmäisen viikon aikana aurinko oli näyttäytynyt yhteensä 15 tunnin ajan. Viime vuonna aurinkoa paistoi samalla aikavälillä 24 minuuttia. Tässähän pitäisi kaiken muun hyvän lisäksi olla aivan d-vitamiinipäissään, voimaantunut ja ruskettunut.

No en ole. Ainakaan ruskettunut.

Mutta valoa kohti, ystäväiseni! Ellei aurinkoa näy kuin kuvissa, tulppaanit ja bossa nova varmasti auttavat. Ja kaikki ne muut, toisenlaista valoa tuovat ystävät.

16 kommenttia:

  1. Tulen niin hyvälle tuulelle kirjoituksistasi. Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kirjoittaisi hyväntuulisesti, ellei vastaanotto olisi niin hyväntuulinen ♥ Kiitos.

      Poista
  2. Nidoakin varmasti harmittaa, että hänen auringonottomahdollisuutensa ovat niin rajoittuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hänellä nyt on harmillista muutenkin, kun tässä nykyisessä asunnossa ei ole lainkaan lasitettua parveketta, jolla itseään voisi grillata suorassa paahteessa. Hän mahtuu juuri ja juuri meidän tuuletusparvekkeelle, mutta sillä siis tuuletusparvekkeelle omaiseen tapaan vähän ikävästi tuulee.

      Poista
  3. Kevättä odotellessa tankkaan hyvää mieltä tästä sinun
    blogista sateen ja sumun keskellä.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  4. Täällä paistaa nytkin aurinko...ihana aurinko...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on paistanut tänäänKIN! En muistanut, että tämä meidän asuinalue on näin viihtyisä. Sitä ei silleen pilkkopimeässä huomaa :D

      Poista
  5. Noniin. Vähänkö oot(te) ihan(i)a taas :)

    PS. Tästä lähtien teidän esikoinen on mun pukeutumisidoli. (Mistä tollasia sukkahousuja saa, ja ennen kaikkea: saako niitä aikuisten koossa?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!
      Tällä kertaa en toiminut stylistinä, joten skidi ei siksi ole niin värisynkronoitu kuin yleensä… Mutta sukkahousut on Prismasta! Joo! Ja eivät maksaneet juuri mitään! Oon tehnyt vertailua eri lastensukkisten välillä ja tullut siihen tulokseen, että mm. Marimekon ja Polarnin sukkahousut on ihan paskoja, hinta-laatu-suhteeltaan varmaan huonoimpia lastenvaatteita joita oon ostanut.

      Poista
  6. Oisko sulla mitään kuvia ja tarinaa missä simuloidaan valjakkotouhua kahdella karvakuonolla? Auttas tähän valjakkofiksaatioon viimein. Kahdellahan ei siis tehnyt vielä vetojutuissa mitään, eikövaan? Kuudelle meillä ei ole tilaa. Niin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kysymys! En muista koskaan ennen vastanneeni tällaiseen :D

      Eeeeliiii, haet nyt jotain dokumentaatiota siitä, kuinka lähelle oikeaa valjakkoa kahdella koiralla pääsee, ts. mitä niiden kanssa voi valjakkomaisesti harrastaa?

      Ei mulla ole sellaista valjakkofiilistely-tarinaa kyllä aiheesta. Meillä normilenkkeilyn lisäksi pyöräillään ja juostaan koirien kanssa niin, että niillä on kevyet vetovaljaat ja ns. työmeininki päällä, mutta ne eivät siis varsinaisesti vedä. Itse olen fiiliksissä kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka mahdollistaa sen että huskyn täytyy laukata (mikä vaatii ainakin multa sitä että juoksen niin kovaa kuin pystyn). Se on mahtavaa. Ei ihan oikeasti ole maailmassa muita näin hyviä lenkkikavereita.

      Kahdella ei tosiaan paljoa vielä vedellä. On sellainen nyrkkisääntö, että husky pystyy vetämään lyhyellä matkalla kaksi kertaa oman painonsa, pitkällä matkalla oman painonsa. Meidän molemmat koirat painavat n. 25 kiloa/turpa - husky on kokoisekseen tosi kevyt koira. Jopa nämä "showlinjan" raskasrakenteisemmat ovat. Työlinjan huskyt (ne on niitä enemmän villikoiran näköisiä) ovat nopeita, mutta vielä pienempiä.

      Jos tavoite on päästä oikeisiin valjakkohommiin mahdollisimman vähällä koiramäärällä, ainoa ratkaisu jonka keksin, on alaskanmalamuutti (sittenhän on vielä samojeditkin, mutta niistä en tiedä muuta kuin että ovat valkoisia ja tosi kauniita). Ne ovat ihania. Pystyvät vetämään tosi raskastakin taakkaa, mutta eivät ymmärrettävästi sitten taas etene kovin kovaa vauhtia. Muutit ovat luonteeltaan tosi paljon rauhallisempia ja itsevarmempia kuin huskyt ja kooltaan todella paljon suurempia, liikkeiltään kömpelömpiä ja hitaampia. Kahdelle huskylle esimerkiksi farmarivolvon takakontti on sellainen mukavasti sopivan kokoinen, mutta kaksi malamuuttia vaatisi jo ihan toisenlaiset kuljetusfasiliteetit. Mikä ei tietenkään ole ongelma, jos koiria ei tarvitse autolla sen kummemmin kuljetella :)

      Poista
    2. Niin. Järkeähän tässä ei ole.

      Meillä on molemmilla allergiaa ja kohtalaisen pieni tontti keskustassa. Kun harrastukset kuitenkin on mitä on, tykkäisin ajatuksesta jonkinlaisesta valjakko/veto/jotainkoirista. Mitään sohvapuudelia en kyllä jaksa ruokkia. Oon tykästynyt nimenomaan siperianhuskyyn vailla mitään järkiperustetta.

      Äidillä oli joku malamammutti kahden tiibetinmastiffin lisänä. Joku sellainen pienen jääkarhun näköinen otus kuitenkin. En halua sellaisia. Husky jostain syystä aiheuttaa enemmän mielenkiintoa.

      Itte painan alle 50kg ja mun kaikki kamat viikoksi painaa alle 15kg. Siihen toki tulisi vielä koiran tavarat päälle, mutta hillittömistä painoista ei ole kyse edes pidemmillä reissuilla. Jonkinlainen vetoapu-vaelluskaveri voisi olla poikaa, sillä ihan yksin reissaaminen on vähän tympeää. Siellä on karhuja ja vaikka mitä mörköjä. Pelkkä seurakoira ei taasen riitä. Koiralla pitää olla funktio.

      Järkeä tässä pohdinnassa ei vieläkään ole, mutta..

      Poista
    3. No mää olen sitä mieltä, ettei tällaisia päätöksiä tehdä järjellä. Koska harvemminhan koiran ottaminen on oikeasti järkevää. Metsästäjät ja sokeat oikeasti tarvitsevat sellaisen, mutta me muut joudunme perustelemaan halumme jotenkin muuten kuin järkisyin. Eihän siinäkään ole mitään järkeä että meillä on kaksi koiraa näiden pikkuruisten ihmisten lisäksi. Mutta järki ei olekaan keskeistä. Keskeistä on se, että pärjäisinkö ilman näitä koiria.

      Ja siihen vastaus on ehdoton ei. Vaikken ole metsästäjä, enkä kovin sokeakaan.

      Ymmärrän tietty tosi hyvin kaiken huskyrakkauden! Tämä on meille maailman paras koirarotu juuri siksi, että huskyssa äly, fysiikka ja villieläimen mieli yhdistyvät mielestäni juuri oikein, sellaisella tavalla, jota en ole muissa koiraroduissa kohdannut. Tykkään eläimistä ja ihan kaikista koirista, mutta vain huskyn kanssa haluan jakaa elämäni.

      Vaellusseuraksi sopiii muuten mainiosti :) Koda ja mies olivat vuosi sitten syksyllä pohjoisessa reissulla, Koda oli ekaa kertaa mukana. Vaikka seurueeseen kuului ihmisiäkin, kuulemma koiran kanssa kaikki oli paljon kivempaa.

      Poista
  7. http://vivas.fi/siperianhusky-kertoo-selvalla-englannin-kielella-ettei-jaksa-siirtya-ulkotarhaan/

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.